Tää sai mut ajattelemaan mun omaa äitiä<3 En oo koskaan hirveästi kiinnittänyt huomiota siihen, miten avoinmielistä kasvatusta oon saanut, ja mää uskaltaisin sanoa että se on ehdottomasti yksi syistä miksi musta on kasvanut melko tasapainoinen ihminen (ainakin omasta mielestäni.)
Mä en ole koskaan "tullut kaapista", mutta silti kun lukion alussa kysyin äidiltä, että pitäiskö mun kertoa hänelle jos olen alkanut ekaa kertaa seurustelemaan, se arvasi saman tien kuka mun silloinen tuore tyttöystävä oli, eikä siinä ollut mitään outoa. Kun sitten olin jossain vaiheessa eronnut tyttöystävästä ja toin uuden poikaystävän näytille, äiti kysyi että onhan se nyt varmasti mitä haluan enkä valitse poikaystävää vaan sen takia että mulla pitäis olla just POIKAystävä. En ollut asiaa ajatellutkaan siltä kantilta, mutta nyt kun ajattelen taakse päin, aika fiksua äidiltä ottaa sekin huomioon!
Vaikka äitini oli asian suhteen pää viileänä, jotkut muut on joskus tästä kovasti hämmentyneet. On kysytty, olenko entinen lesbo. Mitä??? En. No oletko sitten biseksuaali? En minä tiedä, ehkä, mä oon niin nirso että onko sillä mitään väliä muutenkaan? Mutta sä oot miehen kanssa nyt, ootko siis hetero nykyään kuitenkin? EN KAI, MIKSI TÄÄ NYT ON NÄIN TÄRKEÄÄ?
Mulla ei oo koskaan ollut tarvetta laittaa itseäni johonkin tiettyyn lokeroon, ja mä kyllä antaisin siitä suuret propsit ihan vaan kasvatukselle. Äiti näkee kaikki aina vaan ihmisinä, ja no iskällä on sit omat mielipiteensä, mutta se ei oo liian puhelias aiheesta, joten mä oon kaiketi välttynyt siltä suvaitsemattomalta puoliskolta asiasta. :D
Tässä taas kuva jonka löysin tumblrista. Ja näitä on monia. Jotka selittää minkälainen mikäkin seksuaalisuus on. Tykkääkö naisista vai miehistä vai molemmista, vai sitten ihan kaikista muistakin siltä väliltä ja sen ulkopuolelta. Haluaako vain romanttisen suhteen ilman seksiä vaiko sitten pelkästään seksiä. Vai seksiä pelkästään romanttisten kiinnostuksen kohteiden kanssa? Tuosta nyt puuttuu sitten vielä koko sukupuoli-identiteettiin liittyvät sanat, onko mies vai nainen vai jotain siltä väliltä vai ei kumpikaan vai joku muu. Ja joka ikiselle asialle on oma sanansa, oma luokkansa, ja syntyy sanahirviöitä kuten demiromantic gray-pan-sexual genderfluid, ja mitä hittoa.
Yksi asia 100% selväksi: mulla ei oo yhtään mitään sitä vastaan että jokainen on millainen on ja kenen kans on. Välillä mää vaan mietin, että näitä TERMEJÄ on oikeasti jo liikaa. Tuntuu samalta kun yritetään laittaa oma sanansa jokaiselle hiemankin eri sävyiselle ihonvärille. Onko se nyt niin tärkeää oikeasti, olla jossain lokerossa? Toisaalta onhan se hienoa että tiedostetaan, että on muitakin vaihtoehtoja kuin homo ja hetero, mies ja nainen, ja että romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus voivat esiintyä toisistaan erillään, mutta kyllä tuohon termiviidakkoon alkaa jo hukkua.
Mulle on ihan ok, jos joku kertoo mulle jonkun termihirviönsä, tiedän sit käyttää oikeita pronomineja ja kenties teeskennellä pistäväni hänet mielessäni johonkin lokeroon joka on hälle tärkeä. Mutta ahdistavinta on, kun joku muu vaatii, että mun pitäisi nyt määritellä itseni jonkun termin alle.
Mä ajattelen sekä sukupuoli-identiteettiä että seksuaali-identiteettiä vähän niin kuin väripalettina. Yhdessä kohdassa on sininen, toisessa punainen, kolmannessa keltainen, ja voit pistää kursorin mihin tahansa kohtaan ja saat siitä erilaisen värin, sävyjä voi hyvinkin pitkälle hienosäätää. Mutta en mä oo koskaan ajatellut, että jokaiselle sävylle niistä pitäis olla oma nimi. Suurin osa keltaisista sävyistä on mulle vaan keltaisia. Jos se lähentelee oranssia niin sitten se on tumman keltainen, vaalean oranssi, oranssihtavan keltainen. Ei sille tarvitse keksiä uutta nimeä.
Ehkä mä oon vaan liian simppeli tällaisille hienoille termeille, koska taitavammat väri-ihmiset osais varmasti sanoa yhtä väriä #FFDAB9:ksi ja sisustaja tietäisi nimetä värin Persikaksi, mulle se on vaan tosi vaalean oranssi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
:3