Perjantaina juhlittiin erään kaverin 25-v synttäreitä (kauheeta, miten mulla voi olla näin aikuisen ikäisiä kavereita, itsehän täytin ihan vasta 13???? Tai siltä se ainakin tuntuu!) Hauskaa oli taas Raahe-porukalla bilettää, ja tulipa siinä alkuillasta kateltua porukalla vanhoja kuviakin :D Mua jotenkin järkytti se, että ne kuvat oli lähes 5 vuotta vanhoja, ja nauratti se, miten paljon kaikki oli muuttunut. Vaikka sitä ei tässä vuosien vierähtäessä oo edes ajatellut.
Siitä jäikin pohdituttamaan ajatus, että miksi joistain ihmissuhteista tulee aikaa ja etäisyyttä kestäviä, kun taas toiset murenee hyvinkin nopeasti, kun välimatka kasvaa ja aikaa kuluu. En pidä juuri kehenkään Raahessa yhteyttä esim. Facebookissa tai puhelimitse - oikeastaan aktiivisesti juttelen vain äidin kanssa - mutta silti tullessani käymään tuntuu siltä, kuin aikaa ei olis kulunut lainkaan. Toki ne, jotka ei missään vaiheessa tulleet kovin läheiseksi, tuntuu yhtä etäiseltä kuin ennenkin, mutta ne läheisemmät ei tunnu yhtään etäisemmältä. Vaikka viimeksi olisikin juteltu kuukausi sitten. Tai kolme kuukautta sitten.
Kävin äskettäin iltakahvilla ystävällä. Tulin just autolla parkkiin kun se tuli siwasta ja huikkasi "ostin meille donitsit!" Tän viikon aikana ollaan nähty pari kertaa, mutta sitä ennen joskus kuukausi sitten, ja silti juttu luistelee aiheesta toiseen, kuolemasta hallituksen paheksumiseen, painonpudotuksesta kissoihin ja kaikkeen näiden väliltä. Välillä ollaan vaan ihan hiljaa ja hörpitään kahvia, eikä se ole mitenkään vaivaannuttavaa. Kun lähden, kiusaan sen kissaa ja huikkaan heipat. Mikään siitä tapaamisesta ei tunnu siltä, että me nähtäis harvoin, ja siinä välissä me ei soitella, ja puhutaan olemattoman vähän millään viestimilläkään, lähinnä linkitellään välillä hauskoja kuvia tai käydään parin lyhyen lauseen keskusteluja. Ollaan siis molemmat huonoja pitämään yhteyttä. Silti se ihmissuhde säilyy samanlaisena, enkä missään vaiheessa tule ajatelleeksi, että onko mun vielä sopivaa puhua ihan mistä vaan vai ollaanko me etäännytty, ei edes tule mieleen.
Mutta sitten on olemassa niitä ystäviä, jotka tiheämmästäkin yhteydenpidosta huolimatta etääntyy. Jutellaan facebookissa, puhutaan puhelimessa. En oikein tiedä mitä sanoa, ei ole oikein mitään sanottavaa, mutta hiljaisuuskin tuntuu epämiellyttävältä. En oikein halua kertoa itsestäni mitään kovin henkilökohtaista, mutta tuntuu typerältä jutella vaan niitä näitä, vuorovaikutus tuntuu vaivalloiselta. Näihin ystävyyssuhteisiin kuuluu kliseisesti se "meidän pitäis nähdä joskus ja käydä kahvilla!" ja tätä ei siis koskaan toteuteta. Jos toteutetaan, se tuntuu mukavalta, mutta aavistuksen vaivaannuttavalta, ei luontevalta. Vaikka ennen olisikin oltu hyviä ystäviä, jostain syystä se ei sitten pysynytkään kasassa. Tuntuu haikealta muistaa se vanha yhteinen sävel, joka ei vaan enää ole siinä.
Sitten on toki vielä ne ihmiset, jotka on ihan mukavia, ja joita näkee useasti, mutta jostain syystä niistä ei silti tule ystäviä, eikä koskaan pääse samalle aaltopituudelle. Vaikka ihmisessä ei olisikaan mitään vikaa. Jotenkin sitä yhteyttä ei vaan synny. Se voi olla ihan hyväkin kaveruus, mutta siitä tietää jo silloin, että jos se usein näkeminen loppuu, kuolee myös se ihmissuhde hyvin nopeasti.
Oon yrittänyt tässä miettiä yhdistäviä tekijöitä näistä kestävistä ihmissuhteista ja verrata niitä niihin hajoaviin, mutten oikein löydä mitään. Sen oon kyllä havainnut, että ihmisen kanssa ei voi tuntea olevansa kunnolla läheinen, ennen kuin on mukavaa hengailla puhumatta mitään. Sitten kun hiljaisuus lakkaa olemasta kiusallista, sitä voi alkaa ajatella läheisenä ystävyytenä. Sitä en tiedä, miksi joidenkin ihmisten kanssa on yksinkertaisesti mukava olla hiljaisuudessa, mutta toisten kanssa siihen ei pääse koskaan. Sillekään ei oikein ole mitään selitystä, miksi joillekin ihmissuhteille pienempikin aika hiljaisuutta on liikaa ja ne häviää, mutta muutamassa voi olla hiljaa vaikka kuinka kauan, ja kun päättää taas jutella niin kaikki jatkuu kuin mitään hiljaisuutta ei olis ollutkaan.
