Raha ei tuo onnea

Nyt on taas se aika, kun raha on loppu. Oli loppu oikeastaan siinä vaiheessa kun piti vaihtaa renkaat, ai kappas ja sitten piti juuri samalle kuulle ostaa e-pilleritkin, ok no äiti auttaa. Eiköhän sitte rahattomana pyristellä sinne n.20 päivään asti jolloin voi pyytää sitten mahdollisesti iskältä bensarahaa että pääsee käymään Raahessa tankkaamassa ruokaa ja näkemässä kavereita. Ai no mutta ei hitsi, tässä teille vielä 50 euron sähkönsiirtolasku. Ai joo ja tossa ois Trafilta ajoneuvovero myös, että jos sen sit annat porukoille niin on varmasti jo niin hemmoteltu olo ettei syyllisyydeltään kehtaa enää mitään pyytää. Niin juu ja sun bussikortilta loppuu myös aika 16. päivä. Paljos sulla nyt on tilillä rahaa? Ai ei yhtään? No hitsi, ei se sit oikeen riitä tähän...

Mää ymmärrän että tää kuuluu opiskeluaikaan, harva silloin rahassa mitenkään kierii. Se ei oo oikeastaan se ongelma, tiedän että tää on tilapäistä ja kouluttaudun kohti ammattia jolle pitäis olla tarjolla töitä ja Jussikin on vasta uransa alussa. Välillä meilläkin jää rahaa mukaviin juttuihin, mutta joskus ne menot taas kasaantuu tälleen, että siitä ei oo mitään mahdollisuutta selvitä just sillä hetkellä. Ja ei siihen maailma kaadu, eräpäiviä saa siirrettyä ja ens kuussa sitten taas ottaa kiinni kaiken taloudellisesti. Ongelma on enemmänkin tän yhteiskunnan asenne, joka tuntuu välillä kieltävän kokonaan vähätuloisten olemassaolon. Ihan niin kuin kaikilla olis rahaa, ja jos ei ole, niin se on vaan asennekysymys, joko on liian laiska eikä oo hakenu tarpeeksi ahkerasti töitä ja on pilalle lellitty, tai sitten ei vaan hallitse lainkaan rahankäyttöä.

Kaikista eniten mua ärsyttää kansanedustajat. Niin yritetään tsempatta että joo leikkauksia pitää tehdä tukiin ja koulutuksiin, mutta yrittäkäähän pärjätä. Ja yllättäen yksikään kansanedustaja ei ole valmis luopumaan edes pienestä osaa omasta palkastaan, joka on ihan kohtuuttoman iso. Joo, sitäkään en ymmärrä että kansanedustajan palkan pitää olla "riittävän kannustava" kun musta ois paljon parempi jos siinä ois kohtuullinen palkka, jotta kukaan ei hakeudu sinne ainakaan sen palkan takia, vaan sen takia että haluaa vaikuttaa asioihin. Mutta joo sivuraiteille taas ajaudun.

Ympäröivän yhteiskunnan asenne vaikuttaa musta tosi paljon siihen, miten kurjana rahanpuutteen kokee. Ei oo mitään ärsyttävämpää lausetta kuin "raha ei tuo onnea" silloin kun tili on tyhjänä. Joo, ei raha oo mikään tae onnellisuudesta, mutta kyllä sillä sais ainakin maitoa kahviin, kyllä se nostattais mieltä.

Tässä on oikeastaan varmaan se hyvin klassinen asetelma, jossa ei oo oleellista se, että joku muu vois korjata tän ongelman, vaan että ne vois tunnustaa sen ongelman, tunnustaa mun tympääntyneen fiiliksen ja todeta et joo, kuulostaa kyllä melko paskalta. Enkä mää oleta, että joku Sipilä nyt oikeesti suostuis omaa palkkaansa leikkaamaan, harva ihminen nyt niin auttavainen on, mutta se helpottais ihan suuresti mun vitutusta jos se myöntäis että ok, Suomessa on vähätuloisia ja joo, nää meidän leikkaukset rokottaa tällä hetkellä eniten niitä. Ja se on perseestä. Eikä yrittäis vääntää sitä asiaa niin että kyllä kaikki suomalaiset kärsii yhtä paljon tuloihin katsomatta KUN EI SE MENE NIIN.

Oikeastaan pahin rassaava piirre tässä koko yhteiskunnan asetelmassa on se, että jos sulla ei ole rahaa, sun pitäis olla siitä ihan hiljaa. Vähätuloisuus on jotenkin tosi nolo juttu, ja joillakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että se on ihan itse aiheutettua. Pitäis pystyä pitämään yllä sellasta mielikuvaa muille, että ei oo ihan tiukilla rahan kanssa, koska rahasta pihistelevä tyyppi koetaan aina jotenkin tylsänä. Ja Suomessahan asiat nyt on niin hyvin, ettei kellään kyllä oo vara valittaa yhtään mistään.

Valittaminen, eli ongelmien purkaminen on kuitenkin aika iso juttu siinä, miten tilannetta saa käsiteltyä. Jos niitä ärsytyksen aiheita vaan patoaa niin jossain vaiheessa kyllä räjähtää, joten paljon inhimillisempää olis silloin tällöin vähän valittaa. Oleellista on myös se, miten siihen valitukseen vastataan. Kyllä, mua vituttaa ettei ole varaa ostaa edes kahvimaitoa ja vielä enemmän vituttaa se, että mulla lohkesi hammas ja nyt joudun maksamaan hammaslääkäristäkin. Ja sen sijasta, että joku kaverini sanoisi mulle "no kahvi on kyl ihan hyvää mustanaki, ja eihän se hammaslääkäri niin paljoa maksa!" on tosi oleellista, että asiaan reagoidaan tyylillä "EIHÄN! Voi ei kahvimaidon puuttuminen on kamalinta, varsinkin aamulla. Ja voi paska oikeesti? Hammaslääkäri on kyl sellanen asia mihin ei haluais viimeisiä rahojaan laittaa..." Ja näin, oikeanlaisella reaktiolla mun turhautuminen on vähentynyt huomattavasti.

Ja tämä vain pienessä mittakaavassa. Kuka voi arvailla mitä tapahtuis jos hallitus vois osoittaa jonkinlaista myötätuntoa vähätuloisia kansalaisia kohtaan sen sijaan, että vaan vähättelis ongelmia.