Raha ei tuo onnea

Nyt on taas se aika, kun raha on loppu. Oli loppu oikeastaan siinä vaiheessa kun piti vaihtaa renkaat, ai kappas ja sitten piti juuri samalle kuulle ostaa e-pilleritkin, ok no äiti auttaa. Eiköhän sitte rahattomana pyristellä sinne n.20 päivään asti jolloin voi pyytää sitten mahdollisesti iskältä bensarahaa että pääsee käymään Raahessa tankkaamassa ruokaa ja näkemässä kavereita. Ai no mutta ei hitsi, tässä teille vielä 50 euron sähkönsiirtolasku. Ai joo ja tossa ois Trafilta ajoneuvovero myös, että jos sen sit annat porukoille niin on varmasti jo niin hemmoteltu olo ettei syyllisyydeltään kehtaa enää mitään pyytää. Niin juu ja sun bussikortilta loppuu myös aika 16. päivä. Paljos sulla nyt on tilillä rahaa? Ai ei yhtään? No hitsi, ei se sit oikeen riitä tähän...

Mää ymmärrän että tää kuuluu opiskeluaikaan, harva silloin rahassa mitenkään kierii. Se ei oo oikeastaan se ongelma, tiedän että tää on tilapäistä ja kouluttaudun kohti ammattia jolle pitäis olla tarjolla töitä ja Jussikin on vasta uransa alussa. Välillä meilläkin jää rahaa mukaviin juttuihin, mutta joskus ne menot taas kasaantuu tälleen, että siitä ei oo mitään mahdollisuutta selvitä just sillä hetkellä. Ja ei siihen maailma kaadu, eräpäiviä saa siirrettyä ja ens kuussa sitten taas ottaa kiinni kaiken taloudellisesti. Ongelma on enemmänkin tän yhteiskunnan asenne, joka tuntuu välillä kieltävän kokonaan vähätuloisten olemassaolon. Ihan niin kuin kaikilla olis rahaa, ja jos ei ole, niin se on vaan asennekysymys, joko on liian laiska eikä oo hakenu tarpeeksi ahkerasti töitä ja on pilalle lellitty, tai sitten ei vaan hallitse lainkaan rahankäyttöä.

Kaikista eniten mua ärsyttää kansanedustajat. Niin yritetään tsempatta että joo leikkauksia pitää tehdä tukiin ja koulutuksiin, mutta yrittäkäähän pärjätä. Ja yllättäen yksikään kansanedustaja ei ole valmis luopumaan edes pienestä osaa omasta palkastaan, joka on ihan kohtuuttoman iso. Joo, sitäkään en ymmärrä että kansanedustajan palkan pitää olla "riittävän kannustava" kun musta ois paljon parempi jos siinä ois kohtuullinen palkka, jotta kukaan ei hakeudu sinne ainakaan sen palkan takia, vaan sen takia että haluaa vaikuttaa asioihin. Mutta joo sivuraiteille taas ajaudun.

Ympäröivän yhteiskunnan asenne vaikuttaa musta tosi paljon siihen, miten kurjana rahanpuutteen kokee. Ei oo mitään ärsyttävämpää lausetta kuin "raha ei tuo onnea" silloin kun tili on tyhjänä. Joo, ei raha oo mikään tae onnellisuudesta, mutta kyllä sillä sais ainakin maitoa kahviin, kyllä se nostattais mieltä.

Tässä on oikeastaan varmaan se hyvin klassinen asetelma, jossa ei oo oleellista se, että joku muu vois korjata tän ongelman, vaan että ne vois tunnustaa sen ongelman, tunnustaa mun tympääntyneen fiiliksen ja todeta et joo, kuulostaa kyllä melko paskalta. Enkä mää oleta, että joku Sipilä nyt oikeesti suostuis omaa palkkaansa leikkaamaan, harva ihminen nyt niin auttavainen on, mutta se helpottais ihan suuresti mun vitutusta jos se myöntäis että ok, Suomessa on vähätuloisia ja joo, nää meidän leikkaukset rokottaa tällä hetkellä eniten niitä. Ja se on perseestä. Eikä yrittäis vääntää sitä asiaa niin että kyllä kaikki suomalaiset kärsii yhtä paljon tuloihin katsomatta KUN EI SE MENE NIIN.

Oikeastaan pahin rassaava piirre tässä koko yhteiskunnan asetelmassa on se, että jos sulla ei ole rahaa, sun pitäis olla siitä ihan hiljaa. Vähätuloisuus on jotenkin tosi nolo juttu, ja joillakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että se on ihan itse aiheutettua. Pitäis pystyä pitämään yllä sellasta mielikuvaa muille, että ei oo ihan tiukilla rahan kanssa, koska rahasta pihistelevä tyyppi koetaan aina jotenkin tylsänä. Ja Suomessahan asiat nyt on niin hyvin, ettei kellään kyllä oo vara valittaa yhtään mistään.

Valittaminen, eli ongelmien purkaminen on kuitenkin aika iso juttu siinä, miten tilannetta saa käsiteltyä. Jos niitä ärsytyksen aiheita vaan patoaa niin jossain vaiheessa kyllä räjähtää, joten paljon inhimillisempää olis silloin tällöin vähän valittaa. Oleellista on myös se, miten siihen valitukseen vastataan. Kyllä, mua vituttaa ettei ole varaa ostaa edes kahvimaitoa ja vielä enemmän vituttaa se, että mulla lohkesi hammas ja nyt joudun maksamaan hammaslääkäristäkin. Ja sen sijasta, että joku kaverini sanoisi mulle "no kahvi on kyl ihan hyvää mustanaki, ja eihän se hammaslääkäri niin paljoa maksa!" on tosi oleellista, että asiaan reagoidaan tyylillä "EIHÄN! Voi ei kahvimaidon puuttuminen on kamalinta, varsinkin aamulla. Ja voi paska oikeesti? Hammaslääkäri on kyl sellanen asia mihin ei haluais viimeisiä rahojaan laittaa..." Ja näin, oikeanlaisella reaktiolla mun turhautuminen on vähentynyt huomattavasti.

Ja tämä vain pienessä mittakaavassa. Kuka voi arvailla mitä tapahtuis jos hallitus vois osoittaa jonkinlaista myötätuntoa vähätuloisia kansalaisia kohtaan sen sijaan, että vaan vähättelis ongelmia.

lämpötila: sauna

Melko hurja viikko takana. Opinnot aloitettu uudessa koulussa, ja se on kyllä pitänyt kiireisenä. Joka päivä ollut paljon infoa ja tekemistä, ja illalla vielä ohjelmaa. Keskiviikkona kaupunkikierroksen jälkeen olin kotona joskus 10 maissa, torstaina saviriehan jälkeen joskus 8 jälkeen. Saviriehassa meidän joukkue muuten pääsi toiselle sijalle, saatiin hienot cola-lasit ja haalarimerkit (ensimmäiseni!) Joka tapauksessa, kotiin päästessä ei oo unta tarvinnut odotella, oon tipahtanut sänkyyn kuin kivi ja nukahtanut saman tien :D

Mut ei sillä, erittäin mukava viikko ollut! Melko hurja inspiraatio on näitä bioanalyytikon opintoja kohtaan varsinkin nyt, kun on vähän päässyt kuulemaan että mitä me käytännössä tehdään esim. ekan vuoden aikana. Ja se koko oppilaitos on muutenkin niin erilainen ku mikään missä oon ollut aiemmin. Kokonaismieliala koulusta siis tällä hetkellä erittäin positiivinen! Mitä nyt näin aluksi infopaketteja tulee sellasta tahtia että huhhuh.


Hellettä on. Hirveen moni hokee nyt sitä, että ei passais valittaa kun kerrankin on lämmintä, mutta oikeasti, mää en nauti lainkaan mistään +27 lämmöstä. Mulle 20 astetta on ihan riittävästi lämpöä, ja hieman korkeammatkin menee jos tuuleskelee jonkin verran (ei semmosta kylmää merituulta tietysti :D)


Sossu aiheutti tänään taas tunteita. Aattelinkin, että Jussin heinäkuussa saama synttäriraha näkyy matalammassa toimeentulotuessa (sen jälkeen kun saatiin tilattua ne vuoden 2013 verotodistukset 25 eurolla verotoimistosta ihan vaan niitä varten...), mutta siis ne ihan suoraan vaan vähensi lahjarahan määrän tuen määrästä :D vähän hapan maku jäi tosta. Lahjan antaja varmaan kuitenkin ajatellut, että tässä vähän extrarahaa jolla voit ostaa itelle jotain hyvää, käydä jossain tai syödä hyvin (eli tehdä jotain muuta kuin maksaa laskuja). Mutta se ei oikeastaan olekaan extraa, kun tulevasta tuesta vähennetään saman verran rahaa. Eli oikeastaan rahan määrä ei lisääntynyt lainkaan, lahjan antaja vaan köyhtyi ja valtio säästi rahaa :D

No, onneksi syyskuulle tulee jo opintotuki ja -laina. Alkaa ahdistaa tuo, että laskuja on koko ajan rästissä, ja tulee lisää sitä mukaan kun niitä saa maksettua pois. Ei ehdi tulla sellasta "ah ihanaa kaikki laskut maksettu!" fiilistä lainkaan. Ja meillä on sentään tosi hyvä tukisysteemi, tai molemmilta puolilta on sukua joka tukee hädän tullessa, molemmat on mieleltään terveitä (ainakin suunnilleen!) ja saa asioita hoidettua. Välillä sitä vaan jää miettimään, että mites joku sellanen ihminen, jolla ei oo juurikaan läheisiä, on yksinäinen, masentunut, epämotivoitunut... Miten se pärjää tässä tukijärjestelmän kieputuksessa. Koska tää on perusterveelle ihmisellekin välillä stressaavaa ja väsyttävää, niin mites sitten sairaalle?