Jeps, että sellaset sunnuntai-illan mietteet tällä kertaa :D Ei kai siinä. Huomenna lähdetään äitin, siskon ja sen kaverin kanssa kohti Tamperetta, ne tulee meille vuorostaan minilomalle! Juhannukseksi palataankin taas jo Raaheen, että tällä kertaa ei varmasti ehdi edes kaivata takaisin. Toivottavasti kesäkukkaseni on vielä elossa </3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmissuhteet. Näytä kaikki tekstit
14.6.2015
3.4.2015
kissa liekeissä
Torstai oli varsin hauska pääsiäisloman aloituspäivä. Oli vaan pari tuntia koulua (tosin se tuntui aivan hirveän pitkältä ajalta) ja sitten "itsenäistä työskentelyä." No, kyllä me sit ihan oikeastikin harrastettiin itsenäistä työskentelyä, kaikilla läppärit mukana ja kunnon kokous pystyyn :D:D
Äkkiä pois vaan tehtävät alta et päästiin tilaileen ebaysta peruukkeja! Me pistettiin kunnon vappuhiukset tilaukseen ;)
 |
| Asiallista työskentelyä. Oli muuten myös joka merkin kone edustuksessa, kellään ei ollut samaa merkkiä! Lenovo, Acer, Asus, Apple ja HP :D |
 |
| En tiedä kuinka moni tän ehti facebookista jo nähdä, mutta tässä meininki sitten palaverin jälkeen :D..... pihvit<3 |
Mukavan päivän jälkeen oliki mukava jatkaa junalla Raaheen viettämään pääsiäislomaa. Itse junamatka oli taas kyllä luultavasti esikatselukokemus helvetistä. Netti ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana, joillakin pysäkeillä kännykän netti kyllä toimi, mutta muuten ei, eikä se hemmetin wifikään.
Toisekseen lähes mun vieressä istui joku nelihenkinen perhe, jonka yhdestä tyttölapsesta lähti vähän väliä aivan järkyttävä meteli. Spotify ei tietysti toiminut kun ei toiminut nettikään, ja vannoin että rupean taas kuljettamaan ipodia mukana junassa.
No, mitäs muuta, ennen ylivieskaa koko juna sitten pysähtyi keskelle korpea ja valot ja sähköt meni kokonaan. Meille ilmoitettiin, että teknisiä ongelmia veturin kanssa. Hohhoijaa. No, puolen tunnin päästä ne onneksi sai sen veturinsa toimimaan, eikä tarvinnut sen enempää odotella, mutta no joo :D En erityisemmin kyllä nyt matkastani nauttinut.
 |
| Vihannista Raaheen ajaessa matka oli jo nautinnollisempi, ja nätti taivas<3 |
Nyt pääsiäisloma onki erityisen mukava viettää Raahessa, kun äidilläkin on koko viikonloppu vapaata :3 Yleensähän se on siis AINA viikonloput töissä, eikä näillä viikonlopun yli kestävillä visiiteillä ehdi hirveästi mitään hommailla, mutta nyt!
Äiti suoritti jo jonkin uuden torttutaikina-rahka-persikka -leivoskokeilun, ja niistä tuli kyllä älyttömän hyviä! Jälkiruuaksi sitten kinkkua :D Naurettiinkin tossa jo, että meillähän onkin näin pääsiäisenä joulutorttuja ja joulukinkkua.
 |
| Nam. |
 |
| Pekka himoitsee äidin kinkkua >:3 |
Nyt luvassa rentoa elokuvan katsomista (tai äidin tapauksessa sohvalla nukkumista ;D), jossain vaiheessa käydään salilla, ja illalla mahdollisesti käymme katsastamassa Players Clubin ja nauttimassa yhdet alkoholipitoiset virvoitusjuomat.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
25.3.2015
Pieni kakun kimpale
On ollut kyllä kerrassaan ihanaa palata taas koulun penkille. Se on jotenkin tohon työharjotteluun verrattuna niin stressitöntä ja helppoa, varsinkin kun meidän käsiteltävät asiat ei ole mitään tähtitiedettä, vaan oikeasti tosi simppeleitä asioita. Toki tulee tylsää ja selkä taas kipeytyy jatkuvasta istumisesta, mutta sentään saa ilmaista ruokaa ja seura on hyvää!
Oon nyt taas melko täpinöissäni, kun huomenna lähdetään kohti Raahea, ja perjantaina pääsen vietteleen synttäreitä! Vaikka siitä vuosien täyttämisestä en välttämättä enää oo niin täpinöissäni, mutta juhlat on aina juhlat. Tänä vuonna tilanne on vielä poikkeuksellisen hieno, kun vietän synttärit erikseen sekä Raahessa että Tampereella, niin pääsen juhliin kahdesti merkkipäivääni :D
 |
| Maanantaikahvit pihvien kanssa. |
Oon nyt taas melko täpinöissäni, kun huomenna lähdetään kohti Raahea, ja perjantaina pääsen vietteleen synttäreitä! Vaikka siitä vuosien täyttämisestä en välttämättä enää oo niin täpinöissäni, mutta juhlat on aina juhlat. Tänä vuonna tilanne on vielä poikkeuksellisen hieno, kun vietän synttärit erikseen sekä Raahessa että Tampereella, niin pääsen juhliin kahdesti merkkipäivääni :D
Joskus ois kyllä mielenkiintoista saada kaikki kaverit saman katon alle, koska oon varma että kaikki tulis niin loistavasti toimeen keskenään, kun mun kaverit nyt luonnollisestikin on kaikki sellaisia valioyksilöitä että ei ne vois muutakuin viihtyä keskenään! Melko mahdoton ajatus tosin.
 |
| Mun edellinen reppu on ottanut lopputilin, ja tämä astui nyt korvaavaksi kuljetusvälineeksi :3 (tämä malli on täysin sopiva 22-vuotta täyttävälle, jos epäilitte) |
ps. Kysymys: KUKA VOI KÄYDÄ HULLUILLA PÄIVILLÄ???? Kävin siellä aikani kuluksi pyörähtämässä, ja meni 5 minuuttia kun mun pää tuli jo kipeäksi siitä kosmetiikkatuoksujen ja hienhajun sekamelskasta. Ei oo ihmisiä varten se paikka.
