Saako juhlapyhinä olla allapäin?

Musta on vuosien saatossa kehittynyt tosi joulun lomapyhien ihminen. Heti kun oon ylipäässyt Halloween-hypestä, kämppään ilmestyy jouluvaloja ja koristeita, tulee jouluaskartelufiilis, odotan uutta alkavaa vuotta ja sitä "uuden alun" tuntua, puhtaalta pöydältä aloittamista. Toisin sanoen, nautin joulukuusta niin paljon, että arjen stressinkin kiireessä on helppo pysyä positiivisena.

Joulu ja uusivuosi on kuitenkin myös tosi isoa riskiaikaa sille, että mieli jää matalaksi. Varsinkin uusi vuosi on jotenkin sellainen merkkipaalu, että tulee helposti mietittyä, missä oli edellisinä vuosina näihin aikoihin, ja missä on tulevina. Voi nähdä asioita, joissa on kehittynyt, ja toisaalta myös niitä, joissa ei ole. Ehkä asiat ei ole muuttunut niin paljon, kuin on halunnut, tai ne on muuttuneet, vaikkei olisi halunnut. Samalla tavalla jouluja on helppo vertailla keskenään: missä on ollut ja kenen kanssa. Oliko koko joulu täynnä lämpimiä tunteita, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, vai jotain ihan muuta, kuten rahahuolia tai yksinäisyyttä? Tuleeko tästä, tai mistään seuraavasta joulustakaan yhtä hyvä kuin jostain edellisestä? Onko joku läheinen edesmennyt tai muuten vain poissa kuvioista?

Samalla kun voi pohtia monenlaista omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja pahaa, ympäristöstä tulee tosi selkeä viesti, että nyt on juhlan aika, kaikki on yhtä isoa iloa, ja nyt asetetaan kaikki uudet tavoitteet tulevalle vuodelle! Ja paine olla tosi iloinen ja tuntea mystistä inspiraatiota ei oikeastaan yhtään helpota sitä ilon tuntemista, päinvastoin. Se vielä oikein lisää niitä juhlaan liittyviä odotuksia, nostaa riman oikein korkealle, joten sellainen peruskivan joulun viettäminenkin voi tuntua lässähtäneeltä, puhumattakaan siitä, jos juhlafiilis on teillä tuntemattomilla.

Oon viime aikoina paininut jonkin verran stressin ja apeiden fiiliksen kanssa, ja hetkittäisiä joulunpyrähdyksiä lukuunottamatta mun on ollut ehkä hankala päästä joulunodotusfiilikseen. Saati sitten, että odottaisin vuotta 2018, se tuntuu lähinnä uhkaavalta stressin vuodelta. Muistan viime uutena vuonna ottaneeni tavoitteeksi harjoitella inhimillisempää lähestymistapaa itseeni, mutta stressin keskellä itsensä piiskaamiseen ja sättimiseen on todella helppo palata. Tätä - tai mitään muitakaan ongelmia, joita ihmisillä on - joulu tai uusivuosi ei mitenkään maagisesti siirrä sivuun juhlan ajaksi.

Joulusta puhutaan paljon lähimmäisenrakkauden juhlana, mutta yhtä tärkeää olisi osoittaa edes hieman rakkautta itselleen. Juhlafiilis ei ole mikään ilmassa leijuva atomi, jonka voi hengittää sisään ja unohtaa murheet, eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Mulla on ollut monta täydellisyyttä hipovaa joulua viime vuosina peräkkäin, mutta tänä vuonna multa jää luultavasti suurin osa joulukorteista askartelematta, eeppisiä lahjaideoita ei ole päähän siunaantunut, eikä tuleva vuosi innosta, mutta mitä sitten? Nautin joulusta ja uudesta vuodesta sen verran kuin pystyn, silloin kun pystyn, ja sillä tavalla kuin tänä vuonna tuntuu <3

Tänä vuonna ostin itselleni tee-joulukalenterin :3

Superhauskaa (ja kuinka photobucket petti meidät kaikki)

Tän merkinnän oli alunperin tarkoitus keskittyä alkukesän tapahtumiin, mutta kun pari päivää sitten avasin blogin sitä merkintää aloitellakseni (ja uudet ulkoasugrafiikat asettaakseni), kohtasin ihanan yllätyksen: blogin kaikki kuvat on kadonneet.

Photobucket on siis ovelasti mennyt päivittämään ehtonsa niin, että sinne ladattuja kuvia ei voi enää upottaa kolmansien osapuolien sivustoille ilmaisella tunnuksella. Oon käyttänyt photobuckettia vuodesta 2007, joten voitte kuvitella mikä määrä eri blogien kuvia mulla on sinne ladattuna. Nyt, vaihtoehtona on siis joko maksaa 400e/vuosi tunnuksesta, jolla kuvat palautuu näkyviin, tai ladata kaikki kuvat eri palvelimelle ja korjata kaikkien merkintöjen linkit. Mukavaa!

Tarpeetonta liene sanoa, että aion ihan juuri poistaa koko photobucket-tunnukseni, passiivisaggressiivisen palautteen kera. Kuvalinkkejä korjailen tästä blogista sitä mukaan kun jaksan, mutta suurin osa blogin näyttökerroista tulee aina uusille merkinöille joka tapauksessa, joten asia ei ole ykkösenä päiväjärjestyksessä.


Tämä vastoinkäyminen vähän lannisti mun innokasta blogaushalukkuutta, jolla bloggerin tällä kertaa avasin, mutta tässä silti pari kuvaa kesältä tähän mennessä:

Pride-marssille osui aivan jääääärjettömän hyvä ilma. Hetken kerkes jo olkapäät punottaa, mutta onneksi yhdellä seurueesta oli sit aurinkorasvaa, oisin nimittäin ollut marssin jälkeen melko kärvähtänyt ilman :D 

Suoritettiin parin viimeviikon aikana kunnon maakuntamatkailua: Käväistiin ensin Raahessa (jossa vietettiin pitkästä aikaa kunnon eeppinen museonrantailta Ollinsaarijatkoilla), ja saatiin idea sitten, että hei, nythän vois lainata iskän Volvoa, ja lähtä käymään pienellä reissulla. Niin me sit käytiin Porissa, Kausalassa, ja Porvoossakin pieni päiväreissu. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva päästä ajelemaan kesäisiä maanteitä pitkin, vaikka muuten en ookaan autoa kaivannut sen jälkeen kun se myytiin.

Kuvan minigolf-kenttä oli muuten ihan rikki, kentällä oli niin paljon kaiken maailman havunneulasia, ettei tässä pelissä pärjännyt taidolla vaan tuurilla, mikä johtikin siihen, että voitin - ensimmistä kertaa ikinä - Jussin minigolffissa!

Pari päivää sitten kamppailtiin sen kanssa, miten meidän sulakkeet riittää meidän teknologialle. Meillä nimittäin jo aiemmin muuton yhteydessä paukkui sulakkeet, kun kytkettiin meidän koneet, konsolit, telkkari, akvaario yms. olohuoneeseen, ja silloin ratkaisuna vedettiin eteisestä jatkoroikalle mun tietokone. Nyt kun tehtiin pientä koneiden uudelleenjärjestelyä (ts. Jussille streamikone ja vaihdeltiin vähän koppia), kohdattiin uudelleen sama ongelma. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, kaikki laitteet toimii ja sulakkeet ei poksu!

