solut jaloissa

Ensimmäinen hengähdystauko alkuvuoden koulurupeaman jälkeen. Tai en tiedä voiko sanoa varsinaisesti hengähdystauko, kun projekteja on alla pari liikaa, mulla on yhä matikkakemian uusinta edessä ja seuraava koekin on jo ei ensiviikolla, vaan sitä seuraavalla. Mutta ainakin se ensi viikko on kokeista täysin vapaa, ja kudosleikkeiden aivan kamala verkkokurssiosio on viimein takana, ja koekin meni loistavasti (ihme kyllä)!

Mulla on ollut "lievästi" stressiä kaiken kouluhässäkän kanssa, varsinkin viimeiset pari viikkoa kun kokeita on tykitetty aika tiuhaan tahtiin. Varsinkin viimeisimmät immunologian ja histologian kokeet kiristi päätä, näin oikeasti viimeisen viikon ajan aivan ihmeellisiä unia soluista. Yhtenä yönä mun jalat oli jumissa jossain solumassassa enkä saanut niitä pois sieltä millään, ja kun heräsin olinkin hikisenä jumissa peitossa. Toisena yönä näin unta, että yritin käsitellä rauhasia kokonaisina, mutta ne oli epärealistisen isoja, ja puristin ne aina vahingossa rikki. Ja kaikkea muuta "hauskaa." Joo-o :D

Eipä siis varmaan ihme että kun tuo viimeisin koe oli ohi, sain nukuttua 12 tunnin täysin unettomat unet. Heräsin ja fiilis sellanen että nyt oon uudestisyntynyt. Toki tää kaikki kestää tasan sen aikaa, että avaan Tabulan ja katson mitä kaikkea nyt on vielä tekemättä, mutta ajattelin pitää tämän viikonlopun sellaista ajatustaukoa. Eilen käytiin katsomassa Jussin kans Deadpool ja illasta vaan rentouduin pelaamalla Sherlockia, tänään meen pyörähtään Vaasassa pienissä tuparikemuissa, sunnuntaina sitten vielä ihan rentoutumista. Kyl sitä sit taas ehtii palata kouluasioiden pariin. Maanantai ei myöhästy koskaan, vai miten se meni.



Meillä on ensiviikonloppuna tuparitkin, ja tässä häseltämisen ohella oon jotenkin kummasti saanut kuitenkin tätä kotiakin laitettua. Ai niin joo, en mä varmaan ole edes ehtinyt hehkuttaa että me ollaan tammikuussa muutettu ihan mahtavaan uuteen kämppäänkin? No, me ollaan. Sekin tehtiin parissa päivässä muuttoapulaisten avulla. Ai niin ja uskaltauduin viimein alottamaan taas tanssiharrastukseni muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja pääsin tuutoriksi. Mut tästä kaikesta lisää joku toinen kerta, tää oli enemmän tällanen "meinasin kuolla mut selvisin kuitenki!" -merkintä.


Kyl on ollut tehokas tammi-helmikuu. Ei auta kuin toivoa että tää tahti tästä edes vähän hidastuis!

sorsaystävät

Enää tämä viikko koulua jäljellä, ja alkaa jo työharjottelu päiväkodissa! Musta tää on tullut jotenki aivan kauhean nopeasti, ja yhtäkkiä on tullut sellanen fiilis, etten oo ollenkaan valmis :D Lähinnä sen vuoksi, että paljastui, kuinka monimutkanen projekti onkaan kyseessä, kun kaikesta pitää tehdä kirjallinen suunnitelma ja pohtia miten edes jonku leikkituokion vetäminen vaikuttaa lapsen kehitykseen ja voi sentään. Luulin, että kyseessä ois vaan sitä... noh, tekemistä. Mutta toisaalta joo onhan se ihan ymmärrettävää, että vaaditaan todisteita myös siitä, että ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi. Silti. Kyllä se on mua nyt pistänyt vähän ahdistamaan. Vaan eiköhän se siitä sitten, kun pääsee vauhtiin! 5 viikkoa kuitenkin aikaa opetella ja totutella :)

Työharjotteluakin ehtii olla vaan viikko, ennen kuin alkaa syysloma... Ja siis huomennahan on LOKAKUU. Musta tuntuu, että aina päivittelen tätä, kun aika menee niin nopeasti, mutta kun se vaan menee!

Mun on ollut tarkotus tehdä kämppämerkintä jo jonkin aikaa, nyt kun tää tosiaan on ollut valmis tovin. Pidettiin lauantaina ensimmäiset pirskeetkin täällä, Mexico-teemalla. Asiaankuuluvasti tortillojen ja nachojen lisäksi nautittiin huimat määrät tequilaa...

Mutta siis niin, ei oo kämpästä tullut vielä kuvia otettua (ensi kerraksi sitten!) mutta eilen satuin käymään ihan vieressä olevalla järvellä lenkillä, ja huomasin siellä olevan ihan kesyjä sorsia! Päätin siis tänään lähteä ihan kameran ja leivän kanssa liikenteeseen, jos niistä otuksista saisi jotain kuviakin :3 Samalla aattelin ottaa vähän kuvia tästä mun ihan lähiympäristöstä. Asun tosiaan siinä mielessä tosi hyvällä paikalla, että asun ihan Hervannan keskustan vieressä, mutta sitten täällä on joka puolella tällasia ihania luonto-spotteja. Varsinkin lenkkeily on ihan eri tavalla mielekästä, kun voi kulkea oikeasti kauniissa ympäristössä. Nyt en edes lähtenyt käymään sillä pidemmällä lenkkireitillä, jonka varrella on kans oikeasti niin ihania paikkoja. Sen kiertämiseen vaan menee aina se 45 min - kävellen ja kuvaillen vielä enemmän - ja olin niin myöhään liikkeellä, että ehti nytkin tulla pimeää!

Niin, takaisin niihin sorsiin sitten :D Menin leivän ja kameran kanssa rantaan, heitin muutamia palasia. Ne oli tosi kesyjä, joten aattelin, että ainakin muutama tulis siihen niin lähelle, että sais hyvää kuvaa. Ja kyllä vaan ne nousivat sieltä vedestä hyvin pian rannalle. Niitä sorsia ui myös sieltä kauempaa järveltä siihen rantaan kun hoksasivat, että joku nakkelee leipää. Pian kaikki niistä änkesi siihen rannalle ja rupesi muodostamaan piiriä mun ympärille. Yks jopa nokkas mua ihan kevyesti jalasta, ja siinä vaiheessa kyllä hoksasin että nämä sorsat ei pelkää mitään :D Äkkiä nappasin repun selkään ja lähdin hyppelehtimään sorsapiiristä pois! Jäi kyllä kuvat ottamatta, palasin paikalle vasta kun hirveä kokoontuminen oli vähän hiljentynyt, eikä ne enää kävellyt mun perässä heti kun näkivät mut!

Tuon viimeinen kuva kyllä mun mielestä todistaa, että tämän järven sorsilla on jotain pahoja suunnitelmia ihmiskunnan varalle. Tai siis - no - KATTOKAA SITÄ.

En ole 100% varma onko tuo ilme ystävällinen vai sellanen, että se haluaa katsoa kun maailma palaa.

Mutta ei, kivoja kavereita ne on! :3

monnin paluu

Parin viikon hiljaisuus taas tässä välissä. Enkä vetoa mihinkään muuhun kuin kiireeseen. Meillä on hieman vieläkin kämppä kesken, ne samat 2 pahvilaatikkoa on yhä purkamatta :D mutta nyt sentään puuttuu enää sohva. Ja seinältä julisteet, jotka pitäisi kehystää ensin. Pikku hiljaa tähän on rakentumassa se kodin tunne, jonka puuttumista vielä pari viikkoa sitten tuskastelin. Maanantaina tuli super-nettikin, mutta en ole edes ehtinyt vetää nettijohtoa makuuhuoneeseen asti, että pääsisin omalla koneella nettiin :D näin kiireestä siis puhutaan, että mulla ei ole ollut ylimääräistä aikaa istua koneella!

Suurin syy on tietysti viime viikolla alkanut koulu! Se on kyllä syönyt aikaa - luonnollisesti - mutta toisaalta sitten oon saanut tämän arkirytmin nyt rullaamaan. Mulla on onneksi aivan älyttömän mukava luokka, ja tuo koulussa käynti on kyllä lievittänyt mun koti-ikävää aivan valtavasti. Lauantaina oli myös Tubecon, joten pääsi näkemään vähän harvemmin tavattavissa olevia tyyppejä. Sen lisäksi siis, että katseli kun Jussi on jossain fanien keskellä jakamassa nimmareita ja ottamassa yhteiskuvia :D tuossa tapahtumassa kyllä tuli jotenki semmonen "vanha" olo. Koska ei minun nuoruudessa mitään youtube-julkkiksia ollut.


Mutta asiasta toiseen. Mun piti alottaa aivan hurja projekti akvaarion kanssa, nimittäin silikonien uusiminen. Allas rupesi yhdestä reunasta vuotamaan, joten ei kai se auttanut. Tänään pistin testivedet uusille saumoille, eikä ainakaan vielä näytä vuotavan! Annan olla kuitenkin aamuun asti, ja jos vielä vaikuttaa siltä että on tosiaan vedenpitävä, pääsee kalatkin takaisin kotiinsa :)

Shokki-tapahtuma tässä oli kuitenkin se, kun mun piti irrottaa suodatin ennen silikonien uusimista. Sitä ei oo siis koskaan irrotettu, ei edes muutossa. Jätin sen yöksi vielä tiskialtaaseen, että pesen sen seuraavana päivänä. No, seuraava päivä koitti, tartuin toimeen ja kaadoin suodattimesta kaikki pienetkin määrät vettä pois. Ja sieltä tupsahtikin MONNI.