26.11.2014
Aika menee nopsaa kun paljon tapahtuu
Työharjottelui sujui loppuun ihan jouhevasti :) Viimeisenä päivänä tuli jopa ihan tippa linssiin, kun lapset oli askarrelleet mulle kortin, ja lauloivat sitte laulunkin. Kokonaisuudessaan tuosta työharjottelusta voisinkin sanoa, että loppujen lopuksi se lasten kanssa oleminen ei ollut ollenkaan se kamala osa. Niiden kanssa oli oikeastaan ihan kivakin pelailla ja leikkiä, jutustella ja muuta vastaavaa. Ei musta nyt toki mitään hurjan lapsirakasta ihmistä siltikään tässä ajassa muovautunut, mutta kyllä mun näkökulmat saivat vähän laajennusta.
Sen sijaan haastavampaa oli kyllä se kaiken suunnitteleminen. Tuntui, että vaikka lapset saa varmasti innostettua vaikka mihin, niin mites sitten koulu, ohjaaja, opettaja... minkälaista niitä varten pitää suunnitella, että vaikutan asian osaavalta, perusteelliselta opiskelijalta. No, sain kuitenkin vahvan kakkosen tästä näytöstä (asteikolla 1-3), jonka koin ihan kohtuulliseksi, varsinkin kun siinä keskustelutilaisuudessa sitten harmiteltiin, että miksi ei voisi antaa 2½, niin joo tyytyväinen olen.
Ja etenkin tyytyväinen itseeni, koska mun henkilökohtaiset tavoitteet toteutu todella hyvin. Sain luotua tosi hyvän suhteen niihin lapsiin, vaikka aluksi pelkäsin ja huolehdin, etten osaa edes puhua niille. Yllätyin kans tosi paljon siitä, että ne lapset tykkäsi musta ihan hirveästi, ja no tietysti myös siitä, miten paljon sitten itse myös tykkäsin niistä.
Pääsin myös harjoittelemaan sitä todella käskevää ja tiukkaa äänensävyä, ja onnistuinkin siinä. Ja no, kuka tahansa joka mua vähän tuntee, tietää kyllä, että minkäänlainen ankarana, tuimana tai komentelevana olo ei oikein istu mun luonteeseen. Joten se, että saan riehuvan lapsiryhmän asettumaan aloilleen ihan vaan käyttämällä ääntäni vakuuttavasti, on kyllä saavutus. Niin joo, olen kyllä tyytyväinen, en ois uskonut että pääsen ihan niin pitkälle.
Viimeisen päivän jälkeen perjantai-iltana me otettiinkin Jussin kans asiaksemme rentoutua oikeen kunnolla raskaan viikon jälkeen. Ostettiin kaikkea mahdollista epäterveellistä: pahoja rasvoja, huonoja hiilihydraatteja, alkoholia, kofeiinia, sokeria, nikotiinia. Sitten yhdistettiin ne vielä siihen, että leiriydyttiin sohvalle katsomaan telkkaria, valvottiin koko yö ja mentiin vasta aamulla nukkumaan. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Ei tosin kaikkea syöty, joten se voi olla syy selviytymiseen,
Heti lauantaina pääsinkin sitten näkeen pitkästä aikaa koulukavereita, kun vieteltiin yhden kaverin tupareita. Mukana oli tortillaa ja tequilaa, ja ilta päättyi luontevasti baariin, jossa tienasin itselleni ilmaisia juomia voittamalla vanhassa kunnon Duck Huntissa jatkuvasti.
Eka kouluviikko meillä oli tosi lyhyt, niin pääsin jo torstaina lähtemään Raaheen. Ehdin näkeen jo toiset ilotulitukset tälle vuodelle (ja mitä ihmettä, Raahessa oli oikeasti isommat ilotulitukset ku Tampereella???) joulukadun avajaisissa. Perjantai-ilta menikin rauhallisesti pienellä porukalla Sing Staria laulellen ja korttia pelaten, ja kerrankin jätettiin se bluukkari väliin. Thank god, koska mun lompakolla ei tosiaan olis ollut varaa maksaa mitään kuutta euroa sisään ja yhdeksää euroa valkovenäläisestä. Mukava viikonloppu oli kyllä taas kerrassaan, eiköhän tällä Raahe-annoksella taas pärjää sitten jouluun asti :)
Sen sijaan haastavampaa oli kyllä se kaiken suunnitteleminen. Tuntui, että vaikka lapset saa varmasti innostettua vaikka mihin, niin mites sitten koulu, ohjaaja, opettaja... minkälaista niitä varten pitää suunnitella, että vaikutan asian osaavalta, perusteelliselta opiskelijalta. No, sain kuitenkin vahvan kakkosen tästä näytöstä (asteikolla 1-3), jonka koin ihan kohtuulliseksi, varsinkin kun siinä keskustelutilaisuudessa sitten harmiteltiin, että miksi ei voisi antaa 2½, niin joo tyytyväinen olen.
Ja etenkin tyytyväinen itseeni, koska mun henkilökohtaiset tavoitteet toteutu todella hyvin. Sain luotua tosi hyvän suhteen niihin lapsiin, vaikka aluksi pelkäsin ja huolehdin, etten osaa edes puhua niille. Yllätyin kans tosi paljon siitä, että ne lapset tykkäsi musta ihan hirveästi, ja no tietysti myös siitä, miten paljon sitten itse myös tykkäsin niistä.