Ollaan ehditty nyt muutama päivä huilia kotona, perjantaina sitten taas reissun päälle, ja suuntana Ilosaarirock. Kyllä sitä ehti jo ihastua taas siihen, miten helposti autolla pääsee joka paikkaan, koska oikeasti, Suomessa on ihan hemmetin vaikeaa matkustaa itä-länsi-suunnassa???

solut jaloissa

Ensimmäinen hengähdystauko alkuvuoden koulurupeaman jälkeen. Tai en tiedä voiko sanoa varsinaisesti hengähdystauko, kun projekteja on alla pari liikaa, mulla on yhä matikkakemian uusinta edessä ja seuraava koekin on jo ei ensiviikolla, vaan sitä seuraavalla. Mutta ainakin se ensi viikko on kokeista täysin vapaa, ja kudosleikkeiden aivan kamala verkkokurssiosio on viimein takana, ja koekin meni loistavasti (ihme kyllä)!

Mulla on ollut "lievästi" stressiä kaiken kouluhässäkän kanssa, varsinkin viimeiset pari viikkoa kun kokeita on tykitetty aika tiuhaan tahtiin. Varsinkin viimeisimmät immunologian ja histologian kokeet kiristi päätä, näin oikeasti viimeisen viikon ajan aivan ihmeellisiä unia soluista. Yhtenä yönä mun jalat oli jumissa jossain solumassassa enkä saanut niitä pois sieltä millään, ja kun heräsin olinkin hikisenä jumissa peitossa. Toisena yönä näin unta, että yritin käsitellä rauhasia kokonaisina, mutta ne oli epärealistisen isoja, ja puristin ne aina vahingossa rikki. Ja kaikkea muuta "hauskaa." Joo-o :D

Eipä siis varmaan ihme että kun tuo viimeisin koe oli ohi, sain nukuttua 12 tunnin täysin unettomat unet. Heräsin ja fiilis sellanen että nyt oon uudestisyntynyt. Toki tää kaikki kestää tasan sen aikaa, että avaan Tabulan ja katson mitä kaikkea nyt on vielä tekemättä, mutta ajattelin pitää tämän viikonlopun sellaista ajatustaukoa. Eilen käytiin katsomassa Jussin kans Deadpool ja illasta vaan rentouduin pelaamalla Sherlockia, tänään meen pyörähtään Vaasassa pienissä tuparikemuissa, sunnuntaina sitten vielä ihan rentoutumista. Kyl sitä sit taas ehtii palata kouluasioiden pariin. Maanantai ei myöhästy koskaan, vai miten se meni.



Meillä on ensiviikonloppuna tuparitkin, ja tässä häseltämisen ohella oon jotenkin kummasti saanut kuitenkin tätä kotiakin laitettua. Ai niin joo, en mä varmaan ole edes ehtinyt hehkuttaa että me ollaan tammikuussa muutettu ihan mahtavaan uuteen kämppäänkin? No, me ollaan. Sekin tehtiin parissa päivässä muuttoapulaisten avulla. Ai niin ja uskaltauduin viimein alottamaan taas tanssiharrastukseni muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja pääsin tuutoriksi. Mut tästä kaikesta lisää joku toinen kerta, tää oli enemmän tällanen "meinasin kuolla mut selvisin kuitenki!" -merkintä.


Kyl on ollut tehokas tammi-helmikuu. Ei auta kuin toivoa että tää tahti tästä edes vähän hidastuis!

Raha ei tuo onnea

Nyt on taas se aika, kun raha on loppu. Oli loppu oikeastaan siinä vaiheessa kun piti vaihtaa renkaat, ai kappas ja sitten piti juuri samalle kuulle ostaa e-pilleritkin, ok no äiti auttaa. Eiköhän sitte rahattomana pyristellä sinne n.20 päivään asti jolloin voi pyytää sitten mahdollisesti iskältä bensarahaa että pääsee käymään Raahessa tankkaamassa ruokaa ja näkemässä kavereita. Ai no mutta ei hitsi, tässä teille vielä 50 euron sähkönsiirtolasku. Ai joo ja tossa ois Trafilta ajoneuvovero myös, että jos sen sit annat porukoille niin on varmasti jo niin hemmoteltu olo ettei syyllisyydeltään kehtaa enää mitään pyytää. Niin juu ja sun bussikortilta loppuu myös aika 16. päivä. Paljos sulla nyt on tilillä rahaa? Ai ei yhtään? No hitsi, ei se sit oikeen riitä tähän...

Mää ymmärrän että tää kuuluu opiskeluaikaan, harva silloin rahassa mitenkään kierii. Se ei oo oikeastaan se ongelma, tiedän että tää on tilapäistä ja kouluttaudun kohti ammattia jolle pitäis olla tarjolla töitä ja Jussikin on vasta uransa alussa. Välillä meilläkin jää rahaa mukaviin juttuihin, mutta joskus ne menot taas kasaantuu tälleen, että siitä ei oo mitään mahdollisuutta selvitä just sillä hetkellä. Ja ei siihen maailma kaadu, eräpäiviä saa siirrettyä ja ens kuussa sitten taas ottaa kiinni kaiken taloudellisesti. Ongelma on enemmänkin tän yhteiskunnan asenne, joka tuntuu välillä kieltävän kokonaan vähätuloisten olemassaolon. Ihan niin kuin kaikilla olis rahaa, ja jos ei ole, niin se on vaan asennekysymys, joko on liian laiska eikä oo hakenu tarpeeksi ahkerasti töitä ja on pilalle lellitty, tai sitten ei vaan hallitse lainkaan rahankäyttöä.

Kaikista eniten mua ärsyttää kansanedustajat. Niin yritetään tsempatta että joo leikkauksia pitää tehdä tukiin ja koulutuksiin, mutta yrittäkäähän pärjätä. Ja yllättäen yksikään kansanedustaja ei ole valmis luopumaan edes pienestä osaa omasta palkastaan, joka on ihan kohtuuttoman iso. Joo, sitäkään en ymmärrä että kansanedustajan palkan pitää olla "riittävän kannustava" kun musta ois paljon parempi jos siinä ois kohtuullinen palkka, jotta kukaan ei hakeudu sinne ainakaan sen palkan takia, vaan sen takia että haluaa vaikuttaa asioihin. Mutta joo sivuraiteille taas ajaudun.

Ympäröivän yhteiskunnan asenne vaikuttaa musta tosi paljon siihen, miten kurjana rahanpuutteen kokee. Ei oo mitään ärsyttävämpää lausetta kuin "raha ei tuo onnea" silloin kun tili on tyhjänä. Joo, ei raha oo mikään tae onnellisuudesta, mutta kyllä sillä sais ainakin maitoa kahviin, kyllä se nostattais mieltä.

Tässä on oikeastaan varmaan se hyvin klassinen asetelma, jossa ei oo oleellista se, että joku muu vois korjata tän ongelman, vaan että ne vois tunnustaa sen ongelman, tunnustaa mun tympääntyneen fiiliksen ja todeta et joo, kuulostaa kyllä melko paskalta. Enkä mää oleta, että joku Sipilä nyt oikeesti suostuis omaa palkkaansa leikkaamaan, harva ihminen nyt niin auttavainen on, mutta se helpottais ihan suuresti mun vitutusta jos se myöntäis että ok, Suomessa on vähätuloisia ja joo, nää meidän leikkaukset rokottaa tällä hetkellä eniten niitä. Ja se on perseestä. Eikä yrittäis vääntää sitä asiaa niin että kyllä kaikki suomalaiset kärsii yhtä paljon tuloihin katsomatta KUN EI SE MENE NIIN.

