Koira ja kylpyamme

Mulla on ollu aivan järkyttävä koulukiire muutaman viime viikon ajan. Kaikki lähti sellasesta loppusyksyn molekyylibiologian opiskelurumbasta, joka sulavasti siirty biokemian ja genetiikan opiskelurumbaksi, ja siitä se vaan jatku, kun aina tuli uusi koe toisen perään, samalla kun uusia aineita alko. Ja tällä samalla rallilla mennään jouluun asti. Ensi viikolla 2 koetta, sitä seuraavalla vielä 2, josta päästään suoraan joululomalle.

Tarpeetonta liene siis sanoa, että aavistuksen verran on vanne kiristänyt päätä. Vaikka kyllä mä oon yrittänyt tosi parhaani mukaan priorisoida, että opiskelen eniten sitä, mikä mua kiinnostaa, ja sitten ne vähän vähemmän oleelliset asiat luen vaan kevyemmin. Tunnistan itessä melko hyvin sellaset "varo loppuunpalamista" -oireet, jos niitä ilmaantuu, ja viime aikoina sitä on kyllä vähän ollut ilmassa. Tsemppinä toimii kuitenkin se, että enää 2 viikkoa joululomaan, kyllähän sellanen aika nyt menee vaikka päällään seisten.

No, pääsin kuitenkin tekeen kunnon irtioton arjesta kun lähdettiin viime viikonloppuna käymään Jussin ja Jussin perheen kans Helsingissä. Ihan tarkoituksellisesti jätin kaikki koulukirjat kotiin, jopa läppärin, että oikeasti tulisi pidettyä se parin päivän paussi. Kyllä oli hyödyllistä, vaikka sitten maanantain tenttiin astellessa olikin mahanpojassa se vähän ikävä "tiiän että olisin voinut valmistautua paremmin" -fiilis, täysin sen arvosta!

Käytiin sekä perjantaina että lauantaina nauttimassa aivan ihanat kolmen ruokalajin illalliset. Tuli taas kokeiltua paljon sellasta, jota en oo koskaan syönyt, kuten graavattua hevosta, jonkin sortin artisokkaa (kuvassa), lakritsi creme bruleeta, häränhäntä-ankanmaksarilletteä, sekä nieriää. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ruokaelämykset on yksiä parhaista elämyksistä.

Lauantaina käytiin kiasmassa. Tykkäsin kovasti Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelystä, ja Kiasman omat kokoelmat on aina superhauskoja. Sen sijaan peräti 2 kerrosta vallottanutta Mona Hatoumin kokoelmaa en osannu juurikaan arvostaa. Suurin osa siitä oli vaan jotenkin niin omituista, ettei se herättänyt mussa minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen, ja 2 kerrosta kun katteli niitä mitä oudompia teoksia niin loppupäässä huomasi jo olevansa melko kyllästynyt. Mutta tää "Hot Spot" oli kyllä hieno, siitä tykkäsin!

Myös. mm. tämän pingviinivideon merkitys jäi mulle täysin epäselväksi, mutta olihan ne söpöjä!

Lauantaina osuttiin Jussin kans täysin vahingossa ilotulitukseen. Tultiin ihan asiasta tietämättöminä just Kampista ulos, kun rupes paukkumaan, ja hoksasin, että jaa katos ilotulitukset alko. En kyllä yhtään tiennyt, että mitä varten, mutta oli kyllä yhdet hienoimmista ilotulituksista mitä oon nähnyt!

Tää oli ehottomasti yks viikonlopun kohokohtia myös: meidän hotellihuoneessa oli kylpyamme!!! Tässä täytyy tietää, että haaveilen ihan hirveästi kylpyammeesta, ja viime viikonloppuun asti olin viimeksi käynyt kylvyssä... joskus ennen ala-astetta? Kaikki ilo irti siis.

Kylpyammeeseen liittyen liitän mukaan tällasen tutustumislapun siltä vuodelta kun aloitin lähihoitajaopiskelun. Meidän piti piirtää eri papereiden lokeroihin mm. meidän perhe, odotukset koulutukselta yms. ja yks lokero oli tää haaveet. Mä jäin jotenkin todella yksinkertaiselle tasolle, koska kaikki muut oli sitten kirjoittanut siihen haavekohtaan jotain "hyvä työ, perhe, mukava koti", ja mun versio haaveesta oli sit koira ja kylpyamme.