Pääsin myös harjoittelemaan sitä todella käskevää ja tiukkaa äänensävyä, ja onnistuinkin siinä. Ja no, kuka tahansa joka mua vähän tuntee, tietää kyllä, että minkäänlainen ankarana, tuimana tai komentelevana olo ei oikein istu mun luonteeseen. Joten se, että saan riehuvan lapsiryhmän asettumaan aloilleen ihan vaan käyttämällä ääntäni vakuuttavasti, on kyllä saavutus. Niin joo, olen kyllä tyytyväinen, en ois uskonut että pääsen ihan niin pitkälle.
Viimeisen päivän jälkeen perjantai-iltana me otettiinkin Jussin kans asiaksemme rentoutua oikeen kunnolla raskaan viikon jälkeen. Ostettiin kaikkea mahdollista epäterveellistä: pahoja rasvoja, huonoja hiilihydraatteja, alkoholia, kofeiinia, sokeria, nikotiinia. Sitten yhdistettiin ne vielä siihen, että leiriydyttiin sohvalle katsomaan telkkaria, valvottiin koko yö ja mentiin vasta aamulla nukkumaan. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Ei tosin kaikkea syöty, joten se voi olla syy selviytymiseen,
Heti lauantaina pääsinkin sitten näkeen pitkästä aikaa koulukavereita, kun vieteltiin yhden kaverin tupareita. Mukana oli tortillaa ja tequilaa, ja ilta päättyi luontevasti baariin, jossa tienasin itselleni ilmaisia juomia voittamalla vanhassa kunnon Duck Huntissa jatkuvasti.
Eka kouluviikko meillä oli tosi lyhyt, niin pääsin jo torstaina lähtemään Raaheen. Ehdin näkeen jo toiset ilotulitukset tälle vuodelle (ja mitä ihmettä, Raahessa oli oikeasti isommat ilotulitukset ku Tampereella???) joulukadun avajaisissa. Perjantai-ilta menikin rauhallisesti pienellä porukalla Sing Staria laulellen ja korttia pelaten, ja kerrankin jätettiin se bluukkari väliin. Thank god, koska mun lompakolla ei tosiaan olis ollut varaa maksaa mitään kuutta euroa sisään ja yhdeksää euroa valkovenäläisestä. Mukava viikonloppu oli kyllä taas kerrassaan, eiköhän tällä Raahe-annoksella taas pärjää sitten jouluun asti :)
13.9.2014
hyperlinkki
Elokuun viimesen viikonlopun Raahen reissu oli kyllä aivan sairaan mukava. Jotenkin heti kun ajoin siihen tuttuun pihaan, tuli sellainen olo, etten oikeasti olisi ollut poissa kuin ehkä viikonlopun. Sama juttu kun mentiin heti illasta kaverin läksiäisiin, ei siinä mitään aivan hurjaa jälleennäkemisen hurmaa iskenyt, kun tuntui vaan ettei viimekerrasta oikeasti ole kuin ehkä pari viikonloppua. Oli jokseenkin helpottava tunne, että kaikki tuntuikin vielä aika lailla samalta, ilta oli hyvin tyypillinen ja päätyikin bluukkariin :D
Ihmeellisempää oli sitten ne siskon rippijuhlat. Ei se vaan voi oikeasti olla jo niin iso! Kauheen nopeesti tää aika vaan menee.
Vähän haikea olo meinas iskeä taas lähtiessä, mutta oli kuitenkin tosi mukava päästä takaisin omaan kotiin omaan sänkyyn. Muutenkin nyt tässä parin viikon aikana oon havainnut, että oon alkanut kunnolla kotiutumaan tänne. Kämppäkin alkaa olla valmis, uusi hieno akvaario on asennettuna, tavarat alkaa olla paikoillaan (yhtä romunurkkaa lukuunottamatta...). Ei oikeestaan oo enää kuin suihkuverho postissa, seinille kehystetyt julisteet laitettavana ja sohva - joka haetaan sunnuntaina! Kyllä sitten kelpaa :)
Mutta ihan muutenkin tämä ympäristö on alkanut tuntua kotoisalta, Hervanta ja Tampere yleensä. Musta oikeastaan tuntuu, että tuo Raahessa käyminen varmaan helpotti, kun ei ne asiat sitten niin hirveästi muuttuneetkaan sen kuukauden aikana, jonka olin poissa. Jäi sitten paljon keveämpi ja huolettomampi olo, koti-ikävä on helpottanut.
Oonkin taas ajautunut siihen tosi kummaan tunteeseen, kun olo on sellanen, että ihan vasta tulin tänne, mutta toisaalta tuntuukin siltä, että oisin ollut täällä aina. Että vasta tapasin kaikki ne ihmiset joiden kans nyt hengailen, mutta toisaalta oisinkin tuntenut ne aina. Jos joku tietää tälle tunteelle millään kielellä oman sanansa, niin saa kertoa, minä en nimittäin tiedä :D
Tänään päästäänkin ihan kohta luokan kans syömään ja juomaan 8) Ja siinä vaiheessa kun on käynyt suihkussa on hyvä huomata ettei missään ole enää ehjiä sukkahousuja! Miksi aina käy näin!
Ihmeellisempää oli sitten ne siskon rippijuhlat. Ei se vaan voi oikeasti olla jo niin iso! Kauheen nopeesti tää aika vaan menee.
 |
| Tässä me siskokset asiallisina! |
Vähän haikea olo meinas iskeä taas lähtiessä, mutta oli kuitenkin tosi mukava päästä takaisin omaan kotiin omaan sänkyyn. Muutenkin nyt tässä parin viikon aikana oon havainnut, että oon alkanut kunnolla kotiutumaan tänne. Kämppäkin alkaa olla valmis, uusi hieno akvaario on asennettuna, tavarat alkaa olla paikoillaan (yhtä romunurkkaa lukuunottamatta...). Ei oikeestaan oo enää kuin suihkuverho postissa, seinille kehystetyt julisteet laitettavana ja sohva - joka haetaan sunnuntaina! Kyllä sitten kelpaa :)
Mutta ihan muutenkin tämä ympäristö on alkanut tuntua kotoisalta, Hervanta ja Tampere yleensä. Musta oikeastaan tuntuu, että tuo Raahessa käyminen varmaan helpotti, kun ei ne asiat sitten niin hirveästi muuttuneetkaan sen kuukauden aikana, jonka olin poissa. Jäi sitten paljon keveämpi ja huolettomampi olo, koti-ikävä on helpottanut.
Oonkin taas ajautunut siihen tosi kummaan tunteeseen, kun olo on sellanen, että ihan vasta tulin tänne, mutta toisaalta tuntuukin siltä, että oisin ollut täällä aina. Että vasta tapasin kaikki ne ihmiset joiden kans nyt hengailen, mutta toisaalta oisinkin tuntenut ne aina. Jos joku tietää tälle tunteelle millään kielellä oman sanansa, niin saa kertoa, minä en nimittäin tiedä :D
Tänään päästäänkin ihan kohta luokan kans syömään ja juomaan 8) Ja siinä vaiheessa kun on käynyt suihkussa on hyvä huomata ettei missään ole enää ehjiä sukkahousuja! Miksi aina käy näin!
6.8.2014
Ei meillä Raahessa katella tommosta
Ensimmäinen viikko ja risat uudessa kämpässä selvitty. Vaikka tosin puolet siitä meni siihen, kun käytiin Assemblyillä Helsingissä. Oli kerrassaan mukava kokemus, mahtavaa porukkaa. Parasta oli ehdottomasti se, kun lähettiin yöllä isolla porukalla mäkkärin autokaistalle hakemaan murkinaa. Oli kans jotenkin tosi huvittavaa, kun ekana yönä tulikin pulaa nukkumapaikoista, ja sitten sinne saliin oli jono, jossa ihmisiä oli patjat ja makuupussit kourassa. Kaikkea sitä :D Mutta hyvä reissu oli.
Ja jos palataan takaisin kämppään, niin tykkään tästä kyllä älyttömästi, vaikka täällä nyt vielä onkin paljon laatikoita ja pusseja levällään, kun tavarat vielä hakee paikkaansa. Ei ole ollut kirjahyllyä ja muuta vastaavaa, että kaikki tavarat olis voinut purkaa, mutta tänään tehtiinki kunnon reissu ikeaan ja haettiin tv-taso, sen molemmille puolille pikkuhyllyt + sitte vielä kunnon kirjahylly. Että eiköhän sitä huomenissa saada suurin osa lopputavaroista purettua :) Parin viikon sisään on 100 meganen nettikin tulossa! <3 Sitten puuttuu enää sohva ja pyykkikone. Ja toki vähän kaikkea pientä.
Onkin ollut näin keskineräsenä tämä kämppä tosi vieraan oloinen. Tai siis ei oo tullut vielä sitä tunnetta "kodista", vaan tuntuu enemmän kuin täällä oltaisiin vain käymässä. Ja oon vielä aina ollut just se, jolla tulee hauskimmallakin kesäleirillä aina koti-ikävä, ja varmaan vielä ala-asteen loppuun asti äidin piti soittaa mulle hyvän yön laulu puhelimella jos olin jossain yötä. Sitten menin nalle kainalossa nukkumaan. Menen tosin vieläkin, jos yksin pitää nukkua :D
Silloin kun Raahessa muutin omilleni, niin en juurikaan kärsinyt mistään koti-ikävästä, varmaan koska porukat asui kuitenkin ihan naapurissa. Mutta nyt se on sitten kyllä iskenyt. Aina kun sisäistän sen, että vitsit nyt oon päässyt viimein asuun Tampereelle, oon hetken aikaa tosi iloinen. Sitten tajuan, että se on tosi kaukana Raahesta ja yhtäkkiä haluaisinki just päästä käymään kotona. En siis edes siinä mun edellisessä kämpässä, vaan juurikin lapsuudenkodissa. Enkä edes välttämättä siinä tilassa missä se nykyisin on - vaikka sekin kyllä houkuttelisi - vaan vaikka silloin, kun mun huoneessa oli vielä kapea sänky, pieni philipsin matkatelkkari ja pleikkari ykkönen. Ja kaikissa vanhoissa leikkipuistoissa, rannassa, vaikka missä.
En siis oikeastaan tiedä, mitä mulla tarkalleen ottaen on ikävä. Äitiä, iskää, siskoa, kissaa? Raahea kaupunkina? Nykyisiä ja entisiä kavereita? Lapsuutta ja sitä kun ei ollut niin paljoa vastuuta asioista? Vähän kaikkea?
Onneksi nyt on kuitenkin ollut suht paljon tekemistä, ettei jää sitten paikalleen vaan murehtimaan ja haikailemaan menneiden perään, ja unohda kokonaan keskittyä niihin jännittäviin asioihin nykyhetkessä. Ei sitä kuitenkaan kovin usein muuta uuteen kaupunkiin, eikä se uutuuden tunne tässäkään asiassa kestä ikuisesti, että ei passais missata sitä!
