import ant

Mulla on eilisestä asti ollut sellainen lievä elämänsurku. Mulle tuli siis sellainen hilpeä viesti PSOASilta, että hei meillä ois sulle kämppä, tämmönen yksiö, vuokra 258,10e. Joo. Kyllä kelpais. Paitsi että ah ainiin en olekaan menossa opiskelemaan. Sitten aamusta heräsin yhtäkkiä tosi omituiseen fiilikseen kun oikeasti tajusin, etten ole enää mitenkään siinä kolmen vuoden parisuhteessani, en edes vähän, en prosenttiakaan, eikä mun tarvitsisi tehdä tästäkään asiasta itselleni hankalampaa kuin se oikeasti on.

Ei auta kuin diilata asioiden kanssa, pitää vain suunnitella jotain muuta. Ajattelin joku päivä jo käväistä jossain kummatin ja RSA:n toimistoilla kyselemässä oisko mulle sopivia kämppiä ja kuinka pitkiä jonoja niihin on, koska oman kämpän mää nyt kuitenkin haluan, vaikken päässytkään opiskelemaan. Sitten ilokseni sain kuulla, että mulle ois mahdollisesti töitäkin tarjolla sellaisesta paikasta, josta ois ehdottomasti hyötyä jos haen vielä sosiaalialalle ensi vuonna uudestaan. Ja nykyistä työtäkin on ilmeisesti ihan kesän loppuun asti mahdollista tehdä. Että ei tämä niin paha. Nyt kun vaan lakkaan kuuntelemasta surullisia biisuja eroamisista tai epäonnistumisista ja lohduttomista tulevaisuuksista, otan itseäni rivakasti niskasta kiinni ja alan toteuttamaan suurenmoista plan B:täni, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee! Ties vaikka parempi kuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ainakaan tarvii vielä lähteä Raahesta ja muuttaa heti kauas äitistä<3 ja muusta.