solut jaloissa

Ensimmäinen hengähdystauko alkuvuoden koulurupeaman jälkeen. Tai en tiedä voiko sanoa varsinaisesti hengähdystauko, kun projekteja on alla pari liikaa, mulla on yhä matikkakemian uusinta edessä ja seuraava koekin on jo ei ensiviikolla, vaan sitä seuraavalla. Mutta ainakin se ensi viikko on kokeista täysin vapaa, ja kudosleikkeiden aivan kamala verkkokurssiosio on viimein takana, ja koekin meni loistavasti (ihme kyllä)!

Mulla on ollut "lievästi" stressiä kaiken kouluhässäkän kanssa, varsinkin viimeiset pari viikkoa kun kokeita on tykitetty aika tiuhaan tahtiin. Varsinkin viimeisimmät immunologian ja histologian kokeet kiristi päätä, näin oikeasti viimeisen viikon ajan aivan ihmeellisiä unia soluista. Yhtenä yönä mun jalat oli jumissa jossain solumassassa enkä saanut niitä pois sieltä millään, ja kun heräsin olinkin hikisenä jumissa peitossa. Toisena yönä näin unta, että yritin käsitellä rauhasia kokonaisina, mutta ne oli epärealistisen isoja, ja puristin ne aina vahingossa rikki. Ja kaikkea muuta "hauskaa." Joo-o :D

Eipä siis varmaan ihme että kun tuo viimeisin koe oli ohi, sain nukuttua 12 tunnin täysin unettomat unet. Heräsin ja fiilis sellanen että nyt oon uudestisyntynyt. Toki tää kaikki kestää tasan sen aikaa, että avaan Tabulan ja katson mitä kaikkea nyt on vielä tekemättä, mutta ajattelin pitää tämän viikonlopun sellaista ajatustaukoa. Eilen käytiin katsomassa Jussin kans Deadpool ja illasta vaan rentouduin pelaamalla Sherlockia, tänään meen pyörähtään Vaasassa pienissä tuparikemuissa, sunnuntaina sitten vielä ihan rentoutumista. Kyl sitä sit taas ehtii palata kouluasioiden pariin. Maanantai ei myöhästy koskaan, vai miten se meni.



Meillä on ensiviikonloppuna tuparitkin, ja tässä häseltämisen ohella oon jotenkin kummasti saanut kuitenkin tätä kotiakin laitettua. Ai niin joo, en mä varmaan ole edes ehtinyt hehkuttaa että me ollaan tammikuussa muutettu ihan mahtavaan uuteen kämppäänkin? No, me ollaan. Sekin tehtiin parissa päivässä muuttoapulaisten avulla. Ai niin ja uskaltauduin viimein alottamaan taas tanssiharrastukseni muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja pääsin tuutoriksi. Mut tästä kaikesta lisää joku toinen kerta, tää oli enemmän tällanen "meinasin kuolla mut selvisin kuitenki!" -merkintä.


Kyl on ollut tehokas tammi-helmikuu. Ei auta kuin toivoa että tää tahti tästä edes vähän hidastuis!

monnivauvoja!

Suuret oli odotukset syyslomalle, mutta kävikin niin, että pienenä kurkkutuntumana alkanut flunssan alku pääsi valloilleen :( Niin me sitten maanantai ja tiistai vaan maattiinkin äidin kanssa sohvalla kattomassa telkkaria, molemmat kipeenä. Nooo käytiin me tokmannilla kunnon kierros kuitenkin tekemässä! Onneksi aiemmin perjantaina ja lauantaina oli vielä niin hyvä olo, että pysty olemaan viihdekannalla. Tosin jos ois ollut fiksu, niin ei ois lähtenyt, niin ehkä se flunssa ei ois sitte pahentunu... Mutta kyllä sitä syyslomaan tällaiset aktiviteetitkin kuuluu! Ainakin nyt on ollut aikaa levätä rauhassa, kun ei mihinkään tarvii mennä.

Tulin torstaina kotiin, ja sen jälkeen oonki vaan katellut netflixiä ja pelaillut. Jussikin on tossa vaan streamaillut sitä sen hurjaa 150h streamia, niin täällä sitä on vaan viihdytty sisätiloissa. Pääsimpä itekki vähä vieraileen streamissa hölöttelemässä ja pelailemassa, ja chatti keksi mulle kaivatun uuden nimimerkinkin ;D Nyt on sitte avaruutta ja kuuttia kaikkialla. On se vaikeaa kun keksii jonkun teeman, niin se pitää päivittää joka ikiseen eri sosiaaliseen mediaan. Ja tänä päivänä kun näitä sosiaalisia medioita on niin monta...

Streamista puheen ollen haluan suositella kaikille tätä biisiä, jonka Herbalisti oli tehnyt streamin kunniaksi. Huumorilla tehty, mutta minusta aivan älyttömän tarttuva, varsinkin kertsi :D Mutta joo ei voi muutaku ihmetellä miten Jussi on jaksanu koko viikon tosi vähillä unilla vaan vetää streamia, en minä vaan jaksas, vaikka kuinka mukavaa onki! Nyt enää onneksi reilu tunti jäljellä, pääsee tuoki ottamaan kunnon unet.


MUTTA. SUURIA UUTISIA. (Tai oikeastaan pieniä, he he!) Löysin mun akvaariosta kaksi pientä monnivauvaa! Ne on ehkä sentin pitusia pikkusinttejä :3 Aluksi katoin, että mitä mustaa levää kasvaa nurkassa, mutta kun katoin tarkemmin niin siinähän imuttelikin pieni monni! Aika ihme, että ne on selvinnyt, kun yleensä jos akvaarioon tulee munia, niin kaikki kalat syö ne heti. Ja ilmeisesti on aika tyypillistä, että jos joku poikanen pääsee ihan uiskentelemaan asti, niin ne menee saman tien parempiin suihin. Vaan jospa ne nyt jo selviäisivät! Eihän niitä voi isoksi asti pitää, kun mun akvaarioon ei mitään hurjaa monnisukua mahdu, pitää sit antaa eteenpäin. Mutta jos niistä nyt hetken sais nauttia :3


Vaan ei kai tässä muuta, syysloma mennyt taas ohi niin että hurahti, huomenna takaisin työharjottelun pariin! Arjen odotusta piristää kyllä ehdottomasti se, että ens viikolla äiti ja Tiina on tulossa meidän luokse muutamaksi yöksi, niin on ainakin mielekästä tekemästä sitte vapaa-ajalle :3

0,05€

Tulipa pitkästä aikaa juhlistettua taas perjantaita. :D Se on aina hassua, miten alkuillasta tuntuu siltä, että ei oo totta ku väsyttää ja ei tunnu että ois energiaa lähtiä mihinkään baariin, mutta sitte muutaman juoman jälkeen se baari kuulostaa aina mukavalta vaihtoehdolta. Tais tulla tanssittuakin reippaasti about suurin osa illasta.

Tänään sitte heräsin kuudelta illalla. Ja näin melkeen koko yön (tai no, siltä se tuntu) tosi ärsyttävää unta siitä, kun menin ottaan muka tatuointia, ja se tatuoija oli tosi aikaansaamaton. Menin unessa liikkeeseen kello 20:00, ja se tatuoija ei ollu saanu mitään räpisteltyä kassaan vaikka kello oli jo neljä aamulla. Ja samalla tiesin, että huomenna aamulla on äikän esseekirjotukset, enkä ehdi sinne jos se tatuoija ei pistä vauhtia. :D


Ja äikän esseekirjotuksesta puheenollen, maanantainahan se on jo, joten huominen on varmaankin omistettu paniikinomaiselle kertaukselle ja viime hetken hätiköinnille, vaikka siitä ei koskaan ole ollut todettua hyötyä. En oo oikein tiennyt miten äikkää voi kerrata, kun kielioppiasiat on kuitenkin hallussa, siitähän se on vaan kiinni sattuuko keksimään annetuista aiheista jonku hyvän tekstin, onko mistään mitään sanottavaa. Kunhan sais vaan ajoissa unta ja sais nukuttua hyvin, mulla tuo jännitys ja stressi tahtoo yleensä viedä yöunet.