heinäkuun loppuspurtit

Nyt on taas ollu sellanen menoputki, että huhhuh! Startti lähti siitä, kun perjantaina pääsin lähtemään Tammerfesteille kun Jussi oli ostanut mulle lipun sinne :3 Harmittelin nimittäin aiemmin, että Yö ja Happoradio ois kyllä ihana käydä kattomassa (vaikka molemmat niistä oon jo nähnyt aiemmin), enkä olis kyllä raskinut sitä lippua itse ostaa. Loppu hyvin kaikki hyvin joka tapauksessa, pakkasin mukaan lompakon, pienen kameran, puhelimen ja hain lidlistä pienen vesipullon ja lähdin festaroimaan!

Kun tulin päivällä, Jukkapoika aloitteli juuri soittamista. En oo hirveä fani, mutta auringossa oli kiva paistatella! Ja onneksi se aurinko paistoi, edellisenä päivänä oli ilmesesti ollut melkoiset rankkasateet, ja jossain vaiheessa kyllä tummia pilviä näkyi kauempana perjantainakin. Mutta ne onneksi menivät vaan ohi!

Happoradio, loistava keikka ja sain kuulla suuren osan lemppareistani!

Yö veti taas aivan ilmiömäisen esityksen. Ollilla on vaan niin huikea lavakarisma ettei voi edes tajuta :D Yleisöä laulatettiin urakalla.

Apulantaa jäin katseleen vähän kauempaa, fiilistellen päivän ainoaa oluttani :D

Illan viimeinen esiintyjä Haloo Helsinki<3

Haloo Helsingillä oli myös kunnon pommi-liekki-säihke -tehosteet, tykkäsin!

Oli kyllä mahtava päivä. Ajattelin aluksi, että hieman orpo olo lähteä festareille ihan tyhjätaskuna, mutta loppujen lopuksihan siellä ei tarvitse rahaa. Happoradion ja Yön keikoilla laulamisen ja heilumisen jälkeen kyllä oli melkonen nälkä, mutta toisaalta parin mahtavan keikan jälkeen oli myös fiilis, että tekis mieli istahtaa nurmikolle ja ottaa yksi olut. Siinä sitten punnitsin, ostanko viimeisillä kolikoillani makkaraperunat vai kaljatölkin. Ja päädyin ostamaan jälkimmäisen :D Kotona oli kuitenkin lihapullat ja muusit valmiina, ja päätin että sielunruoka ja fiilistely on tärkeämpää.


Loppuillasta myös treffasin pari kaveria, jotka majoitettiin meille. Heti lauantaina nimittäin lähdettiin jengillä Mäntsälään juhlimaan. Ja huhhuh, mitkä juhlat ne olikin! Hirveästi tuli käytyä mielenkiintosia keskusteluja, vielä enemmän tuli naurettua, ja baarissa kyllä kulutin tanssilattiaa oikein urakalla. Kello oli 3am kun vilkaisin aktiivisuusrannekettani, joka näytti, että oon suorittanut jo 160% päivän tarvittavasta liikunnasta :D:D No, aika hyvä että tuli tarve jo siinä täyteen, se loppuvuorokausi nimittäin menikin aika heikossa hapessa. Onneksi sentään ei tarvinnut muuta kuin ajaa Tampereelle autolla ja sitten lähdinkin jo Raahea kohti, joten junassa sai rauhassa löhötä.

Meidän hilpeää juhlaporukkaa. Tosin kaikki ei edennyt baariin asti, mutta tämä on ainoa kuva, jonka otin koko illan aikana! :( sinänsä harmi, koska oli kyllä semmoset juhlat, joista ois halunnut kehittää kuva-albumiin paljon hauskoja kuvia.

 Maanantaina ruvettiinkin äidin kans suursiivoukseen. Käytiin pesemässä matot ulkona, imuroitiin ja pestiin lattiat, eli kunnon urakka! Illasta korkattiin viinipullo museon rannassa fiilistelyn merkeissä, mutta siinä mukavia rupatellessa ja juodessa se alkoholi taas onnistui tekemään taikojaan. Käytiinkin mutka ottopojassa lämmittelemässä, ja kun se meni kiinni, palattiin ulos. Tuli kuitenkin vessahätä, joten eihän se auttanut kuin mennä bluukkariin vessaan :D ja siitä vessasta olikin hyvin lyhyt matka tiskille. Ja sieltä tanssilattialle. Maanantai-iltana bluukkari oli kuitenkin todella tyhjä, ja siellä me kaksistaan vallattiin tanssilattia, kun tuttu DJ soitteli meille meidän toivebiisejä valomerkkiin asti. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä mulla on maailman paras äiti <3