Ja kyllähän tuo maailman paraspoikaystävä avomies tekee tästäkin asiasta paljon mukavampaa ja helpompaa :3
 |
| Assembly Summer 2014 ©Tuula Ylikorpi |
Ja jos palataan takaisin kämppään, niin tykkään tästä kyllä älyttömästi, vaikka täällä nyt vielä onkin paljon laatikoita ja pusseja levällään, kun tavarat vielä hakee paikkaansa. Ei ole ollut kirjahyllyä ja muuta vastaavaa, että kaikki tavarat olis voinut purkaa, mutta tänään tehtiinki kunnon reissu ikeaan ja haettiin tv-taso, sen molemmille puolille pikkuhyllyt + sitte vielä kunnon kirjahylly. Että eiköhän sitä huomenissa saada suurin osa lopputavaroista purettua :) Parin viikon sisään on 100 meganen nettikin tulossa! <3 Sitten puuttuu enää sohva ja pyykkikone. Ja toki vähän kaikkea pientä.
Onkin ollut näin keskineräsenä tämä kämppä tosi vieraan oloinen. Tai siis ei oo tullut vielä sitä tunnetta "kodista", vaan tuntuu enemmän kuin täällä oltaisiin vain käymässä. Ja oon vielä aina ollut just se, jolla tulee hauskimmallakin kesäleirillä aina koti-ikävä, ja varmaan vielä ala-asteen loppuun asti äidin piti soittaa mulle hyvän yön laulu puhelimella jos olin jossain yötä. Sitten menin nalle kainalossa nukkumaan. Menen tosin vieläkin, jos yksin pitää nukkua :D
Silloin kun Raahessa muutin omilleni, niin en juurikaan kärsinyt mistään koti-ikävästä, varmaan koska porukat asui kuitenkin ihan naapurissa. Mutta nyt se on sitten kyllä iskenyt. Aina kun sisäistän sen, että vitsit nyt oon päässyt viimein asuun Tampereelle, oon hetken aikaa tosi iloinen. Sitten tajuan, että se on tosi kaukana Raahesta ja yhtäkkiä haluaisinki just päästä käymään kotona. En siis edes siinä mun edellisessä kämpässä, vaan juurikin lapsuudenkodissa. Enkä edes välttämättä siinä tilassa missä se nykyisin on - vaikka sekin kyllä houkuttelisi - vaan vaikka silloin, kun mun huoneessa oli vielä kapea sänky, pieni philipsin matkatelkkari ja pleikkari ykkönen. Ja kaikissa vanhoissa leikkipuistoissa, rannassa, vaikka missä.
En siis oikeastaan tiedä, mitä mulla tarkalleen ottaen on ikävä. Äitiä, iskää, siskoa, kissaa? Raahea kaupunkina? Nykyisiä ja entisiä kavereita? Lapsuutta ja sitä kun ei ollut niin paljoa vastuuta asioista? Vähän kaikkea?
Onneksi nyt on kuitenkin ollut suht paljon tekemistä, ettei jää sitten paikalleen vaan murehtimaan ja haikailemaan menneiden perään, ja unohda kokonaan keskittyä niihin jännittäviin asioihin nykyhetkessä. Ei sitä kuitenkaan kovin usein muuta uuteen kaupunkiin, eikä se uutuuden tunne tässäkään asiassa kestä ikuisesti, että ei passais missata sitä!
Ja kyllähän tuo maailman paras
27.7.2014
miau miau
Alkaa sitten olla muutto ihan käsillä. Kämppä tyhjennettiin tänään pakettiautoon ja peräkärryyn, ja muutenkin ilmassa on sellanen muuttamisen fiilis. Perjantaina keräännyttiin vielä isolla lössillä museon rantaan viettämään läksiäisiä. Ehtihän siinä illan aikana jo miettiä, että ei täältä halua minnekään lähteä, täällä on aivan parasta. Ei tullut edes lähdettyä baariin, kun jäätiinkin vaan juttelemaan ja kuuntelemaan nostalgisia biisejä aamuyöhön asti. Todella hyvä ilta siis!
Sillon mulle on kans kunnolla ensi kertaa iski se, että ollaan nyt maanantaina jo muuttamassa, ja seuraavan kerran tuun Raaheen varmaan sitten elokuun lopulla. Ja vaikka normaalissa arkielämässä oon oikeasti lähinnä tekemisissä vain Jussin, Niinan ja mun porukoiden kanssa, enkä edes oikeasti näe suurinta osaa mun kavereista kuin kerran viikossa, ja joitakin ihmisiä kerran kuussa tai vielä harvemmin, niin siitä huolimatta se kuukausi poissa Raahesta alkoikin tuntua yhtäkkiä aivan hirveän pitkältä ajalta. Niina sen aika hyvin pistikin heippoja sanoessa sanoiksi: "mutta nyt mää tiiän että oot niin kaukana!"
Tosin joitakin jo Raahesta muuttaneita kavereita oon muuton jälkeen lähempänä, jos sillä voi vaikka itseään lohduttaa. Ja onneksi Jussi muuttaa mukana♥
Oon ollut aivan älyttömän innoissani tästä muutosta ja oottanut sitä, mutta just nyt mulla on vaan sellanen olo, että voisin asua täällä vielä sittenkin muutaman viikon lisää.
Silti, aamuyöstä startataan kohti Tamperetta, jänskätään miten kalat selviää muutosta...
Sillon mulle on kans kunnolla ensi kertaa iski se, että ollaan nyt maanantaina jo muuttamassa, ja seuraavan kerran tuun Raaheen varmaan sitten elokuun lopulla. Ja vaikka normaalissa arkielämässä oon oikeasti lähinnä tekemisissä vain Jussin, Niinan ja mun porukoiden kanssa, enkä edes oikeasti näe suurinta osaa mun kavereista kuin kerran viikossa, ja joitakin ihmisiä kerran kuussa tai vielä harvemmin, niin siitä huolimatta se kuukausi poissa Raahesta alkoikin tuntua yhtäkkiä aivan hirveän pitkältä ajalta. Niina sen aika hyvin pistikin heippoja sanoessa sanoiksi: "mutta nyt mää tiiän että oot niin kaukana!"