Tulipa maksettua Starbucksista myös oikee 6 euron kahvi. Kahvi oli tasoa 'ihan ok', joten mun veikkaus on, että ihmiset oikeesti maksaa vaan siitä, että saa sen omalla nimellä varustetun pahvimukin. Myönnettäkööt pois, että kyllä se jostain syystä tuntui mukavalta!

Joo, eiköhän näillä pyristellä jouluun asti!

maha täynnä etanoita

Enää 2 viikkoa kesälomaan... Ilmakin alkaa viimein myös hieman muistuttaa kesää, aurinko ruvennut paistamaan ja asteet nousemaan! Muutama päivä sitten vielä vettä vaan sateli ja kylmä tuuli kävi. Mutta jospa se nyt tästä!

Motivaatio on kyllä vähän hukassa. Työharjottelupaikka on ollut ihan ok, eikä mua tässä harjottelussa hirveesti muu ookkaan stressannut kuin se viriketuokioiden pitäminen. Niitä ei kuitenkaan käytännössä oo tarvinnut pitää, kun siellä olevat vanhukset on sen verran huonokuntoisia, ettei niille auta mitään tietovisoja ja muistipelejä vetää... Eniten se kuntoutus on siis ollut sitä hoitotyön ohessa tapahtuvaa. Nyt kuitenkin ens viikolla alkavassa näytössä mulla on yks tuolijumppasessio vedettävänä, ja ei innosta ei. Saati sitten se 5:10am herääminen aamuvuoroon, tai koko päivän kuluttaminen iltavuorossa... inspiraatio niin poissa kuin olla ja voi!

Mutta tsemppaan itteäni tällä, että 2 viikkoa kesälomaan! Sitte ku näytönki saan jo ens viikolla pois alta, niin viimenen viikko on sitten hieman rennompi. Jaksaa jaksaa!

Lappeenrannan Teerenpelissä juoma- ja pelitauolla

Tämä viikonloppu onkin ollut hyvää pohjustusta sille tulevalle kesälomalle. Perjantaina käytiin avaamassa terassikausi - vaikka tietysti juuri kun ehdittiin terassille, aurinko meni pilveen, ja sitten kun oltiin päästy takas kotiin, aurinko taas paistoi... Lauantaina lähdettiin käymään Lappeenrannassa treffaamassa Jussin serkkujen kanssa. Käytiin kurkkailemassa uutta ostoskeskusta, pysähdyttiin Teerenpeliin nauttimaan yhdet pienen pienet juomat ja pelaamaan Trivial Pursuitia (joka olikin joku millenium-versio, ja kaikki kysymykset koski aikaa ennen 2000-lukua.)

Ja sitten tietysti illan kohokohtana ETANAPANNU. Tää oli siis ihan erikseen sovittu juttu, että tällä tapaamisella täytyy maistella nää etanat. Ja siis no täytyy sanoa, että ei ne pahoja ollut! Oikeestaan ei maistuneet juuri millekään, tuli mieleen säilykeherkkusienet. Sitten ne oli vielä upotettu sellaseen ihanaan voi-valkosipuliseokseen, joka oli oiva niin etanoille kuin patongin dippaukseenkin :D

Etanat voi-valkosipulikylvyssä

Olempa taas kokemusta rikkaampi!

Nyt tympäisee jo etukäteen huominen maanantai (2 viikkoa, 2 viikkoa, 2 viikkoa.....) mutta harrastetaas tässä todellisuuspakoa videopelien ja netflixin parissa loppuilta!

Aika menee nopsaa kun paljon tapahtuu

Työharjottelui sujui loppuun ihan jouhevasti :) Viimeisenä päivänä tuli jopa ihan tippa linssiin, kun lapset oli askarrelleet mulle kortin, ja lauloivat sitte laulunkin. Kokonaisuudessaan tuosta työharjottelusta voisinkin sanoa, että loppujen lopuksi se lasten kanssa oleminen ei ollut ollenkaan se kamala osa. Niiden kanssa oli oikeastaan ihan kivakin pelailla ja leikkiä, jutustella ja muuta vastaavaa. Ei musta nyt toki mitään hurjan lapsirakasta ihmistä siltikään tässä ajassa muovautunut, mutta kyllä mun näkökulmat saivat vähän laajennusta.

Sen sijaan haastavampaa oli kyllä se kaiken suunnitteleminen. Tuntui, että vaikka lapset saa varmasti innostettua vaikka mihin, niin mites sitten koulu, ohjaaja, opettaja... minkälaista niitä varten pitää suunnitella, että vaikutan asian osaavalta, perusteelliselta opiskelijalta. No, sain kuitenkin vahvan kakkosen tästä näytöstä (asteikolla 1-3), jonka koin ihan kohtuulliseksi, varsinkin kun siinä keskustelutilaisuudessa sitten harmiteltiin, että miksi ei voisi antaa 2½, niin joo tyytyväinen olen.