Loppuillasta ehdin vielä käydä henkeviä keskusteluja vastaan tulleen vanhan kaverin kanssa, ja päädyin pyörähtämään myös siellä kämpillä :D Siinä kyllä tuli jo mietittyä, että onpas utopistista olla yhtäkkiä kylässä ihmisellä, jonka kanssa ei ole tullut juteltua moneen moneen vuoteen. Mutta joskus pitänee vaan heittäytyä virran vietäväksi ja katsoa mitä tapahtuu, tai jotain.

leikkiläjä

Tampereen synttärit tuli vieteltyä hilpeissä merkeissä. Trivial Pursuit ja juomapelit oli näissäkin bileissä aika kova sana! Baariin ei tullut onneksi lähdettyä, säästyi nekin rahat, ja rahaa tässä kuussa onkin ollut aivan hirveän vähän. Opintolainattomat kuukaudet ei kovin häävejä oo, ja rupesinkin miettimään, että jos sitä opintolainaa ei olis, niin joka kuukausi ois aika lailla tällanen. Ja siis, "tällainen" tarkottaa sitä, että oon nyt tän kuukauden syönyt aamupalaksi aina yhden kananmunan ja päivälliseksi jotain pirkan 1e pussikeittoa, jossa yhdestä pussista tulee litra :D nyt menossa pinaattikeitto neljättä päivää ja ei maistus hirveesti enää! Tilillä kuitenkin vajaat 2 euroa, että ei hirveästi varaa ole muuta syödä ku tätä nyt. Mutta ei parane valittaa, syön kuitenkin useamman kerran päivässä ja saan vielä ilmaisen kouluruuan, että asiat voisi olla huonommin vai miten se meni!

No, Jussin äiti oli onneksi ilmeisesti tänään laittanut meille vähän käyttörahaa, ja bensarahaa sitä varten kun lähdetään perjantaina ajeleen sinne kyläilemään, joten päästään tänään hakeen kaupasta vähän täytettä tyhjähköön jääkaappiin, ja kuukausihan on kohta ohikin niin helposti menee viimeinen viikko. Mut tuota pussipinaattikeittoa en kyllä hetkeen enää sit osta!

Viimeisetkin 22v-pippalot nyt juhlittu.

Viime viikonloppuna Santeri tuli yökyläilemään meille viikonlopuksi, kun sillä oli kämpänkatselumenoja täällä päin. Käytiin tietysti kaupungissa pyörimässä (ja molempien ollessa todella köyhiä se olikin todella edulliseksi jäänyt reissu :"D), ja sitten päästiin viimein käymään Kissakahvila Purnauskiksessa! Jostain syystä mun ei oo vaan tullu käytyä siellä, vaikka oonkin siitä haaveillut. Ja kyllä se vaan on ihana paikka! :3 Jostain syystä se kissojen keskellä hengailu vaan nostaa uskomattomasti mielialaa. Osa niistä oli toki tosi väsyneitä, kun mentiin ihan illasta, ja niitä oli koko päivä leikitetty, mutta mikäs sen parempaa ku rapsutella rentona lököttelevää kisua :3

Meille tarjoiltiin kisucappuccinot<3

Sonja sai pari kissaa innostettua leikkimään :3

Kisu pesulla.

Tähän kisuun tykästyin kovasti, kun sillä oli samanlain liikavarpaita kuin meidän Pekalla, ja se oli tosi leppoisa ja tykkäsi rapsutteluistani :3

Työssäoppimispaikatkin saatiin tietää, ja mulle on paikka Koukkuniemestä, mikä siis on vanhainkoti. Samaa hommaa siis varmaan pääsee tekemään kuin viime harjoittelussa. Paitsi että tän jakson painotushan on se kuntoutumisen tukeminen, mutta mulla on kyllä omat epäilykseni siitä, että sitä kuntoutusta ei mitenkään hirveän reippaasti tai aktiivisesti ole, että se on sitten vaan sitä nykyisen kunnon ylläpitämistä.

Noooh, eipä sitäkään sitten ole kuin 5 viikkoa, ja sitten pääsee kesälomalle!

tässä on viivakoodi

22 vuotta. Huhhuh. Jotenkin sitä aina 13-vuotiaana luuli, että kaikki 20-vuotiaat nyt vähintään on jo ihan aikuisia ja isoja ihmisiä, mutta tässä vaiheessa kyllä tuntuu yhä siltä, ettei oo lähelläkään aikuista. :D Samalla tavalla sitä vielä pelataan ja leikitään, suunta välillä yhtä hukassa kuin aiemminkin (kuinkahan mones vuosi tää nyt on kun mietin, että mihin kouluun haen ja missä järjestyksessä???) eikä vieläkään löydy vastausta siihen "mitä sää haluut tehdä kun oot iso?" -kysymykseen.

