Saako juhlapyhinä olla allapäin?

Musta on vuosien saatossa kehittynyt tosi joulun lomapyhien ihminen. Heti kun oon ylipäässyt Halloween-hypestä, kämppään ilmestyy jouluvaloja ja koristeita, tulee jouluaskartelufiilis, odotan uutta alkavaa vuotta ja sitä "uuden alun" tuntua, puhtaalta pöydältä aloittamista. Toisin sanoen, nautin joulukuusta niin paljon, että arjen stressinkin kiireessä on helppo pysyä positiivisena.

Joulu ja uusivuosi on kuitenkin myös tosi isoa riskiaikaa sille, että mieli jää matalaksi. Varsinkin uusi vuosi on jotenkin sellainen merkkipaalu, että tulee helposti mietittyä, missä oli edellisinä vuosina näihin aikoihin, ja missä on tulevina. Voi nähdä asioita, joissa on kehittynyt, ja toisaalta myös niitä, joissa ei ole. Ehkä asiat ei ole muuttunut niin paljon, kuin on halunnut, tai ne on muuttuneet, vaikkei olisi halunnut. Samalla tavalla jouluja on helppo vertailla keskenään: missä on ollut ja kenen kanssa. Oliko koko joulu täynnä lämpimiä tunteita, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, vai jotain ihan muuta, kuten rahahuolia tai yksinäisyyttä? Tuleeko tästä, tai mistään seuraavasta joulustakaan yhtä hyvä kuin jostain edellisestä? Onko joku läheinen edesmennyt tai muuten vain poissa kuvioista?

Samalla kun voi pohtia monenlaista omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja pahaa, ympäristöstä tulee tosi selkeä viesti, että nyt on juhlan aika, kaikki on yhtä isoa iloa, ja nyt asetetaan kaikki uudet tavoitteet tulevalle vuodelle! Ja paine olla tosi iloinen ja tuntea mystistä inspiraatiota ei oikeastaan yhtään helpota sitä ilon tuntemista, päinvastoin. Se vielä oikein lisää niitä juhlaan liittyviä odotuksia, nostaa riman oikein korkealle, joten sellainen peruskivan joulun viettäminenkin voi tuntua lässähtäneeltä, puhumattakaan siitä, jos juhlafiilis on teillä tuntemattomilla.

Oon viime aikoina paininut jonkin verran stressin ja apeiden fiiliksen kanssa, ja hetkittäisiä joulunpyrähdyksiä lukuunottamatta mun on ollut ehkä hankala päästä joulunodotusfiilikseen. Saati sitten, että odottaisin vuotta 2018, se tuntuu lähinnä uhkaavalta stressin vuodelta. Muistan viime uutena vuonna ottaneeni tavoitteeksi harjoitella inhimillisempää lähestymistapaa itseeni, mutta stressin keskellä itsensä piiskaamiseen ja sättimiseen on todella helppo palata. Tätä - tai mitään muitakaan ongelmia, joita ihmisillä on - joulu tai uusivuosi ei mitenkään maagisesti siirrä sivuun juhlan ajaksi.

Joulusta puhutaan paljon lähimmäisenrakkauden juhlana, mutta yhtä tärkeää olisi osoittaa edes hieman rakkautta itselleen. Juhlafiilis ei ole mikään ilmassa leijuva atomi, jonka voi hengittää sisään ja unohtaa murheet, eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Mulla on ollut monta täydellisyyttä hipovaa joulua viime vuosina peräkkäin, mutta tänä vuonna multa jää luultavasti suurin osa joulukorteista askartelematta, eeppisiä lahjaideoita ei ole päähän siunaantunut, eikä tuleva vuosi innosta, mutta mitä sitten? Nautin joulusta ja uudesta vuodesta sen verran kuin pystyn, silloin kun pystyn, ja sillä tavalla kuin tänä vuonna tuntuu <3

Tänä vuonna ostin itselleni tee-joulukalenterin :3