lämpötila: sauna

Melko hurja viikko takana. Opinnot aloitettu uudessa koulussa, ja se on kyllä pitänyt kiireisenä. Joka päivä ollut paljon infoa ja tekemistä, ja illalla vielä ohjelmaa. Keskiviikkona kaupunkikierroksen jälkeen olin kotona joskus 10 maissa, torstaina saviriehan jälkeen joskus 8 jälkeen. Saviriehassa meidän joukkue muuten pääsi toiselle sijalle, saatiin hienot cola-lasit ja haalarimerkit (ensimmäiseni!) Joka tapauksessa, kotiin päästessä ei oo unta tarvinnut odotella, oon tipahtanut sänkyyn kuin kivi ja nukahtanut saman tien :D

Mut ei sillä, erittäin mukava viikko ollut! Melko hurja inspiraatio on näitä bioanalyytikon opintoja kohtaan varsinkin nyt, kun on vähän päässyt kuulemaan että mitä me käytännössä tehdään esim. ekan vuoden aikana. Ja se koko oppilaitos on muutenkin niin erilainen ku mikään missä oon ollut aiemmin. Kokonaismieliala koulusta siis tällä hetkellä erittäin positiivinen! Mitä nyt näin aluksi infopaketteja tulee sellasta tahtia että huhhuh.


Hellettä on. Hirveen moni hokee nyt sitä, että ei passais valittaa kun kerrankin on lämmintä, mutta oikeasti, mää en nauti lainkaan mistään +27 lämmöstä. Mulle 20 astetta on ihan riittävästi lämpöä, ja hieman korkeammatkin menee jos tuuleskelee jonkin verran (ei semmosta kylmää merituulta tietysti :D)


Sossu aiheutti tänään taas tunteita. Aattelinkin, että Jussin heinäkuussa saama synttäriraha näkyy matalammassa toimeentulotuessa (sen jälkeen kun saatiin tilattua ne vuoden 2013 verotodistukset 25 eurolla verotoimistosta ihan vaan niitä varten...), mutta siis ne ihan suoraan vaan vähensi lahjarahan määrän tuen määrästä :D vähän hapan maku jäi tosta. Lahjan antaja varmaan kuitenkin ajatellut, että tässä vähän extrarahaa jolla voit ostaa itelle jotain hyvää, käydä jossain tai syödä hyvin (eli tehdä jotain muuta kuin maksaa laskuja). Mutta se ei oikeastaan olekaan extraa, kun tulevasta tuesta vähennetään saman verran rahaa. Eli oikeastaan rahan määrä ei lisääntynyt lainkaan, lahjan antaja vaan köyhtyi ja valtio säästi rahaa :D

No, onneksi syyskuulle tulee jo opintotuki ja -laina. Alkaa ahdistaa tuo, että laskuja on koko ajan rästissä, ja tulee lisää sitä mukaan kun niitä saa maksettua pois. Ei ehdi tulla sellasta "ah ihanaa kaikki laskut maksettu!" fiilistä lainkaan. Ja meillä on sentään tosi hyvä tukisysteemi, tai molemmilta puolilta on sukua joka tukee hädän tullessa, molemmat on mieleltään terveitä (ainakin suunnilleen!) ja saa asioita hoidettua. Välillä sitä vaan jää miettimään, että mites joku sellanen ihminen, jolla ei oo juurikaan läheisiä, on yksinäinen, masentunut, epämotivoitunut... Miten se pärjää tässä tukijärjestelmän kieputuksessa. Koska tää on perusterveelle ihmisellekin välillä stressaavaa ja väsyttävää, niin mites sitten sairaalle?