Synttäriherkkuja! (juustokakku puuttuu kuvasta)

Ilta oli kerrassaan mahtava. Paikalla oli hyviä tyyppejä, pelattiin Trivial Pursuittia ja juomapelejä, otettiin shotteja ja keskusteliin niitä näitä, ja vasta joskus yhden maissa lähdettiin edes etenemään keskustaan päin.

Kiihkeää Trivial Pursuitin pelaamista

Sitä kyllä jaksan aina taivastella, miten Raahessa on kallista käydä yökerhossa. 6 euroa sisään per henkilö, 9.90e punainen kala, melkeen 7e lonkero... Ymmärtäisin, jos kyseessä ois joku hienompi yökerho, jossa tällaset hinnat on ihan odotettavissa, mutta kyseessä on kuitenki ihan perusbaari. Kai se sitten on, kun Raahessa ei oo juurikaan kilpailua, ja käviöitäkin varmaan vähemmän kuin isoissa kaupungeissa, niin jostainhan sitä voittoa täytyy tehdä :D

Mutta joo, tämän asian suhteen oon kyllä onnellinen siitä, että asun nykyisin Tampereella, yöelämässä ihan kohtuuhinnat ja raskii jotain ostaakin. Ihan näin parin viikon päästä pidettäviä Tampereen synttäreitä silmällä pitäen :D:D

Asiaankuuluva juomapeli

Mutta eipä siinä, minä jatkan nyt sitten päiviäni 22-vuotiaana, ulkona näyttää tulevan vettä, salille pitäisi lähteä ja hohhoijaa, hyvää alkavaa viikkoa vaan kaikille säästä huolimatta!

Joulutunnelmaa

Ei enää edes kahta viikkoa jouluun! Sää on kyllä ollut koko joulukuun niin hirveä, että on ollut tosi hankala kokea elävänsä edes joulukuuta. Kuitekin jouluvalot ja kynttilät tekee paljon, joten kämpän sisällä voi kyllä kokea joulutunnelmaa, mutta ulos mennessä on tuntunut ehkä lokakuulta. MUTTA TÄNÄÄN ON VIIMEIN NÄHTY KUNNOLLA LUNTA.

Tää on aiheuttanut mulle kyllä ihan hirveän jouluboostin. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin oon tosi jouluinen ihminen, ja tää on aina semmonen aika vuodesta, jota joka kerta ootan aina yhtä innolla.

Inspiroituneena lumesta nappasin hieman kuvaa meidän kämpän jouluvalaistuksesta:

Makuuhuone asianmukaisesti vaaleanpunaisena (päätettiin muuten kääntää sänkykin tolleen tohon ikkunan viereen, jos joku huomaa eron!) 

Parveke

Keittiössä on värikkäät valot

Olkkarissa meillä ei oikein oo mitään, koska 1) parvekkeen valot näkyy sinnekin, 2) siellä on akvaario, josta tulee aika paljon valoa. Muutama kynttilä siellä yleensä palaa, mutta ei tunnu järkevältä hankkia mitään kovin hurjaa valonauhaa, kun ei se oikein pääse oikeuksiinsa. Ehkä se minijoulukuusi tulee sitten olkkariin, ja siinä on pienet valotkin :3

Lähestyvän joulun ja oman jouluhypetykseni myötä oon myös jo pariin kertaan joutunut joka vuotiseen joulu on ihan kaupallista paskaa -väittelyyn. Tai siis joo, tietysti joululla nyt myydään paljon, kaupataan ylihintaisia koristeita ja joka ikisen mahdolliseen esineen hintaa nostetaan, kun lahjojen metsästäjiä on kaupoilla pilvin pimein. Mutta sitä taas en ymmärrä, että jääkö joulu-negatiivisilla ihmisiltä oikeasti kaikki muu joulusta huomaamatta?

Se kaupallinen joulu on nimittäin pieni siivu siitä koko joulukokonaisuudesta, johon kuuluu esimerkiksi arjen kiireiden keskellä laiminlyötyjen ystävyys- tai sukulaissuhteiden lämmittely jouluterveisillä ja -korteilla, monilla entisillä kaveriporukoillakin kokoonnutaan vielä jonkin sortin pikkujoulun viettoon vaikkei olisi muuten ehditty hirveästi nähdä. Monet kerääntyy joulun aikaan syömään yhdessä koko perheen tai jopa sukulaisten kanssa, mikä nykypäivänä arkena on melko harvinnaisuus. Sitten aina takerrutaan siihen, että kyse on vain kalliista lahjoista, mutta kuinka moni nyt oikeasti pystyy sanomaan, että jos joku antaa itselle lahjan, on tärkeää, että se on kallis? Minä ainakin nautin lahjasta kuin lahjasta, ja uskon, että moni muukin. Aikuisiällä vielä paremmaksi asiaksi on myös noussut se lahjan antaminen: kun näkee jonkun ilmeen, kun se avaa pakettia, ja löytää mitä on sisällä.