Ja etenkin tyytyväinen itseeni, koska mun henkilökohtaiset tavoitteet toteutu todella hyvin. Sain luotua tosi hyvän suhteen niihin lapsiin, vaikka aluksi pelkäsin ja huolehdin, etten osaa edes puhua niille. Yllätyin kans tosi paljon siitä, että ne lapset tykkäsi musta ihan hirveästi, ja no tietysti myös siitä, miten paljon sitten itse myös tykkäsin niistä.
Pääsin myös harjoittelemaan sitä todella käskevää ja tiukkaa äänensävyä, ja onnistuinkin siinä. Ja no, kuka tahansa joka mua vähän tuntee, tietää kyllä, että minkäänlainen ankarana, tuimana tai komentelevana olo ei oikein istu mun luonteeseen. Joten se, että saan riehuvan lapsiryhmän asettumaan aloilleen ihan vaan käyttämällä ääntäni vakuuttavasti, on kyllä saavutus. Niin joo, olen kyllä tyytyväinen, en ois uskonut että pääsen ihan niin pitkälle.

Viimeisen päivän jälkeen perjantai-iltana me otettiinkin Jussin kans asiaksemme rentoutua oikeen kunnolla raskaan viikon jälkeen. Ostettiin kaikkea mahdollista epäterveellistä: pahoja rasvoja, huonoja hiilihydraatteja, alkoholia, kofeiinia, sokeria, nikotiinia. Sitten yhdistettiin ne vielä siihen, että leiriydyttiin sohvalle katsomaan telkkaria, valvottiin koko yö ja mentiin vasta aamulla nukkumaan. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Ei tosin kaikkea syöty, joten se voi olla syy selviytymiseen,

Heti lauantaina pääsinkin sitten näkeen pitkästä aikaa koulukavereita, kun vieteltiin yhden kaverin tupareita. Mukana oli tortillaa ja tequilaa, ja ilta päättyi luontevasti baariin, jossa tienasin itselleni ilmaisia juomia voittamalla vanhassa kunnon Duck Huntissa jatkuvasti.

Eka kouluviikko meillä oli tosi lyhyt, niin pääsin jo torstaina lähtemään Raaheen. Ehdin näkeen jo toiset ilotulitukset tälle vuodelle (ja mitä ihmettä, Raahessa oli oikeasti isommat ilotulitukset ku Tampereella???) joulukadun avajaisissa. Perjantai-ilta menikin rauhallisesti pienellä porukalla Sing Staria laulellen ja korttia pelaten, ja kerrankin jätettiin se bluukkari väliin. Thank god, koska mun lompakolla ei tosiaan olis ollut varaa maksaa mitään kuutta euroa sisään ja yhdeksää euroa valkovenäläisestä. Mukava viikonloppu oli kyllä taas kerrassaan, eiköhän tällä Raahe-annoksella taas pärjää sitten jouluun asti :)

Ei meillä Raahessa katella tommosta

Ensimmäinen viikko ja risat uudessa kämpässä selvitty. Vaikka tosin puolet siitä meni siihen, kun käytiin Assemblyillä Helsingissä. Oli kerrassaan mukava kokemus, mahtavaa porukkaa. Parasta oli ehdottomasti se, kun lähettiin yöllä isolla porukalla mäkkärin autokaistalle hakemaan murkinaa. Oli kans jotenkin tosi huvittavaa, kun ekana yönä tulikin pulaa nukkumapaikoista, ja sitten sinne saliin oli jono, jossa ihmisiä oli patjat ja makuupussit kourassa. Kaikkea sitä :D Mutta hyvä reissu oli.

Assembly Summer 2014 ©Tuula Ylikorpi

Ja jos palataan takaisin kämppään, niin tykkään tästä kyllä älyttömästi, vaikka täällä nyt vielä onkin paljon laatikoita ja pusseja levällään, kun tavarat vielä hakee paikkaansa. Ei ole ollut kirjahyllyä ja muuta vastaavaa, että kaikki tavarat olis voinut purkaa, mutta tänään tehtiinki kunnon reissu ikeaan ja haettiin tv-taso, sen molemmille puolille pikkuhyllyt + sitte vielä kunnon kirjahylly. Että eiköhän sitä huomenissa saada suurin osa lopputavaroista purettua :) Parin viikon sisään on 100 meganen nettikin tulossa! <3 Sitten puuttuu enää sohva ja pyykkikone. Ja toki vähän kaikkea pientä.

