ouroboros head

Nyt on sitte tän vuotisista Vectoistakin selvitty, enkä muista että oisin vielä koskaan lanien jälkeen nukkunut noin kauaa putkeen :D että vissiin sitä ei hirveästi maltettu nukkua paikan päällä! Poikkeuksellisen paljon aikaa me vietettiin lautapelien parissa, ja oon tullut siihen tulokseen, että kaikenlaiset lautapelit on ehdottomasti aliarvostettuja. Loistavaa seuraviihdettä! Vielä enemmän, jos sattuu olemaan hieman väsynyt.

Aivan Vectoramaa ennen pääsin käymään pääsykokeissa Hämeenlinnassa, ja olin aivan yllättynyt siitä, miten nätti kaupunki sekin oli. Aattelin, että sehän on pieni kaupunki eikä sielä varmaan ketään liiku, mutta yllättävän paljo sielä oli populaa liikenteessä, ainakin näin Raaheen verrattuna. Toki ihan rehellisesti ajateltuna mieluummin muuttaisin Tampereelle kuin Hämeenlinnaan, mutta tuolla reissulla varmistuin siitä, että mieluummin muuttaisin Hämeenlinnaan kuin Ouluun!

Tässä iltahuvit klo 4am tai jotain. [Kuva täältä ©Atte Haapalahti.]

[Kuva täältä ©Joona Leinonen]

Nyt onkin taas mukava palata arkeen (hetkeksi, ennen ensi viikon uusia reissuja). Mulle ehti muodostua tohon kokonaisen parin viikon tauko lähes kaikenlaisesta liikunnasta ja kämppäkin on päässyt vähän levälleen, kun oon onnistunut sairastumaan vuorotellen flunssaan ja vti:hin pariinkin kertaan, ja motivaatio ihan kaikkea kohtaan on kyllä ollut hieman matalissa vaihtelevan olotilan takia. Sitten sitä vielä sättii itseään, että noh et oo nyt jaksanut siivota kämppää, pyykkikorikin on täynnä, etpäs oo muuten käynyt lenkillä tai salilla, oletpa laiska ja saamaton, ja siitä nyt ei ainakaan mieliala parane, saati sitten että motivaatio saisi minkäänlaista boostia.

Tuossa mielessä Vectot kyllä osuikin aivan loistavaan saumaan. Sai jättää hetkeksi nurkissa pyörivät pölypallerot taakse ja unohtaa ateriarytmit ja ihmisten aikoihin heräämisen. Sen kun vaan pelailee päivät pitkät, syö helposti syötäviä naksuja ja pikaruokaa muutaman päivän ajan, nauttii kavereiden seurasta, ei mieti lenkille lähtemistä. Kaikki täysin ilman syyllisyyttä, nautiskellen.

Ja kappas vaan, tänä aamuna herätessä tuntui asioihin olevan aivan toisenlainen fiilis. Hyvin nopsakasti sai kämpän imuroitua ja tiskit tiskattua, oli suorastaan vapauttavaa vetää lenkkarit kahden viikon tauon jälkeen jalkaan ja suunnata lenkkeilemään, ja huomista salille pääsyä odotan jo innolla.

Luin joskus jostain, että on olemassa koulu, jossa lapset saa leikkiä niin kauan kuin haluavat, ja mennä oppitunneille sitten kun tuntuu siltä. En koskaan oo päässyt lukemaan siitä, miten tämä käytännössä toimii ja onko tuota koulua todellisuudessa olemassa, mutta omaa motivaatiotani oon ruvennut tarkastelemaan tuon kautta. Välillä käy niin, että rupeaa kasaamaan itselleen listaa asioista, joita on "pakko tehdä", ja kaikki tuolla listalla alkaa tympäsemään, painostamaan, mikään ei tunnu kivalta. Mutta siinä samassa kun nämä asiat muuttu vapaaehtoiseksi, kun on saanut pitää leikkihetken ja olla hetken ajan paha, alkaakin taas luonnostaan kiinnostua asioista, haluta saada asioita aikaiseksi ja tehdä omalle terveydelle hyviä valintoja. Ihan ilman minkäänlaista pakottamista.