Oikeastaan pahin rassaava piirre tässä koko yhteiskunnan asetelmassa on se, että jos sulla ei ole rahaa, sun pitäis olla siitä ihan hiljaa. Vähätuloisuus on jotenkin tosi nolo juttu, ja joillakin ihmisillä tuntuu olevan sellainen käsitys että se on ihan itse aiheutettua. Pitäis pystyä pitämään yllä sellasta mielikuvaa muille, että ei oo ihan tiukilla rahan kanssa, koska rahasta pihistelevä tyyppi koetaan aina jotenkin tylsänä. Ja Suomessahan asiat nyt on niin hyvin, ettei kellään kyllä oo vara valittaa yhtään mistään.

Valittaminen, eli ongelmien purkaminen on kuitenkin aika iso juttu siinä, miten tilannetta saa käsiteltyä. Jos niitä ärsytyksen aiheita vaan patoaa niin jossain vaiheessa kyllä räjähtää, joten paljon inhimillisempää olis silloin tällöin vähän valittaa. Oleellista on myös se, miten siihen valitukseen vastataan. Kyllä, mua vituttaa ettei ole varaa ostaa edes kahvimaitoa ja vielä enemmän vituttaa se, että mulla lohkesi hammas ja nyt joudun maksamaan hammaslääkäristäkin. Ja sen sijasta, että joku kaverini sanoisi mulle "no kahvi on kyl ihan hyvää mustanaki, ja eihän se hammaslääkäri niin paljoa maksa!" on tosi oleellista, että asiaan reagoidaan tyylillä "EIHÄN! Voi ei kahvimaidon puuttuminen on kamalinta, varsinkin aamulla. Ja voi paska oikeesti? Hammaslääkäri on kyl sellanen asia mihin ei haluais viimeisiä rahojaan laittaa..." Ja näin, oikeanlaisella reaktiolla mun turhautuminen on vähentynyt huomattavasti.

Ja tämä vain pienessä mittakaavassa. Kuka voi arvailla mitä tapahtuis jos hallitus vois osoittaa jonkinlaista myötätuntoa vähätuloisia kansalaisia kohtaan sen sijaan, että vaan vähättelis ongelmia.

Kameraton syksy pähkinänkuoressa

Huomaan taas, että viime merkinnästä on kuukausi. Eikä se tunnu lainkaan kuukaudelta. Mietin aluksi, että no eihän mulle oo mitään mainitsemisen arvoista tässä syksyllä tapahtunut, niin mitäpä mä oisin päivitellyt. Mutta sitten hoksasin, että oikeestaan on melko paljonkin, mitä olisin voinut päivittää, mutta en vaan tehnyt sitä. On ollut approt, halloweenbileet, halloweenleffailta, megazone-maratooni (pääsin siis pelaan megazonea ekaa kertaa elämässäni ja heti neljäks tunniks kerralla!), Lotan tuparit, haalaribileet, lautapeli-iltaa, insomnia-lanit Porissa jossa oltiin ihan kutsuvieraina, ja niin pääsinhän mää Trendsettingissä kuunteleen Riku Rantalaaki! Ai niin ja kissafestareillakin kävin. :D

Eli siis toisinsanoen, ihan hirveästi kaikkea kivaa. Luultavasti siksi se onkin jäänyt päivittämättä, koska yleensä tänne blogiin kirjottelu on ollut sellasta mitä oon tehnyt aikani kuluksi. Ja joskus tietysti purkautuakseni ärsyttävistä asioista. Mutta yleensä kuitenkin lämpimikseni kertonut kuulumisia, kun ei tärkeämpääkään tekemistä ole ollut.

Joten, millään enää tässä vaiheessa en voi purkaa koko tapahtumarikasta syksyä, kun mulla ei enää ole ollut kameraakaan jolla ottaa kunnolla kuvia, mutta tässä pieniä palasia:

Hämeenkadun Approilta, vielä alkuillasta virkeänä uudet haalarit päällä.

Approjen loppuillasta Jussin kans jatkoilla mietitään missä oltiin sillä hetkellä...

Saatiin meidän ensimmäinen LootCrate!

Riku Rantala veti Trendsettingissä oikeen inspiroivan esityksen.

Halloweeniksi koristelin koko kämpän, mutta valitettavasti siitä ei ole juuri kuvia. Tässä pienet palaset meidän halloweenin leffaillasta :D

Tässä vielä kuva keskiviikolta kun olin lähdössä haalaribileisiin, luvassa pimeässä hohtavaa maalia ja valotikkuja.

Seuraavaksi mun hankintalistalla on ehdottomasti kamera. Tai puhelin, jossa on niin hyvä kamera, että sillä pärjää. Mun nykyisen puhelimen kamerassa on joku vika ja sillä tulee violetteja/punaisia kuvia, joita ei aina värikorjailukaan enää tee siedettävän näköisiksi, ja Nikoninkin myin pois. Mulla on ollut kokeilussa Jussin Canon, mutta se on vähän turhan iso jatkuvasti mukana kannettavaksi, niin kuin oma Nikonikin oli, siksi myin sen pois. Sitten kokeilussa oli Jussin GoPro, joka mahtuu kyllä joka paikkaan, mutta jolla ei sitten oikeen saanut hyviä kuvia, kun ei sillä voi kuin klikkailla, olematta ihan varma että mitä siinä kuvassa sitten näkyy.

Ongelma on, että haluaisin kyllä järjestelmäkameran, mutta se sais olla sellanen peilitön, pienempi, Olympus Penejä oon katsellut. Toisaalta mun on ehdottomasti priorisoitava uusi puhelin, koska nykyinen vetelee viimeisiään, joten oon tehnyt mielessäni kompromissin, et ehkä se mikrojärkkäri odottelee, kunhan sillä puhelimen kameralla sais jotain kuvia.

Tosi ikävää, että esim. tän syksyn tapahtumista mulla on ihan hirveän vähän kuvia. Varsinkin kun mulla on lähes aina ollut kamera mukana ja mulla on kaikista tapahtumista kuvia, ja tykkään et niitä kuvia on ja voin sitte kehittää niitä ihan paperisiksiki :D ja nyt sit yhtäkkiä on tällanen pitkä kausi, jollon ei oo mitään. Vaikka tää on varmaan sellanen ajanjakso, jolloin on ollut eniten juttuja mistä oisin halunnut kuvia!



Tää merkintä ei nyt mennyt yhtään siihen suuntaan kuin ajattelin sen menevän, mutta selvästi tää kamerattomuus on nyt vaivannut mua kun tuli ulos tämmöstä. Joka tapauksessa, hyvää alkanutta marraskuuta! (MARRASKUUTA, OIKEESTI!)

hopeinen kuuuuuuuuuuu

Koulun lisäksi myös opiskelijaelämä startattu virallisesti, kun torstaina käytiin bubirundilla. Mulla oli hieno suunnitelma, että otan kaikkialla vaan vettä ettei mee rahaa. Mutta sitten näin ne hinnat. Tyyliä vesi1e, limu1,5e, shotti2e, kalja3e... Ei tullut juotua pelkkää vettä!