Tosin joitakin jo Raahesta muuttaneita kavereita oon muuton jälkeen lähempänä, jos sillä voi vaikka itseään lohduttaa. Ja onneksi Jussi muuttaa mukana♥
 |
| Museon ranta |
Oon ollut aivan älyttömän innoissani tästä muutosta ja oottanut sitä, mutta just nyt mulla on vaan sellanen olo, että voisin asua täällä vielä sittenkin muutaman viikon lisää.
Silti, aamuyöstä startataan kohti Tamperetta, jänskätään miten kalat selviää muutosta...
2.6.2014
volvossa suhisee
Mullekin oli Jenna pistänyt tällasen pienen top 5 -haasteen, kiitoksia tästä! :) Ja vaikka tää nyt on top 5, niin en ruvennut pistämään viittä parasta parhausjärjestykseen, kun jo viiden parhaan valkkaaminen on tarpeeksi hankalaa!
1. Kesän suunnitelmat
4. Lempiesineet kotonasi
5. Tällä hetkellä parasta elämässäsi
Tulipas vähän pidempi merkintä kuin yleensä, ja täysin ilman kuvia, mutta menkööt!
Oon kans niin laiska, etten jaksa alkaa pähkäilemään ketkä 5 voisin haastaa, ei mulla oo niin paljon läheisiä blogaavia kavereita ettei se tuntuis vaivaannuttavalta :D
1. Kesän suunnitelmat
- Vectorama, melko vakio ja mukavaisa kesänaloitusriitti, mun neljännet vectot. Eli siis muutama päivä videopelejä Oulussa.
- Festarit. Suunnitelmissa ainakin Ilosaarirock, mutta kuumottelisi myös Weekend, ja mahdollisesti Qstock ihan vaan koska se on tuossa vieressä. Joka tapauksessa tavoitteena jonkun sorttiset festarikokemukset, koska tähän päiväänkään mennessä en ole ollut yksilläkään kunnon kesäfestareilla!
- Muuttaminen. Toivon, että loppukesästä mulla on se opiskelupaikka, jonka perässä tuun muuttamaan täysin uudelle paikkakunnalle, hieman tilavampaan koppiin, virallisesti yhteen täällä mun pikkuyksiössä lymyävän Jussin kans.
- Maakuntamatkailu autolla. Kova fiilis päästä tekemään sellasta Suomen sisäistä ympäriinsä ajelua. Uudessa autossa ihana vakionopeudensäädin, joten miksikäs ei!
- Korvessa vaeltaminen. Tää ehkä hieman liittyy edelliseen, mutta laitoin sen kuitenkin erikseen, koska kokemuksena tarkoitan aivan eri asiaa. Eli haluan oikeasti lähteä jollekin vaellusreissulle jonnekin jumalan selän taakse, vaikka pariksi päiväksi, kiertää kävellen jonkun reitin, yöpyä vaikka teltassa jne. Tää on jotain sellasta, mitä en oo koskaan vapaaehtoisesti tehnyt, mutta nyt jostain syystä oon innostunu tästä ideasta täysin, ja yritän sen kesän aikan toteuttaa.
2. Lempipaikat kotikaupungissasi
- Museonranta. Kaiken kesätapahtuman keskusta.
- Kummatti. En tarkemmin osaa eritellä mikä siitä. Mutta kun täällä on koko elämänsä elellyt, niin kai siitä on tullut rakas.
- Blues Moon. En todellakaan tiedä miksi me aina mennään sinne, ei se oikeasti oo mitenkään lempibaari ainesta. Silti se on kerryttänyt huomattavan saldon hyviä ja huonoja muistoja, ja pääsee siksi listalle! :D
- Lapaluodon ranta/satama. En tiedä mikä tälle on se oikea nimitys. Joka tapauksessa se paikka Lapaluodossa, josta pimeällä näkee Rautaruukilta kaikki valot ja tuulimyllyt. Ehottomasti yks mun lempparipaikoista, etenkin jos ajatellaan autolla parkittamista öisin.
- Olkiluodon/Tauvon uimarannat. Aika rantapainotteisia nämä lempipaikat, mitähän oon ajatellut kun oon suunnitellut sisämaahan muuttamista :D... Joka tapauksessa, aivan ihanat rannat, paljon hiekkaa ja loputtomasti merta, you know.
3. Parhaat ruokapaikat, missä olet syönyt
- Hai Long, eli tornitalon kiinalainen. Melko hintava toki joo, mutta ruoka on aina aivan sairaan hyvää, ja buffetissakin on aina tarpeeksi vaihtoehtoja. Löllöpossu ja kanapallerot forever<3
- Katukeittiö Take Away. Toki tähän vois tulkita jonkinlaista puolueellisuutta, mutta ihan oikeasti, en oo vieläkään saanut mistään niin hyvää kebabia ku Take Awaysta saa, ja luultavasti tämä liike on syy siihen miksi muiden paikkojen kebabit on aina niin... noh, keskinkertaisia (paitsi humalassa!) Kastikkeet sitten vielä siihen päälle ahnam.
- Kin Sushi. Tää oli se paikka, missä kävin Helsingissä kerran syömässä ihan randomilla päätöksellä, ja ehdottomasti yks lemppareista. Aivan hirveästi eri susheja, eikä buffetin hinta kirpaise mitenkään lompakkoa, kun rupeaa laskemaan mitä yksittäiset sushipalaset maksaa tilattuna.
- Ravintola Pannu. Oulussa. Aivan sairaan hyvää pannupitsaa. Muusta ruuasta ei oo kokemusta. Mutta se pannupitsa. Nam.