Jokainen voi ihan itse päättää, onko oma joulu kaupallinen vai ei. Mikään ylempi taho ei pakota ketään jouluruuhkaan Stockmannille - enkä ole sinne itsekään menossa. Tokmannin 10e valot kelpaa mulle, ja hurjaa lahjakasaa tärkeämpää on ehdottomasti se, että pääsee näkemään monia harvemmin nähtyjä ihmisiä näin jouluaikaan, ja joulukiireen lisäksi nauttimaan siitä joulurauhasta :)

Tässä tän illan fiilistelymusat

kumpi on aerodynaamisempi, makkara vai keräkaali?

Olin pari päivää sitten tosi ilahtunut siitä, kun postista tipahti kutsu valintakokeisiin Tampereelle. Ammattikouluun vasta tosin, ammattikorkeakoulujen hakukokeet on vähän myöhemmin, mutta kuitenkin. Joka paikkaan hakemisen jälkeen alkaa aina se turhauttava odottelu, ei tiedä mitkä on tarkat valintakoepäivät, ei voi lyödä suunnitelmia lukkoon, kaikki on kysymysmerkkiä. Kivaa siis saada edes jotain päivämääriä selville.

Kivaa taas ei ollut se, että tuo pääsykoe maksaa hieman yli 50e. Siis ammattikoulun pääsykoe, puolet satasesta. Aivan hirveää. Siihen vielä lisäksi se, että pitää matkustaa Tampereelle ja sieltä takaisinkin, ja varmaan jossain yötäkin olla, ellei meinaa yöjunasta vaan suoraan pompata aamuksi valintakokeeseen ja hutiloida kaiken miten sattuun. Laskeskelin tässä, että yhteensä tuo valintakokeessa käynti vie rahaa noin 200 euroa. HUHHUH. Toinen samanmoinen reissu sitten alkukesästä ammattikorkeakoulun merkeissä, tosin sen itse kokeen ei sentään pitäis maksaa viittäkymppiä...


Yhtäkkiä rahaa on päättänyt imaista myös yksi mun hampaista. Tuota yhtä ja samaa hammasta on paikattu jo kahdesti aiemminkin, ja nyt siinä oli taas muka joku reikä kaikesta huolimatta, ja ilmeisesti oli päässyt niin syvälle, että hammasta piti ruveta juurihoitamaan. Hauskaa, kun muuten hampaisto on kunnossa ja oon tosi ahkera hampaidenhuoltaja, mutta tuo yks hammas on jotenki kirottu! Noh, näihin kuluihin sentään pitäis saada sossulta jonkinlaista apua.

Ai niin, viisauden hampaatkin on ilmeisesti kasvamassa sitten jossain vaiheessa, ylös ja alas, terveisin röntgenkuva. Hellurei :D


Autokin pitäis katsastaa kohta puoliin, ja mulla on jotenkin semmonen kutina, että jotain ongelmaa siitä tulee löytymään. Ihan vain sen perusteella, että kun tulee rahanmenoa, niin ne tulee kaikki samaan aikaan!

Kalahirviöt

Musta tuntuu pikkuhiljaa, että mun merkintöjen otsikot alkaa koostua vain erilaisista kalajutuista, mutta kalojen elämä taitaa olla tällä hetkellä jännittävintä ikinä. Joka tapauksessa, mun on pakko jakaa tämä hirmuinen juttu! Pari päivää sitten meidän akvaariosta katosi yksi partamonneista. Ne on normaalistikin piilossa aika usein, joten ensin siitä ei stressaa, mutta sitten se ei tullut mistään esille. Enää koskaan, moneen päivään. Ja sitten saatiin selville, että jos se partamonni on kuollut sinne, niin se toinen monni ja omenakotilo + kaikki pikkukotilot on todennäköisesti SYÖNEET sen.

SYÖNEET YSTÄVÄNSÄ RUUMIIN.

Hirviöt! :D Kuulemma akvaariosta voi jossain vaiheessa löytyä sitten pieni pääkallo jostain, mutta muut todisteet on tuhottu.

Noh, traumasta toiseen. Meidän akvaariossa on myös päässyt räjähtämään ongelma niiden pienien kotiloiden kanssa, siellä on niitä ihan hirveästi, eikä se ole vedelle hyväksi. Siispä haettiin sellasta lääkettä, jota tiputellaan kolmena päivänä akvaarioon, ja pikkukotilot kuolee, sitten kaikki on taas hyvin. Ongelma on kuitenkin se, että meillä on akvaariossa se yksi iso omenakotilo, joka kuolisi myös siihen lääkkeeseen, joten se piti luonnollisesti nostaa karanteeniin kuurin ajaksi. Yksin. Isoon lasipurkkiin. Ilman kasveja. ;___; Se näyttää niin raukalta! </3