Äkkiä paniikissa vettä pesualtaassa hypähtelevän kalan päälle ja viemärin päälle kuppi. Säikähdin ensin, että se on se nykyinen ainoa monni, mutta kun menin tarkastelemaan kalojen tilapäiskotia, näin kyseisen monnin siellä. Ja sitten se iski: se on se monni, joka katos puoli vuotta sitten, ja jonka luultiin kuolleen ja joutuneen omenakotilon päivälliseksi. Se oli puoli vuotta ollut jossain suodattimen pienimmässä kolossa (isommat kolot on aina siivouksen yhteydessä tarkastettu), läpi muuton (!!!) ja kaiken. Niin, ja jos jäi epäselväksi, se monni on tosiaan elossa.

Mun sydän on särkynyt ainaki 500 kertaa, kun oon ajautunut miettimään, miten se on ollut puoli vuotta jossain pikkukolossa yksin pimeässä syöden vaan jotain levää :( pistin sille ämpäriin yhden akvaarion koristeista, ja aluksi se oli vaan aivan ahtaimpaan koloon ahtautuneena, vaikka tilaa oli yllin kyllin. Nyyh! Nyt se on kuitenkin pikkuhiljaa käynyt retkellä koristeen päälläkin ja on välillä ihan näkyvissä. Iskä vaan tuumas, että selviytyyhän ne monnit luonnossakin kuivina kausina vaikka minkälaisessa pikkulätäkössä, mutta itse en voi lopettaa ihmettelemistä. Selviytyjä 2014.


Ps. Entä jos oisin tietämättömänä kaatanut ne vedet vessanpönttöön????

onnenpossu

Meillä on tapahtunut akvaariossa aivan tuhoisia :O Yksi kala on menetetty, ja useita muita riivaa jokin tauti, pitää heti huomenna juosta eläinkauppaan ja hakea jotain lääkettä ja apua apua!

Ei jännittävästä akvaarioelämästä kuitenkaan sen enempää tällä kertaa, vaan minä halusin ihan asiasta tehden hehkuttaa mun elämäni ensimmäisiä kuppikakkuja! :3 Samalla toki myös elämäni ensimmäinen kerta kun käytin pursotinta :D Lopputulos ei tietysti ole aivan 5/5, mutta yllättävän symppiksen näköisiä niistä tuli, ja hyvältäkin maistuivat!

Lisää makeutta luvassa, sillä pääsen tosiaan katsoon sitä Daughtrya, jota viime merkinnässä tuumailin! Mun yli-ihana mies-otus♥ oli ostanut mulle lipun, että ei tarvitsekaan itse maksaa sitten kuin matkakulut ja semmoset :3 Kui siistiä! Sitten tässä on vielä mietinnässä, että kun rahaa tulee, jos ostaisi lippuset stam1nan keikalle kun ne on tulossa Ouluun maaliskuussa. Maaliskuu alkaa kuulostaa oikeastaan tosi mukavalta nyt kun rupeaa miettimään, kaikkea kivaa tuntuu olevan tulossa!


Ei oikein muuta mun sunnuntai-iltaan, menen pistämään hornetit uuniin, noms.

Kriisiä Kirsi-pedillä

Huomenna alkaa työt uudessa paikassa ja meinaa jo aika lailla jänskättää 3: Toisaalta tietysti oon innoissani, koska kyseessä on työ joka ihan oikeasti vaikuttaa kiinnostavaltakin, mutta sitte samaan aikaan on se "oh dog entä jos en osaa yhtään mitään ja kaikki menee kamalasti" -fiilis. Vielä ahistavampaa siitä tekee se, ettei voi asennoitua niin, että no yks päivä ja sitte se on ohi, vaan se työsopimus kirjotetaan puoleksi vuodeksi, ja jos se on kamalaa, niin se on kamalaa puoli vuotta.

MUTTA miksi se nyt kamalaa olisi, ei varmasti ole, afagbakbjkabjae. :)

En ois myöskään koskaan arvannut, että asunnon hankkiminen on näin vaivalloista. Ne haluaa vain lisää papereita! >:I


Hoksasin vasta nyt telkkarista, että Heurekassa on ollu - tai on yhäkin - Body Worlds -näyttely ja nyt mua kuumottaa se aivan hirveästi! Mulla ei vaan oo oikeen mitään erikoista asiaa sinne päin, ja tuntuis ehkä vähän hölmöltä maksaa hirveet summat junalipuista ja muista että pääsee käymään, mutta kunnnn 3: jos haluaa?

you must tell him he is a good cat

Alkaa hiipiä hiljainen ahdistus huomisesta äikän esseekokeesta. Entä jos siinä ei oo yhtäkään aihetta joka koskettais mua edes hieman? Mulla ei oo mitään sanottavaa? En pääse läpi koko kokeesta enkä läpäisekään koko lukiota ja sdfnkalgb ajbajae?????!#¤/%#"&

Onneksi internet on täynnä rauhoittavaa kuvamateriaalia.