- Subway. Voi olla tylsän tavallinen valinta, mutta subi on kyllä ehottomasti yks mun lemppariruuista :3
4. Lempiesineet kotonasi
- Kaikki vempeleet, ensinnäkin. Tietokone, televisio, playstation 3, kamera, kännykkä (jos se nyt on kotona) nämä on niitä viihdyttimiä. Ilman ei voi elää.
- Pehmolelut. Pienet ja suuret, kaikki rakkaita.
- Jääpalakone. Varsinkin nyt kun on välillä niitä kuumia ilmoja ollut, ja mun kämppä on käytännössä melko sauna, niin kyllä nuo jääpalat on mavullaan.
- Sokeri+suola -astiat. Ne possut<3 Jos joku ei tiedä, niin tässä kuva.
- Akvaariolamppu. Eli siis lamppu, joka näyttää akvaariolta, siellä ui kalan kuvia. Se on itsessäänkin jo söpö, mutta sen lisäksi se myös korvaa mun porukoilla oleilevan oikean akvaarion virkaa täällä läsnäolollaan!
5. Tällä hetkellä parasta elämässäsi
- Jussi. Maailman paras poikaystävä.
- Perhe ja kaverit Raahessa. Etenkin nyt kun on odotettavissa, että sitä taas kohta on ne muuttojutut edessä ja nämä Raahe-ihmiset jää tänne, niin tuntuu entistäkin tärkeämmiltä.
- Tulevaisuus edessä. Kuten oon aikaisemminkin sanonut, niin mulla on nyt tämän vuoden aikana kehittynyt semmonen oikea odotus ja innostus tulevaisuutta kohtaan, vaikka ennen se on aina tuntunut vähän pelottavalta. Se on tosi mahtava tunne.
- Eläinystävät. Pääasiassa tähän sisältyy tietysti Pekka ja kalat, mutta muutkin elukat kyllä tuo aina valoa elämään :)
- Volvo. Tähän liittyy hyvin vahvasti vielä se uuden auton huuma. Pelkäsin aluksi, että se ei rupea tuntumaan ollenkaan omalta autolta, kun se on kuitenkin iskän entinen, mutta kyllä tässä on sellainen rakkausside syntynyt :D
Tulipas vähän pidempi merkintä kuin yleensä, ja täysin ilman kuvia, mutta menkööt!
Oon kans niin laiska, etten jaksa alkaa pähkäilemään ketkä 5 voisin haastaa, ei mulla oo niin paljon läheisiä blogaavia kavereita ettei se tuntuis vaivaannuttavalta :D
9.7.2013
import ant
Mulla on eilisestä asti ollut sellainen lievä elämänsurku. Mulle tuli siis sellainen hilpeä viesti PSOASilta, että hei meillä ois sulle kämppä, tämmönen yksiö, vuokra 258,10e. Joo. Kyllä kelpais. Paitsi että ah ainiin en olekaan menossa opiskelemaan. Sitten aamusta heräsin yhtäkkiä tosi omituiseen fiilikseen kun oikeasti tajusin, etten ole enää mitenkään siinä kolmen vuoden parisuhteessani, en edes vähän, en prosenttiakaan, eikä mun tarvitsisi tehdä tästäkään asiasta itselleni hankalampaa kuin se oikeasti on.
Ei auta kuin diilata asioiden kanssa, pitää vain suunnitella jotain muuta. Ajattelin joku päivä jo käväistä jossain kummatin ja RSA:n toimistoilla kyselemässä oisko mulle sopivia kämppiä ja kuinka pitkiä jonoja niihin on, koska oman kämpän mää nyt kuitenkin haluan, vaikken päässytkään opiskelemaan. Sitten ilokseni sain kuulla, että mulle ois mahdollisesti töitäkin tarjolla sellaisesta paikasta, josta ois ehdottomasti hyötyä jos haen vielä sosiaalialalle ensi vuonna uudestaan. Ja nykyistä työtäkin on ilmeisesti ihan kesän loppuun asti mahdollista tehdä. Että ei tämä niin paha. Nyt kun vaan lakkaan kuuntelemasta surullisia biisuja eroamisista tai epäonnistumisista ja lohduttomista tulevaisuuksista, otan itseäni rivakasti niskasta kiinni ja alan toteuttamaan suurenmoista plan B:täni, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee! Ties vaikka parempi kuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ainakaan tarvii vielä lähteä Raahesta ja muuttaa heti kauas äitistä<3 ja muusta.
Ei auta kuin diilata asioiden kanssa, pitää vain suunnitella jotain muuta. Ajattelin joku päivä jo käväistä jossain kummatin ja RSA:n toimistoilla kyselemässä oisko mulle sopivia kämppiä ja kuinka pitkiä jonoja niihin on, koska oman kämpän mää nyt kuitenkin haluan, vaikken päässytkään opiskelemaan. Sitten ilokseni sain kuulla, että mulle ois mahdollisesti töitäkin tarjolla sellaisesta paikasta, josta ois ehdottomasti hyötyä jos haen vielä sosiaalialalle ensi vuonna uudestaan. Ja nykyistä työtäkin on ilmeisesti ihan kesän loppuun asti mahdollista tehdä. Että ei tämä niin paha. Nyt kun vaan lakkaan kuuntelemasta surullisia biisuja eroamisista tai epäonnistumisista ja lohduttomista tulevaisuuksista, otan itseäni rivakasti niskasta kiinni ja alan toteuttamaan suurenmoista plan B:täni, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee! Ties vaikka parempi kuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ainakaan tarvii vielä lähteä Raahesta ja muuttaa heti kauas äitistä<3 ja muusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)