Oon yrittänyt bensaa - eli rahaa - säästääkseni kulkea salilla enemmän kävellen kuin autolla, mutta esimerkiksi tänään ulkona on pyryttänyt lunta, mikä aavistuksen syö mun motivaatiota kävellä, vaikka matkaa ei olekaan kuin vajaat 3 kilometriä (kuinka laiska voi ihminen olla?). Toisaalta hoksasin juuri, että Daughtrylla on keikka Helsingissä maaliskuun alussa, ja haluaisin ihan hirveän hirveän hirveän paljon mennä, koska se on yksi niistä bändeistä, joiden biiseistä osaan aika lailla suuren osan sanoista ulkoa ja banbkjnsakfjnaf. Junalippujakin saisi siihen aikaan just tarjoushinnoin, että idea ei olis ihan mahdoton. Joten ei kai se auta kuin lähteä kävelemään ja säästää nekin bensarahat!

kalavauvan kohtalo

Pian alkaa taas koulujen hakuajat :o Miten ihmeessä on taas vuosi mennyt näin nopeasti, taas kevät edessä! Tällä kertaa ajattelin pelata varman päälle tän kouluasian kanssa, ja hakea vähän useampaan kuin yhteen kouluun :D ajattelin kans hakea ammattikorkeakoulun lisäksi ihan perus ammattikouluunkin, ihan vaan siltä varalta, että jos ei tärppää, niin ei tule toista tällaista vuotta ihan lusmuttua. Tai ei kai tässä lusmuilussa sinänsä mitään vikaa, mutta kyllä tästä ylioppilaan tittelistä haluaa edetä vähän johonkin sellaiseen suuntaan, josta voi saada mielenkiintoista työtäkin.

Ja sitten jos ei pääse edes perus ammattikouluun, voi myöntää kelvottomuutensa ja käydä loppuelämänsä työkkärin rakentavia kursseja tai mitä jotain?...


Mikäs tässä lusmutessa, kun kohta sentään pääsen eroon karenssista ja odotusajastani ja alan saamaan ihan oikeaa työmarkkinatukea jatkuvan sossulla ravaamisen sijasta. En kyllä tiedä huvittaako tämän kaiken kituuttelun jälkeen edes hakea mihinkään kesätöihin, kun viimein alan saada sitä tukeakin. Ja entä jos työpaikka onkin tosi vastenmielinen ja saan sitten päälle kolmen kuukauden karenssin kun irtisanoudun, terveisin katkera. En uskalla enää koskaan hakea töitä ellen oo 100% varma että haluan olla siellä :D

Ja toisaalta viime kesä meni jotenkin ihan hullunmyllyssä kaiken mullistavan elämänmuutoksen seassa, ja hyvin moni viikonloppukin meni töitä tehdessä, niin jos tämän kesän hoitais hieman toisella tavalla. Vaikka sitten tietysti vähemmillä tuloilla, mutta kuitenkin.

hiiri pöydälle

Saatanan helvetti, että menee hermot tuon työkkärin kanssa. Sossua varten tarvii sellasen työvoimapoliittisen lausunnon (tms???) ja kävin jo yli viikko sitte työkkärissä selvittelemässä tilannetta ja tein selvityksen siitä, että oon hakenut yhteishaussa mutten vaan päässyt mihinkään. Sen jälkeen, kun se on käsitelty, saa sitten sen lausunnon. Kysyin, kauanko tuon käsittelyssä menee, ja sanottiin että muutama päivä, ei yleensä kauaa, mutta MITÄ ETTÄ. Vieläkin "käsittelyssä." Miten vaikeaa se voi olla käsitellä?

Virallisesti mun ainoa tulonlähde on tällä hetkellä kela, joka maksaa mulle asumistuen, eli osan vuokrasta :D Tarkalleen 283,36 euroa kuussa. En saa mitään muuta apurahaa. En työmarkkinatukea koska ylioppilas eikä ammattiin valmistunut. En sossusta tukea kun ei ole työvoimapoliittista lausuntoa ja työkkäri käsittelee sitä toista viikkoa. Oon vaan tässä miettinyt, että oon sinänsä onnekas kun asuu vanhemmat melkein vieressä ja ne voi aina avustaa rahallisesti (ja ruuallisesti!), mutten kyllä tajua ollenkaan miten tässä tilanteessa oleva, jolla ei kyseistä etua olis, pärjäis.

Enkä hei ihmettele sitä harmaata taloutta enää ollenkaan, sillä jos ite satun tienaamaan yli 300 euroa kuussa, se on heti tuosta vähästäkin tuesta pois. :D Mitähän tähän nyt kommentois.

Onneksi on vielä ihana syksy ja hyvä mieli, sitten kun alkaa sataa räntää ja paskaa niin voi alkaa kiukuttaa! 3:

kissoja sataa taivaan täydeltä

Nyt on kyllä suru puserossa, kun ei ole varaa maksaa edes vanhoja myöhästymismaksuja kirjastolle, että vois taas käyttää korttia ja lainata ilmaiseksi kirjoja, voi juku :D Pian katkeaa netflixikin, kun se haluaisi aina kuun alussa veloittaa kahdeksan euroa tililtä, mutta nyt siellä on vain kaksi. Rip. No, onneksi tää rahanpuute on vaan tilapäistä, maksoin vahingossa liikaa vuokraa niin saan pian takaisin rahaa tilille ja muitakin tuloja on saapumassa, kunhan ne ehtivät. :D Toivottavasti pian.