Illan päätteeksi kun pääsin kotiin, Jussi oli onneksi tilannut itelleen illalla pitsaa ja ristikkoperunoita ja jättäny niitä mullekki, oli aika 5/5 -elämys!

Sit onkin tullut lepäiltyä, lähdettiin käymään Kausalassa kun Jussilla vuorostaan oli luokkakokouskekkerit tiedossa. :D Matkalla huomattiin, että ollaan äänikirjojen suhteen hyvin nirsoja: ois haluttu kuunnella Sherlockia, mutta löytyi pelkästään naisten lukemia, ja ei Sherlockin ääntä voi lukea nainen??? Sit löydettiin yksi mies, mutta sillä oli ihan perus jenkkiaksentti ja se nyt ei kelpaa, koska kyllä Sherlock nyt vaan tarttee oikean brittiaksentin!

Ei sit löydetty mieluista äänikirjaa, eikä kuunnellu Sherlockia.

Ärsyttää kun oon ihan jumissa Binding of Isaacissa. En saa mitään uutta avattua. Mulla kävi joku aivan ihme aalto ton pelin kans; ekaan 24 tuntiin en saanu juuri mitään aikaseks tai mitään avattua. Sitten tuli toiset 24h jolloin sain vaikka mitä avattua, koko ajan tuli jotain uutta ja jännää. Nyt taas hyytynyt, eikä tuu yhtään mitään. No, ehkä sit taas toisen 24h jälkeen....?

PS. MIKÄ HITTO se eilinen jättitäysikuu oli, ihan ku joku ois suoraan ikkunan takana ollu katulampun kans!

lämpötila: sauna

Melko hurja viikko takana. Opinnot aloitettu uudessa koulussa, ja se on kyllä pitänyt kiireisenä. Joka päivä ollut paljon infoa ja tekemistä, ja illalla vielä ohjelmaa. Keskiviikkona kaupunkikierroksen jälkeen olin kotona joskus 10 maissa, torstaina saviriehan jälkeen joskus 8 jälkeen. Saviriehassa meidän joukkue muuten pääsi toiselle sijalle, saatiin hienot cola-lasit ja haalarimerkit (ensimmäiseni!) Joka tapauksessa, kotiin päästessä ei oo unta tarvinnut odotella, oon tipahtanut sänkyyn kuin kivi ja nukahtanut saman tien :D

Mut ei sillä, erittäin mukava viikko ollut! Melko hurja inspiraatio on näitä bioanalyytikon opintoja kohtaan varsinkin nyt, kun on vähän päässyt kuulemaan että mitä me käytännössä tehdään esim. ekan vuoden aikana. Ja se koko oppilaitos on muutenkin niin erilainen ku mikään missä oon ollut aiemmin. Kokonaismieliala koulusta siis tällä hetkellä erittäin positiivinen! Mitä nyt näin aluksi infopaketteja tulee sellasta tahtia että huhhuh.


Hellettä on. Hirveen moni hokee nyt sitä, että ei passais valittaa kun kerrankin on lämmintä, mutta oikeasti, mää en nauti lainkaan mistään +27 lämmöstä. Mulle 20 astetta on ihan riittävästi lämpöä, ja hieman korkeammatkin menee jos tuuleskelee jonkin verran (ei semmosta kylmää merituulta tietysti :D)


Sossu aiheutti tänään taas tunteita. Aattelinkin, että Jussin heinäkuussa saama synttäriraha näkyy matalammassa toimeentulotuessa (sen jälkeen kun saatiin tilattua ne vuoden 2013 verotodistukset 25 eurolla verotoimistosta ihan vaan niitä varten...), mutta siis ne ihan suoraan vaan vähensi lahjarahan määrän tuen määrästä :D vähän hapan maku jäi tosta. Lahjan antaja varmaan kuitenkin ajatellut, että tässä vähän extrarahaa jolla voit ostaa itelle jotain hyvää, käydä jossain tai syödä hyvin (eli tehdä jotain muuta kuin maksaa laskuja). Mutta se ei oikeastaan olekaan extraa, kun tulevasta tuesta vähennetään saman verran rahaa. Eli oikeastaan rahan määrä ei lisääntynyt lainkaan, lahjan antaja vaan köyhtyi ja valtio säästi rahaa :D

No, onneksi syyskuulle tulee jo opintotuki ja -laina. Alkaa ahdistaa tuo, että laskuja on koko ajan rästissä, ja tulee lisää sitä mukaan kun niitä saa maksettua pois. Ei ehdi tulla sellasta "ah ihanaa kaikki laskut maksettu!" fiilistä lainkaan. Ja meillä on sentään tosi hyvä tukisysteemi, tai molemmilta puolilta on sukua joka tukee hädän tullessa, molemmat on mieleltään terveitä (ainakin suunnilleen!) ja saa asioita hoidettua. Välillä sitä vaan jää miettimään, että mites joku sellanen ihminen, jolla ei oo juurikaan läheisiä, on yksinäinen, masentunut, epämotivoitunut... Miten se pärjää tässä tukijärjestelmän kieputuksessa. Koska tää on perusterveelle ihmisellekin välillä stressaavaa ja väsyttävää, niin mites sitten sairaalle?

Perus lintu

Pitkästä aikaa oon nyt muutaman päivän ehtinyt hengähtää kotona. Kun tulin Raahesta, lähdetiin nimittäin Jussin kans saman tein Kontiolahtea kohti. Monta päivää tuli syötyä erittäin hyvin, ja päästiin käymään Kolillakin mutka. En oo varmaan koskaan ollut missään niin korkealla :D mua kyllä puri joku hirveä patikointikärpänen tosta Kolista, tuli oikeen fiilis että oispa kunnon kengät niin vois lähteä kunnon reissulle. Toistaiseksi oon suunnitellut kuitenkin, että tekisin johonkin lähellä oleviin kansallispuistoihin ihan päivän reissuja, kävisin vähän tsekkaileen mestoja ja sitten joskus kun rikastun, hakkia semmosta kenkävarustusta jolla tommonen homma onnistuis hieman paremmin kuin tennareilla tai juoksulenkkareilla...

A photo posted by Kirsi Kiipeli (@avaruuskuutti) on Jul 28, 2015 at 4:11am PDT

No, joka tapauksessa, kun päästiin taas yhdeksi yöksi kotiin, lähdettiin jo seuraavana päivänä Assemblyille. Loistava meno jälleen kerran, vaikka tuntu että aika meni taas aivan liian nopeasti, ja oisin voinut vielä jäädä lanittaan vähän lisää. Tosin ne nukkumaolosuhteet kyllä riitti, oli ihana päästä takas omaan rauhaan nukkumaan. Yllättäen kyllä ne itse petifiilikset oli ihan ok, meillä oli tällä kertaa kunnon makuupussit ja tyynytki mukana niin nukkuminen oli kyllä ihan mukavaa, mutta mää en hirveesti välitä siitä, että se halli on täynnä ihmisiä vieri vieressä niinku sillit purkissa :D oma tila ja silleen.

