Prokrastinaation jalo taito

Yleisesti ottaen oon elämäni aikana saanut aika paljon kehuja siitä, että oon ahkera, tehokas ja tunnollinen. Mun omakuva itsestäni on kuitenkin enemmän laiska ja mukavuudenhaluinen. Paljon on pitänyt siitäkin itsensä kanssa neuvotella, että millonhan sitä on laiska, ja milloin sitten ihan oikeasti vaan todella väsynyt ja levon tarpeessa, ja miten laiska ja mukavuudenhaluinen on oikeasti enemmän itsensä haukkumiseen käytettäviä moitteita, kuin varsinaisia luonteenpiirteitä, ihan kuten tyhmä ja aikaansaamaton.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä, todella laiska fiilis.

Pari viime kuukautta tuntuu humpsahtaneen jotenkin tosi kiireellä, ja hieman sumussa. Vähän koko ajan ollut sellanen fiilis, että "no nyt vielä loppurutistus!" ja sitten se ei ookaan vielä loppurutistus vaan oikeesti on vielä hommaa. Joka tapauksessa, viime viikon koekasan ja "loppurutistuksen" jälkeen, mun aivot totaalisesti heittäytyi narikkaan ja kesälomafiilikseen, ja oon kirjaimellisesti 4 päivää yrittänyt tehdä jotain, saamatta mitään aikaiseksi. Ongelmana kuitenkin se, että vielä pitäis jostain kaivaa inspiraatio näihin kevään viimesiin hommiin. Jutun ei pitäis olla kiinni levosta, sillä mun edellinen koe oli torstaina, ja sen jälkeen mulla on ollut hyvin aikaa levätä ja viihdyttää itseäni, että jaksaisin vielä palata hommiin. Mutta nyt ei meinaa millään lähteä.

Jussin pääsykoemateriaaleissa oli artikkeli, jossa pohdittiin, että aikaansaamattomuuden tunne olisi huipussaan 20-25-vuotiaana, ja etenkin akateemisessa ympäristössä. Yllättäen myöskään perfektionismi ei ehkäissyt aikaansaamattomuuta, vaan päinvastoin ennusti sitä. Ihanaa. Tässähän voi melkein heittäytyä olosuhteiden uhriksi!

Pystyn kyllä myöntämään sen, että sillon kun rupean hommiin, niin asioita tapahtuu, ja reippaaseen tahtiin. Toisaalta voisin kyllä palkita itseni myös erittäin hyvästä prokrastinaatiotaidoistani. Yleensä velvollisuuksien lähestyessä ensin siivotaan koko kämppä lattiasta kattoon, ehkä siivotaan laatikoitakin, silloin tällöin vaatekaappi. Oon tosi hyvä tekemään opiskelusuunnitelmia, ja tekeen niistä todella hienon näkösiä, koristelemaan muistiinpanoja ilman, että luen niitä. Parhaimmillani voin myös avata kirjan eteeni ja tuijottaa sen ohi pöytään haaveillen omiani, jos mitään muuta keinoa velvollisuudenvälttelyyn ei löydy.

Blogia en ole päivittänyt moneen kuukauteen, mutta nyt kun vaihtoehtona on joko tuutorointiraportin kirjoittaminen, opparisuunnitelman kirjoittaminen tai isotooppilääketieteen kokeeseen lukeminen, yhtäkkiä mun vaan teki mieli tehdä juuri tätä! Viime aikoina oon myös miettinyt, pitäiskö kokeilla omien saippuoiden valmistusta, ja tekis mieli tää bloginkin ulkoasu päivittää. Mistä tavallaan pääseekin miettimään, että kokonaisuudessaan ei oikeastaan ole kyse siitä, etten saa aikaiseksi mitään, vaan etten saa aikaiseksi sitä mitä pitäisi.

Ja koska tää on ensimmäinen päivitys vuonna 2017, juhlitaanko asioita, joita OLEN saanut tänä keväänä aikaiseksi?

PALJON kouluhommia. Sitä ei voi kieltää. Tää meidän bioanalyytikkopäivän videoprojekti on varmaan yksi suurimmista hommista, ja jää kyllä iki ajoiksi mieleen sellasena "ei helvetti ei tää vaan koskaan voi tulla valmiiks?!"-projektina, joka valmistuikin aikatauluansa edellä. Onnistuttiinhan sitä someakin vähän kuohuttamaan :D

Samuli Putron keikka, pitkästä aikaa. Sattui olemaan juuri sopivasti mun synttärien aikaan, joten ostin sen itselleni vähän niinkuin lahjana.

Käytiin Jussin kanssa Tallinassa. Tää on ollu mun "to do"-listalla ERITTÄIN pitkään, koska c'mon se on tossa vieressä ja sinne pääsee halvalla. Tuli tarpeeksi hyvä laivatarjous eteen, niin tulipa viimein sielläkin käytyä, ja pakko kyllä sanoa, että ens kerraksi täytyy varata paljon enemmän aikaa!

Vappukin oli, mutta enemmän se aikaansaaminen tässä on ollut se haalarimerkkien kiinni ompeleminen ja ihmisten ilmoille lähteminen, kylmästä ilmasta huolimatta. 

Tää on kyllä enemmänkin jonkun muun aikaansaannos, mutta jotain, mitä oon käynyt ihmettelemässä joka kerta kun oon käynyt Raahessa: meidän vanhojen kotitalojen purkamista. Niin ne yksi kerrallaan päätyi romuksi. Hauska ajatella, että sitä pihapiiriä ei ole siinä enää ihmeteltävänä!

Tanssin kevätkausi on pian purkissa! Tässä meidän jazztanssin ryhmä, meillä oli juuri tänään kevätnäytös :) