olet pyörivä planeettani

Keskiviikkona sain kokea tosi erikoislaatuisen haikean hetken, kun joku muu vei mukanaan rakkaan Opelini. :( Olihan se haikeaa, se oli kuitenkin mun ensimmäinen auto, ja lähes kolmen vuoden aikana siinä autossa on ehtiny tapahtua paljon kivoja asioita, siellä on käyty paljon hyviä keskusteluja ja sillä on matkattu moniin hyviin paikkoihin!

Noh, minut näkee sitten tästä eteenpäin liikenteessä tällaisella pelillä:

Kyllä kelpaa ajella, kerrassaan!


Aiheesta toiseen. Viime kuun lopulla kävin ensimmäisissä pääsykokeissa, ja musta ne meni oikeastaan tosi hyvin. Mua haastatteleva psykologi sanoi, että ainakin mun kirjalliset testit oli menneet tosi hyvin, ja no, haastattelustahan se ei tietenkään palautetta siinä samalla antanut, mutta musta itestä tuntui, että se ois mennyt ihan hyvin! Nyt vaan toivon, että menis sitten ne AMKin pääsykokeet yhtä hyvin, vaikka tietysti siellä valintakriteerit on tiukempia kuin ammattikouluissa.

Joka tapauksessa, noista hyvin menneistä valintakokeista mulle jäi ihan hirveän hyvät fiilikset siitä, että haluan oikeasti päästä Tampereelle opiskelemaan, tekee mieli vaan koko ajan katella kämppiä sieltä, ja sen sijaan, että mua pelottaisi muuttaa uuteen kaupunkiin, se tuntuu enemmänkin innostavalta ja kiinnostavalta. Tietysti Raahe on aina koti ja varmasti tulis olemaan kova pala yhtäkkiä muuttaa niin kauas perheestä ja vanhoista tutuista kavereista, mutta jotenkin mulla on sellanen olo, että oon nyt valmis tällaisiin positiivisiin muutoksien tuuliin. Viimesen vuoden aikana on muutenkin mennyt paljon asioita uusiksi, mutta en pysty sanomaan, että yksikään muutos olis ollut loppujen lopuksi negatiivinen. Vaikka se ois aluksi vähän hirvittänytkin.


Ps. Kalat teki akvaarion täyteen munia. Kaikki niistä syötiin. Ei kalavauvoja.