Yks hirveä puute Assemblyillä kuitenkin on: kahvi. Tai oikeastaan sen puute. Messukeskuksen Hesestä kahvi 2,50e. Hyi hitto. Täytyy siis lähteä Pasilan rautatieaseman ärrälle, josta kupin saa 1,50e hintaan. Hieman turhaa, mutta euro on euro. Toivoisin kyllä, että Assyille tulis joku semmonen samanmoinen pikkukoju ku Vectoramassaki, josta saa jotain trippimehuja ja KAHVIA 1e/kuppi. Hirveen kokonen energiajuomakoju kyllä oli, josta sai hirveen halvalla, mutta ei se vaan kahvia korvaa.


Jimmsin pisteellä oli vaihteeksi taas kaikkea ihanaa, mm. näppäimistöjä. Mä oon ihan älyttömästi haaveillut Razerin BlackWidow Chromasta. Mulla oli jopa käytettynä saatu vanha näppäimistö vaikka kuinka kauan käytössä (hyvin loppuun kulutettu), joten mietin että jossain vaiheessa kun tulee tarpeeksi rahaa niin ostan sen. Mutta sitten Jussi tuhos oman näppäimistönsä ja vaikka se sai sen loppujen lopuksi kuntoon, se ehti jo ostaa käytettynä jo 2 eri näppäimistöä kavereiltaan. Joten nyt mulla on kyllä käytössä ehjä, toimiva, hyvä näppäimistö. Mutta siinä ei ole edes led-valoja, saati sitten hienon värisiä ;___; Jep, turhamaisuus. What a bitch.

Kyllä näppäimistössä pitää olla hienot led-valot

Ei muuta. Unirytmit on ihan miten sattuun, varmaan pitää taas valvoa koko yö ja yrittää sinnitellä huominen :D Onneks mennään huomenna pihviporukalla piknikille!

leikkiläjä

Tampereen synttärit tuli vieteltyä hilpeissä merkeissä. Trivial Pursuit ja juomapelit oli näissäkin bileissä aika kova sana! Baariin ei tullut onneksi lähdettyä, säästyi nekin rahat, ja rahaa tässä kuussa onkin ollut aivan hirveän vähän. Opintolainattomat kuukaudet ei kovin häävejä oo, ja rupesinkin miettimään, että jos sitä opintolainaa ei olis, niin joka kuukausi ois aika lailla tällanen. Ja siis, "tällainen" tarkottaa sitä, että oon nyt tän kuukauden syönyt aamupalaksi aina yhden kananmunan ja päivälliseksi jotain pirkan 1e pussikeittoa, jossa yhdestä pussista tulee litra :D nyt menossa pinaattikeitto neljättä päivää ja ei maistus hirveesti enää! Tilillä kuitenkin vajaat 2 euroa, että ei hirveästi varaa ole muuta syödä ku tätä nyt. Mutta ei parane valittaa, syön kuitenkin useamman kerran päivässä ja saan vielä ilmaisen kouluruuan, että asiat voisi olla huonommin vai miten se meni!

No, Jussin äiti oli onneksi ilmeisesti tänään laittanut meille vähän käyttörahaa, ja bensarahaa sitä varten kun lähdetään perjantaina ajeleen sinne kyläilemään, joten päästään tänään hakeen kaupasta vähän täytettä tyhjähköön jääkaappiin, ja kuukausihan on kohta ohikin niin helposti menee viimeinen viikko. Mut tuota pussipinaattikeittoa en kyllä hetkeen enää sit osta!

Viimeisetkin 22v-pippalot nyt juhlittu.

Viime viikonloppuna Santeri tuli yökyläilemään meille viikonlopuksi, kun sillä oli kämpänkatselumenoja täällä päin. Käytiin tietysti kaupungissa pyörimässä (ja molempien ollessa todella köyhiä se olikin todella edulliseksi jäänyt reissu :"D), ja sitten päästiin viimein käymään Kissakahvila Purnauskiksessa! Jostain syystä mun ei oo vaan tullu käytyä siellä, vaikka oonkin siitä haaveillut. Ja kyllä se vaan on ihana paikka! :3 Jostain syystä se kissojen keskellä hengailu vaan nostaa uskomattomasti mielialaa. Osa niistä oli toki tosi väsyneitä, kun mentiin ihan illasta, ja niitä oli koko päivä leikitetty, mutta mikäs sen parempaa ku rapsutella rentona lököttelevää kisua :3

Meille tarjoiltiin kisucappuccinot<3

Sonja sai pari kissaa innostettua leikkimään :3

Kisu pesulla.

Tähän kisuun tykästyin kovasti, kun sillä oli samanlain liikavarpaita kuin meidän Pekalla, ja se oli tosi leppoisa ja tykkäsi rapsutteluistani :3

Työssäoppimispaikatkin saatiin tietää, ja mulle on paikka Koukkuniemestä, mikä siis on vanhainkoti. Samaa hommaa siis varmaan pääsee tekemään kuin viime harjoittelussa. Paitsi että tän jakson painotushan on se kuntoutumisen tukeminen, mutta mulla on kyllä omat epäilykseni siitä, että sitä kuntoutusta ei mitenkään hirveän reippaasti tai aktiivisesti ole, että se on sitten vaan sitä nykyisen kunnon ylläpitämistä.

Noooh, eipä sitäkään sitten ole kuin 5 viikkoa, ja sitten pääsee kesälomalle!

Ei teräviä kulmia

Hei, työharjottelusta selvitty! Omasta mielestäni mun näytöt meni ihan hyvin, lääkkeidenjaot virheettömästi ja silleen, mutta keskiviikkona on sit palautekeskustelu ja saan tietää lisää. Joka tapauksessa oon tyytyväinen itseeni, koska jälleen kerran oon selviytynyt jostain, joka aluksi tuntui ihan kamalalta. Eikä se edes loppujen lopuksi ollut niin kamalaa.

Mulle on kyllä iskenyt kova kriisi sen kanssa, mihin nyt haen. Nää kaks työharjottelua, jotka mulla on ollut, on nimittäin osoittanut mulle sen, että saatan olla hieman väärässä paikassa. Tai siis, molemmista töistä oon selvinnyt, mutten oikeastaan nauttinut. Mistä taas toki pääsen siihen kysymykseen, että onko mun edes mahdollista alkaa nauttia jostain työstä viidestä viikosta, kun koko aika kuluu vaan uusien asioiden opetteluun, oman suorituksen arviointiin ja stressaamiseen....

Ongelmana vielä on, etten oikein osaa eritellä sitä, mikä tässä mättää. Ensimmäinen miete mulla oli, etten jaksa olla näin paljoa ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksa jutella näin paljoa ja olla avuliaana. Oon sosiaalinen ihminen joukkoon päästessäni, mutta jossain mun sisällä asuu pieni introvertti, joka väsyy kamalasti siitä, että 8 tuntia päivästä pitäisi jaksaa sosialisoida aktiivisesti ja mukautua eri ihmisten erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Olisi kiva tehdä välillä itsenäistä työtä. Toisaalta kyllä koen, että se ihmiskontakti on näissä molemmissa harjoitteluissa ollut se ehdottomasti paras asia, ja olen siinä hyvä.

