Kalahirviöt

Musta tuntuu pikkuhiljaa, että mun merkintöjen otsikot alkaa koostua vain erilaisista kalajutuista, mutta kalojen elämä taitaa olla tällä hetkellä jännittävintä ikinä. Joka tapauksessa, mun on pakko jakaa tämä hirmuinen juttu! Pari päivää sitten meidän akvaariosta katosi yksi partamonneista. Ne on normaalistikin piilossa aika usein, joten ensin siitä ei stressaa, mutta sitten se ei tullut mistään esille. Enää koskaan, moneen päivään. Ja sitten saatiin selville, että jos se partamonni on kuollut sinne, niin se toinen monni ja omenakotilo + kaikki pikkukotilot on todennäköisesti SYÖNEET sen.

SYÖNEET YSTÄVÄNSÄ RUUMIIN.

Hirviöt! :D Kuulemma akvaariosta voi jossain vaiheessa löytyä sitten pieni pääkallo jostain, mutta muut todisteet on tuhottu.

Noh, traumasta toiseen. Meidän akvaariossa on myös päässyt räjähtämään ongelma niiden pienien kotiloiden kanssa, siellä on niitä ihan hirveästi, eikä se ole vedelle hyväksi. Siispä haettiin sellasta lääkettä, jota tiputellaan kolmena päivänä akvaarioon, ja pikkukotilot kuolee, sitten kaikki on taas hyvin. Ongelma on kuitenkin se, että meillä on akvaariossa se yksi iso omenakotilo, joka kuolisi myös siihen lääkkeeseen, joten se piti luonnollisesti nostaa karanteeniin kuurin ajaksi. Yksin. Isoon lasipurkkiin. Ilman kasveja. ;___; Se näyttää niin raukalta! </3


Oon yrittänyt bensaa - eli rahaa - säästääkseni kulkea salilla enemmän kävellen kuin autolla, mutta esimerkiksi tänään ulkona on pyryttänyt lunta, mikä aavistuksen syö mun motivaatiota kävellä, vaikka matkaa ei olekaan kuin vajaat 3 kilometriä (kuinka laiska voi ihminen olla?). Toisaalta hoksasin juuri, että Daughtrylla on keikka Helsingissä maaliskuun alussa, ja haluaisin ihan hirveän hirveän hirveän paljon mennä, koska se on yksi niistä bändeistä, joiden biiseistä osaan aika lailla suuren osan sanoista ulkoa ja banbkjnsakfjnaf. Junalippujakin saisi siihen aikaan just tarjoushinnoin, että idea ei olis ihan mahdoton. Joten ei kai se auta kuin lähteä kävelemään ja säästää nekin bensarahat!