Onkin ollut näin keskineräsenä tämä kämppä tosi vieraan oloinen. Tai siis ei oo tullut vielä sitä tunnetta "kodista", vaan tuntuu enemmän kuin täällä oltaisiin vain käymässä. Ja oon vielä aina ollut just se, jolla tulee hauskimmallakin kesäleirillä aina koti-ikävä, ja varmaan vielä ala-asteen loppuun asti äidin piti soittaa mulle hyvän yön laulu puhelimella jos olin jossain yötä. Sitten menin nalle kainalossa nukkumaan. Menen tosin vieläkin, jos yksin pitää nukkua :D

Silloin kun Raahessa muutin omilleni, niin en juurikaan kärsinyt mistään koti-ikävästä, varmaan koska porukat asui kuitenkin ihan naapurissa. Mutta nyt se on sitten kyllä iskenyt. Aina kun sisäistän sen, että vitsit nyt oon päässyt viimein asuun Tampereelle, oon hetken aikaa tosi iloinen. Sitten tajuan, että se on tosi kaukana Raahesta ja yhtäkkiä haluaisinki just päästä käymään kotona. En siis edes siinä mun edellisessä kämpässä, vaan juurikin lapsuudenkodissa. Enkä edes välttämättä siinä tilassa missä se nykyisin on - vaikka sekin kyllä houkuttelisi - vaan vaikka silloin, kun mun huoneessa oli vielä kapea sänky, pieni philipsin matkatelkkari ja pleikkari ykkönen. Ja kaikissa vanhoissa leikkipuistoissa, rannassa, vaikka missä.

En siis oikeastaan tiedä, mitä mulla tarkalleen ottaen on ikävä. Äitiä, iskää, siskoa, kissaa? Raahea kaupunkina? Nykyisiä ja entisiä kavereita? Lapsuutta ja sitä kun ei ollut niin paljoa vastuuta asioista? Vähän kaikkea?


Onneksi nyt on kuitenkin ollut suht paljon tekemistä, ettei jää sitten paikalleen vaan murehtimaan ja haikailemaan menneiden perään, ja unohda kokonaan keskittyä niihin jännittäviin asioihin nykyhetkessä. Ei sitä kuitenkaan kovin usein muuta uuteen kaupunkiin, eikä se uutuuden tunne tässäkään asiassa kestä ikuisesti, että ei passais missata sitä!

Ja kyllähän tuo maailman paras poikaystävä avomies tekee tästäkin asiasta paljon mukavampaa ja helpompaa :3

import ant

Mulla on eilisestä asti ollut sellainen lievä elämänsurku. Mulle tuli siis sellainen hilpeä viesti PSOASilta, että hei meillä ois sulle kämppä, tämmönen yksiö, vuokra 258,10e. Joo. Kyllä kelpais. Paitsi että ah ainiin en olekaan menossa opiskelemaan. Sitten aamusta heräsin yhtäkkiä tosi omituiseen fiilikseen kun oikeasti tajusin, etten ole enää mitenkään siinä kolmen vuoden parisuhteessani, en edes vähän, en prosenttiakaan, eikä mun tarvitsisi tehdä tästäkään asiasta itselleni hankalampaa kuin se oikeasti on.

Ei auta kuin diilata asioiden kanssa, pitää vain suunnitella jotain muuta. Ajattelin joku päivä jo käväistä jossain kummatin ja RSA:n toimistoilla kyselemässä oisko mulle sopivia kämppiä ja kuinka pitkiä jonoja niihin on, koska oman kämpän mää nyt kuitenkin haluan, vaikken päässytkään opiskelemaan. Sitten ilokseni sain kuulla, että mulle ois mahdollisesti töitäkin tarjolla sellaisesta paikasta, josta ois ehdottomasti hyötyä jos haen vielä sosiaalialalle ensi vuonna uudestaan. Ja nykyistä työtäkin on ilmeisesti ihan kesän loppuun asti mahdollista tehdä. Että ei tämä niin paha. Nyt kun vaan lakkaan kuuntelemasta surullisia biisuja eroamisista tai epäonnistumisista ja lohduttomista tulevaisuuksista, otan itseäni rivakasti niskasta kiinni ja alan toteuttamaan suurenmoista plan B:täni, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee! Ties vaikka parempi kuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ainakaan tarvii vielä lähteä Raahesta ja muuttaa heti kauas äitistä<3 ja muusta.