Toisena mietteenä oli, että en koe työtä oikein mielellisesti haastavana. Toisin sanoen, tylsistyn työtehtäviini. Kaipaisin hieman enemmän jotain tutkimista, miettimistä, aivopähkinöitä... Toisaalta ajatus haasteista myös pelottaa, ja tällainen rutiininomainen asioiden toistaminen tuntuu turvalliselta.

Oon vakavasti harkinnut nyt bioanalyytikon tai röntgenhoitajan opintoja, mutta molemmat on siinä rajalla, että pääsenkö pääsykokeisiin vai en. Saati sitten, että pääsisinkö sisään.... Sairaanhoitajakin toki vielä kiinnostaa, ja sinne on hieman matalammat pisterajat, mutta ehkä nuo kaksi muuta vaihtoehtoa houkuttelisi enemmän... Sisältö tuntuu kiinnostavammalta.

Argh.

ps. ostin kameraani uuden 35mm objektiivin, ja ajattelin taas maustaa blogiani tulevaisuudessa enemmän myös kuvilla, mutta tietystikään mulla ei ole tähän merkintään yhden yhtäkään kuvaa. Ehkä ensi kerralla.

on joulu jälleen tullut kummattiin

Uusimmat monni-uutiset: Kahden pienen poikasen sijasta löydettiinkin akvaariosta 12 pientä poikasta... Nyt en oo nähnyt enää niin montaa, että niistä on varmaan pari ehkä mennyt hukkaan/suodattimeen/menehtynyt muuten vaan, mutta kyllä siellä ainaki muutamia on :D Vähän meinas jo stressi nousta, että mihin ihmeeseen ne saa sitten kasvaneena tungettua, kun partamonneista on niin hirveä ylitarjonta kaikkialla, mutta päädyin sitten siihen, että ei ne nyt niin täysiä kasva, että mun akvaario heti ois ylikansoitettu. Pistelen sitten viestiä muutamalle akvaariokaupalle ja ehkä akvaariofoorumille, että ois monneja tarjolla, niin eiköhän ne mahdolliset selvinneet paikkansa tästä maailmasta löydä :3 Nyt kuitenkin saa nauttia vielä noista pienistä söpöläisistä.


Se monneista! Tänään pääsin jo hieman maistelemaan joulutunnelmaa, kun Tampereen keskustorilla oli valojuhlat :3 oon aina ollut suuri ilotulitusten ystävä (siis silleen kaukaa katsottuna, pelkään räjäytellä niitä ite!) joten tietysti meidän piti Jussin kans lähtä katsastaan ne :D Oli aivan älyttömän kylmä tuuli, joten ois voinut melkeen kuvitella olevansa Raahessa joulukadun avajaisissa. Mitä nyt vähän suuremmassa mittakaavassa...

Myös ihanat valot pistettiin kaupunkiin päälle, ja kyllä se vaan heti näyttää niin joululta! Tekis mieli jo laittaa vähän jouluvaloa tännekin asuntoon... mutta jospa sitä marraskuun puolille malttais odottaa.

Tosiaan, yksi viikko taas pulkassa. Tämä tuntui menevän jotenkin aivan poikkeuksellisen nopeaa, en oo jotenki edes sisäistänyt syysloman loppumista. Tai sen alkamista. Tai tätä ajankulua yleensäkään. Jotenkin tuntuu siltä, että aina kun vanhenee, niin aika tuntuu menevän aina vaan nopeampaa ja nopeampaa. Mikä tietysti on sinänsä ihan järkevää, kun jollekin 5-vuotiaalle yksi vuosi on vain 1/5 elämästä, mutta tällaiselle 21-vuotiaalle vain 1/21, mikä on tietysti paljon pienempi osio sinänsä. Ehkä se siksi tuntuu menevän niin äkkiä. En edes halua ajatella, miten nopeaa aika muutaman kymmenen vuoden päästä kuluu.

Tässä ajassa oon joka tapauksessa ehtinyt saada jo uuden flunssan! Olin ehkä kolme päivää terveenä, tiistaina töissä rupes tuntuun kurkkukivut ja nyt ollaan taas ihan samanlaisessa flunssassa ku syyslomallakin. Monet sanoo, että varsinki aluksi kyllä päiväkodissa saa helposti jokaisen taudin, ja kyllähän siitä etukäteenkin varoiteltiin, mutta jotenkin en ottanut siitä hirveästi stressiä. Olinhan selvinnyt koko syksyn ilman flunssaa! Nyt sitte senki edestä...

Pikkusisko osti mulle lahjaksi parit korvikset - ei kuulemma malttanut odottaa jouluun asti :3 On kyllä ihan semmosen näköset, että oisin voinut itse ostaa!

Äiti ja Tiinakin tosiaan kävi kylässä, ja eihän me nyt parissa päivässä mitään ihan hurjaa ehditty tehdä, varsinkaan kun mun piti käydä töissä päivät, mutta käytiimpä ruokkimassa niitä hulluja sorsia, kateltiin muutamat lasten elokuvat, syötiin paljon ja semmosta. Sillon ku olin töissä, niin ne kaks pääsi shoppailemaankin, ei tarvinnut itse uhrautua :D Vaikka joululahjashoppailuja vois kyllä tän fiiliksen voimilla melkeen alkaa harrastaakin.:3
Semmonen mini-joulu tässä kyllä olikin, kun Tiina ja äiti toi mukanaan ihanan läjän tuliaisia meille :D Nyt on saunasiiliä ja hullua keksipurkkia... näistä sitten lisää joskus ilmestyvässä kämppämerkinnässä!

Kämppämerkinnästä - tai sen puutteesta - puheen ollen, otin aiemmin jo kännykällä kämpästä kuvat kun olin hukannut mun kameran laturin, mutta päätin sitte tilata uuden laturin, että saan vähän parempia kuvia tänne blogiin. Ja kappas, pari päivää sen jälkeen kun olin tilannut sen, niin löydän sen kadonneen siivouskomerosta???? Siellä se oli vessanpöntönraikastimen vieressä. Joskus tuntuu, ettei näin hajamielisellä päällä pitäis edes selvitä tässä maailmassa...

hyperlinkki

Elokuun viimesen viikonlopun Raahen reissu oli kyllä aivan sairaan mukava. Jotenkin heti kun ajoin siihen tuttuun pihaan, tuli sellainen olo, etten oikeasti olisi ollut poissa kuin ehkä viikonlopun. Sama juttu kun mentiin heti illasta kaverin läksiäisiin, ei siinä mitään aivan hurjaa jälleennäkemisen hurmaa iskenyt, kun tuntui vaan ettei viimekerrasta oikeasti ole kuin ehkä pari viikonloppua. Oli jokseenkin helpottava tunne, että kaikki tuntuikin vielä aika lailla samalta, ilta oli hyvin tyypillinen ja päätyikin bluukkariin :D

Ihmeellisempää oli sitten ne siskon rippijuhlat. Ei se vaan voi oikeasti olla jo niin iso! Kauheen nopeesti tää aika vaan menee.

Tässä me siskokset asiallisina!

