Ihmeellisempää oli sitten ne siskon rippijuhlat. Ei se vaan voi oikeasti olla jo niin iso! Kauheen nopeesti tää aika vaan menee.
Tässä me siskokset asiallisina! |
Vähän haikea olo meinas iskeä taas lähtiessä, mutta oli kuitenkin tosi mukava päästä takaisin omaan kotiin omaan sänkyyn. Muutenkin nyt tässä parin viikon aikana oon havainnut, että oon alkanut kunnolla kotiutumaan tänne. Kämppäkin alkaa olla valmis, uusi hieno akvaario on asennettuna, tavarat alkaa olla paikoillaan (yhtä romunurkkaa lukuunottamatta...). Ei oikeestaan oo enää kuin suihkuverho postissa, seinille kehystetyt julisteet laitettavana ja sohva - joka haetaan sunnuntaina! Kyllä sitten kelpaa :)
Mutta ihan muutenkin tämä ympäristö on alkanut tuntua kotoisalta, Hervanta ja Tampere yleensä. Musta oikeastaan tuntuu, että tuo Raahessa käyminen varmaan helpotti, kun ei ne asiat sitten niin hirveästi muuttuneetkaan sen kuukauden aikana, jonka olin poissa. Jäi sitten paljon keveämpi ja huolettomampi olo, koti-ikävä on helpottanut.
Oonkin taas ajautunut siihen tosi kummaan tunteeseen, kun olo on sellanen, että ihan vasta tulin tänne, mutta toisaalta tuntuukin siltä, että oisin ollut täällä aina. Että vasta tapasin kaikki ne ihmiset joiden kans nyt hengailen, mutta toisaalta oisinkin tuntenut ne aina. Jos joku tietää tälle tunteelle millään kielellä oman sanansa, niin saa kertoa, minä en nimittäin tiedä :D
Tänään päästäänkin ihan kohta luokan kans syömään ja juomaan 8) Ja siinä vaiheessa kun on käynyt suihkussa on hyvä huomata ettei missään ole enää ehjiä sukkahousuja! Miksi aina käy näin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
:3