Rahaa odotellessa suurta syksyn arvostusta. Ilma on niin 10/10 raikas ja kaikki nättiä ja ihanaa <3

Vakit ja lorikset

Helteet on vissiin tullu takasi. Pesin tänään auton ja tuntu, että sormet palaa kun pelti niin kuumana ö_ö Käytiin eilen äitin kans nakkaamassa viimein talviturkkikin! :D Hyvissä ajoin.

Sopivasti iski nämä helteet tosiaan, sillä mulla on huomenna viimeinen päivä töitä Take Awaylla :D Ehdin vielä kuolemaan kuumuuteen! Mun oli tarkoitus pitää nyt sitte töiden loppumisen jälkeen pari viikkoa lomaa, mutta koska hain randomisti yhtä tosi kiinnostavan kuulosta henkilökohtasen avustajan paikkaa ja menin jotenkin ihmeessä jopa saamaan sen paikan (KERRANKIN MUT VALITAAN JOHONKIN!!!), niin mulla alkaakin siellä sitten heti ensimmäinen päivä työt, eli jää vain kolme päivää lomaa! Mutta ei viitsi kuitenkaan valittaa, mielenkiintosen olonen työ hyvällä palkalla.

Tosiaan, tilasin myös itelleni viimein sen uuden kameran! Verkkokaupan uskolliseen tyyliin se tuli postissa supernopeasti jo pari päivää tilauksen jälkeen <3 Oon vähän tuota päässyt näpertelemään, mutta kunnon muistikortti uupuu, ja se rajoittaa tätä kameran käyttöä melkoisesti :D Pitää käydä ostamassa, mutta kun maksoin tuon kameran heti kerralla pois, ei rahaakaan jäänyt kovin hurjasti. MUTTA onneksi pian on taas palkkapäivä! Siihen asti pitänee vielä tyytyä puhelinkameraan.

hakuna matata

Hirveä blogihiljaisuus. Mun viimesimmät viikot on vilahtaneet ohi aivan salamannopeudella. Oon tosiaan tuore ylioppilas (!) ja sitä edeltävän 9 päivän työputken ohessa ehdin järjestellä juhlia ja valmistautua pääsykokeeseen muun muassa, sitten oli jo se pääsykoe, perään vectorama ja no, johonkin mää oon kuluttanut semmosen kolme viikkoa!

Huomenna pitää palata taas töiden pariin, mutta syystä jos toisestakin en juuri nyt olis yhtään asiakaspalvelufiiliksissä :p Toisaalta ei tuu ainakaan jäätyä vaan kotiin makaamaan kun on jotain velvollisuuksia hoidettavana.

Joka tapauksessa vaan tämä viikko töitä, ja keskiviikollekkin on luvassa suomen tivoli ja silleen 8) Sitte onki taas juhannusviikko vapaata, että kyllähän tää nyt menee vaikka päällään seisten!

vene

On sitte koettu risteily ja Tukholmakin! Oon oikeastaan positiivisen yllättynyt, mulla ei ollut oikeen minkäänlaista käsitystä mitä siellä laivan sisällä on ja voiko siellä tehdä mitään kivaa, mutta siellä riittikin sitte tekemistä enemmän kuin ehti tekemään :D Kaikista eniten melkein koko matkassa odotin sitä 30 euron buffettia.... enkä kyllä pettynyt! Aivan mahtavat tarjottavat, siellä oli hirveästi kaikkea mitä en ollu ennen edes koskaan maistanu.

Tietysti tykkäsin Tukholmastakin. Ja oon ylpeä siitä, etten sortunut kuin kerran puhumaan englantia siinä yhteydessä, kun piti saada rahaa vaihdettua, mutta loppupäivän rokkasin sitten omalla karmealla ruotsinkielelläni.

Ongelma oli kyllä se, että Tukholmassa kiertelyn jälkeen meinas olla aivan älytön väsy. Me kuitenkin tultiin satamaan jo kuudelta aamusta, ja oltiin hieman ennen viittä päivällä takaisin terminaalissa. Jaksettiin me tovi hengailla baareissa, mutta ennen kahta tuli täysi kuolemanväsymys.

Hyvä reissu oli (varsinkin kun en oo elämäni aikana oikeen matkustellu muutaku suomen sisällä!), mutta ihanaa se on kyllä päästä aina kotiin :3 Tänään pääseekin jo taas tienaamaan rahaa. Mitä lie oon ostellut koko reissun, mutta kyllä sitä rahaa jonkin verran meni!