Vähän haikea olo meinas iskeä taas lähtiessä, mutta oli kuitenkin tosi mukava päästä takaisin omaan kotiin omaan sänkyyn. Muutenkin nyt tässä parin viikon aikana oon havainnut, että oon alkanut kunnolla kotiutumaan tänne. Kämppäkin alkaa olla valmis, uusi hieno akvaario on asennettuna, tavarat alkaa olla paikoillaan (yhtä romunurkkaa lukuunottamatta...). Ei oikeestaan oo enää kuin suihkuverho postissa, seinille kehystetyt julisteet laitettavana ja sohva - joka haetaan sunnuntaina! Kyllä sitten kelpaa :)

Mutta ihan muutenkin tämä ympäristö on alkanut tuntua kotoisalta, Hervanta ja Tampere yleensä. Musta oikeastaan tuntuu, että tuo Raahessa käyminen varmaan helpotti, kun ei ne asiat sitten niin hirveästi muuttuneetkaan sen kuukauden aikana, jonka olin poissa. Jäi sitten paljon keveämpi ja huolettomampi olo, koti-ikävä on helpottanut.

Oonkin taas ajautunut siihen tosi kummaan tunteeseen, kun olo on sellanen, että ihan vasta tulin tänne, mutta toisaalta tuntuukin siltä, että oisin ollut täällä aina. Että vasta tapasin kaikki ne ihmiset joiden kans nyt hengailen, mutta toisaalta oisinkin tuntenut ne aina. Jos joku tietää tälle tunteelle millään kielellä oman sanansa, niin saa kertoa, minä en nimittäin tiedä :D


Tänään päästäänkin ihan kohta luokan kans syömään ja juomaan 8) Ja siinä vaiheessa kun on käynyt suihkussa on hyvä huomata ettei missään ole enää ehjiä sukkahousuja! Miksi aina käy näin!

asfadrhsdxfgdfg

Hohhoh, hirveä häslinki taas. Akvaario vuotaa vieläkin ja se piti taas tyhjentää (ja piilosta löytyi jo monnin munia??? Heti vaan kutemaan kun pääsi pois vankeudesta, kunnon alfa-monni...). Tein päätöksen, että se saa nyt olla lattialla täytettynä kaloineen. Ei kuitenkaan vuoda niin paljoa, että kastelisi lattian, kun pistää retkipatjan päälle ja pyyhettä viereen, mutta kuitenkin sen verran, että puutasolla ollessa se taso on imenyt hirveästi kosteutta, eikä näytä oikeen luotettavalta... Uutta varmaan sitten pitäisi katsella, en enää siihen silikonirumbaan ala, en osaisi tehdä sitä yhtään paremmin kuin viime kerrallakaan. Ja ylimääräistä rahaahan tässä onkin hirveästi? :I

Eilen kävi ilmi kans, että telkkariin kytkettynä olleet kaijuttimet ei enää toimi. Ne ei toista ääntä televisiosta, eikä puhelimesta, että kai nekin on sitten menetetty. Onneksi telkkarissa on kuitenkin omat kaijuttimet, vaan kuulostaahan ne vähän laimeilta kun on parempaan tottunut.

Tää muutto on kyllä aiheuttanut meidän omaisuudelle tappioita!


Sitten vielä lisäksi kävin maanantaina näöntarkastuksessa ja siellä todettiin, että mun oikeassa silmässä tosiaan on hieman hajataittoa, joka aiheuttaa sumennusta näköön. En siis ole kuvitellut koko asiaa. Lasit siis varmaan pitäis koulua ja autolla ajamista varten hankkia, että varmasti näkee kauas tarkasti.

On vähän nyt kyllä valituksen meininkiä ilmassa. :D

Onneksi pian on viikonloppu ja lähtään Raaheen juhliin kaverin läksiäisiä ja siskon rippijuhlia, saa jättää hetkeksi tän sekaisin olevan kämpän pois mielestä (tänne on huomenna ja ylihuomenna tulossa jotain työmiehiä tekemään ikkunoillekin vielä jotain, ja piti verhot ja huonekalut siirtää pois ikkunoiden tieltä????saatana.) ja pääsee näkemään hieman pidemmän tauon jälkeen kaikenlaisia Raahe-ihmisiä 8) Can't wait!

kaljan kimpale

Eilisestä onkin hymyilyttänyt, kun selvis, että Tampereelle muutto on varmaa! <3 Ei irronnut AMKista mulle taaskaan koulutuspaikkaa terkkaripuolelta, mikä tarkoittaa sitten jo aiemmin varmistunutta suunnitelma B:tä, kahden vuoden lähihoitajaopintoja Tampereella :3 Jostain syystä mua ei edes hirveästi harmita tämä amkin kielteinen tulos, toisin kuin viime vuonna. Varmaan kun nyt kuitenkin pääsee omalle alalle päin joka tapauksessa, ja pääsee sinne kaupunkiin minne halusikin, ei osaa olla muuta kuin innostunut. Ja vähän peloissaan. Mutta enimmäkseen innostunut!


Yhden kriisin selvittyä mulle on luonnollisesti iskenyt uusi: hiuskriisi! Se iskee aina tietyn ajan päästä, kun mulla on ollut yhden väriset hiukset tarpeeksi pitkään. Nyt on taas tää sininen ollut melkoisen tovin, ja alkaa kutkutella se tuttu houkutus tehdä jotain.

Kaikki vaaleat värit on tietysti lähellä sydäntä, ja houkuttelee taas kaikenmaailman hattaravaaleanpunaiset ja violetit ja niiden yhdistäminen tähän siniseen jotenkin ja niin pois päin, mutta mulla on semmonen ensimmäisen maailman ongelma, että mulla on paksut, nopeasti kasvavat hiukset. Sitten vielä ne on luonnostaan tosi tumman ruskeat. Eli tällasten vaaleiden värien kanssa mulla on vähän väliä se ongelma, että on tosi tumma juurikasvu, joka pitää ensin vaalentaa ennen kuin siihen tarttuu yksikään pastelliväri. Ja väriä menee paljon, koska hiukset on paksut.

Siksi oonkin taas miettinyt sitä taktiikkaa, että värjäis ylempiä hiuksia jollain tummalla, joka päätyy juuresta olemaan mahollisimman lähellä mun omaa väriä, ja jättäis sitten latvoihin tuota kivaa väriä. Tämä ihan senkin takia, että mulla tulee pituuden kanssa myös aina sama pohdinta tietyssä pisteessä: en tiedä haluanko antaa kasvaa vai leikata takaisin lyhyemmäksi. Toistaiseksi oon vielä aina päätynyt jossain vaiheessa leikkaamaan ne taas lyhyeksi, mutta nyt mua rupes kiinnostaan, että mites ne pidemmät hiukset toimis piiiiitkästä aikaa. Annan siis kasvaa vielä! Mutta mitä pidemmäksi ja paksummaksi mun hiukset käy, sitä työläämpi niitä on värjätä, ja sitä enemmän väriä ne vie. Ja siksi ois kätevämpää (ja HALVEMPAA), jos pitäis käsitellä pelkät latvat.

Nyt aika vahva vaihtoehto on se, että hommaan jonku perusruskean tai sitte kevyesti violettin/sinisen/punaisen sävyisen ruskean kestovärin (muistan tällasella värillä joskus ala-asteella ekoja kertoja sävyttäneeni hiuksiani!) joka sitte vois vaaleta latvaa kohti johonki näistä ihanista pastellisävyistä. :3


Kyllä, näitä "tärkeitä" asioita nyt vaihteeksi.

kumpi on aerodynaamisempi, makkara vai keräkaali?

Olin pari päivää sitten tosi ilahtunut siitä, kun postista tipahti kutsu valintakokeisiin Tampereelle. Ammattikouluun vasta tosin, ammattikorkeakoulujen hakukokeet on vähän myöhemmin, mutta kuitenkin. Joka paikkaan hakemisen jälkeen alkaa aina se turhauttava odottelu, ei tiedä mitkä on tarkat valintakoepäivät, ei voi lyödä suunnitelmia lukkoon, kaikki on kysymysmerkkiä. Kivaa siis saada edes jotain päivämääriä selville.

Kivaa taas ei ollut se, että tuo pääsykoe maksaa hieman yli 50e. Siis ammattikoulun pääsykoe, puolet satasesta. Aivan hirveää. Siihen vielä lisäksi se, että pitää matkustaa Tampereelle ja sieltä takaisinkin, ja varmaan jossain yötäkin olla, ellei meinaa yöjunasta vaan suoraan pompata aamuksi valintakokeeseen ja hutiloida kaiken miten sattuun. Laskeskelin tässä, että yhteensä tuo valintakokeessa käynti vie rahaa noin 200 euroa. HUHHUH. Toinen samanmoinen reissu sitten alkukesästä ammattikorkeakoulun merkeissä, tosin sen itse kokeen ei sentään pitäis maksaa viittäkymppiä...


Yhtäkkiä rahaa on päättänyt imaista myös yksi mun hampaista. Tuota yhtä ja samaa hammasta on paikattu jo kahdesti aiemminkin, ja nyt siinä oli taas muka joku reikä kaikesta huolimatta, ja ilmeisesti oli päässyt niin syvälle, että hammasta piti ruveta juurihoitamaan. Hauskaa, kun muuten hampaisto on kunnossa ja oon tosi ahkera hampaidenhuoltaja, mutta tuo yks hammas on jotenki kirottu! Noh, näihin kuluihin sentään pitäis saada sossulta jonkinlaista apua.

Ai niin, viisauden hampaatkin on ilmeisesti kasvamassa sitten jossain vaiheessa, ylös ja alas, terveisin röntgenkuva. Hellurei :D


Autokin pitäis katsastaa kohta puoliin, ja mulla on jotenkin semmonen kutina, että jotain ongelmaa siitä tulee löytymään. Ihan vain sen perusteella, että kun tulee rahanmenoa, niin ne tulee kaikki samaan aikaan!

onnenpossu

Meillä on tapahtunut akvaariossa aivan tuhoisia :O Yksi kala on menetetty, ja useita muita riivaa jokin tauti, pitää heti huomenna juosta eläinkauppaan ja hakea jotain lääkettä ja apua apua!

Ei jännittävästä akvaarioelämästä kuitenkaan sen enempää tällä kertaa, vaan minä halusin ihan asiasta tehden hehkuttaa mun elämäni ensimmäisiä kuppikakkuja! :3 Samalla toki myös elämäni ensimmäinen kerta kun käytin pursotinta :D Lopputulos ei tietysti ole aivan 5/5, mutta yllättävän symppiksen näköisiä niistä tuli, ja hyvältäkin maistuivat!

Lisää makeutta luvassa, sillä pääsen tosiaan katsoon sitä Daughtrya, jota viime merkinnässä tuumailin! Mun yli-ihana mies-otus♥ oli ostanut mulle lipun, että ei tarvitsekaan itse maksaa sitten kuin matkakulut ja semmoset :3 Kui siistiä! Sitten tässä on vielä mietinnässä, että kun rahaa tulee, jos ostaisi lippuset stam1nan keikalle kun ne on tulossa Ouluun maaliskuussa. Maaliskuu alkaa kuulostaa oikeastaan tosi mukavalta nyt kun rupeaa miettimään, kaikkea kivaa tuntuu olevan tulossa!


Ei oikein muuta mun sunnuntai-iltaan, menen pistämään hornetit uuniin, noms.

Kalahirviöt

Musta tuntuu pikkuhiljaa, että mun merkintöjen otsikot alkaa koostua vain erilaisista kalajutuista, mutta kalojen elämä taitaa olla tällä hetkellä jännittävintä ikinä. Joka tapauksessa, mun on pakko jakaa tämä hirmuinen juttu! Pari päivää sitten meidän akvaariosta katosi yksi partamonneista. Ne on normaalistikin piilossa aika usein, joten ensin siitä ei stressaa, mutta sitten se ei tullut mistään esille. Enää koskaan, moneen päivään. Ja sitten saatiin selville, että jos se partamonni on kuollut sinne, niin se toinen monni ja omenakotilo + kaikki pikkukotilot on todennäköisesti SYÖNEET sen.

SYÖNEET YSTÄVÄNSÄ RUUMIIN.

Hirviöt! :D Kuulemma akvaariosta voi jossain vaiheessa löytyä sitten pieni pääkallo jostain, mutta muut todisteet on tuhottu.

Noh, traumasta toiseen. Meidän akvaariossa on myös päässyt räjähtämään ongelma niiden pienien kotiloiden kanssa, siellä on niitä ihan hirveästi, eikä se ole vedelle hyväksi. Siispä haettiin sellasta lääkettä, jota tiputellaan kolmena päivänä akvaarioon, ja pikkukotilot kuolee, sitten kaikki on taas hyvin. Ongelma on kuitenkin se, että meillä on akvaariossa se yksi iso omenakotilo, joka kuolisi myös siihen lääkkeeseen, joten se piti luonnollisesti nostaa karanteeniin kuurin ajaksi. Yksin. Isoon lasipurkkiin. Ilman kasveja. ;___; Se näyttää niin raukalta! </3


Oon yrittänyt bensaa - eli rahaa - säästääkseni kulkea salilla enemmän kävellen kuin autolla, mutta esimerkiksi tänään ulkona on pyryttänyt lunta, mikä aavistuksen syö mun motivaatiota kävellä, vaikka matkaa ei olekaan kuin vajaat 3 kilometriä (kuinka laiska voi ihminen olla?). Toisaalta hoksasin juuri, että Daughtrylla on keikka Helsingissä maaliskuun alussa, ja haluaisin ihan hirveän hirveän hirveän paljon mennä, koska se on yksi niistä bändeistä, joiden biiseistä osaan aika lailla suuren osan sanoista ulkoa ja banbkjnsakfjnaf. Junalippujakin saisi siihen aikaan just tarjoushinnoin, että idea ei olis ihan mahdoton. Joten ei kai se auta kuin lähteä kävelemään ja säästää nekin bensarahat!

kissoja sataa taivaan täydeltä

Nyt on kyllä suru puserossa, kun ei ole varaa maksaa edes vanhoja myöhästymismaksuja kirjastolle, että vois taas käyttää korttia ja lainata ilmaiseksi kirjoja, voi juku :D Pian katkeaa netflixikin, kun se haluaisi aina kuun alussa veloittaa kahdeksan euroa tililtä, mutta nyt siellä on vain kaksi. Rip. No, onneksi tää rahanpuute on vaan tilapäistä, maksoin vahingossa liikaa vuokraa niin saan pian takaisin rahaa tilille ja muitakin tuloja on saapumassa, kunhan ne ehtivät. :D Toivottavasti pian.

Rahaa odotellessa suurta syksyn arvostusta. Ilma on niin 10/10 raikas ja kaikki nättiä ja ihanaa <3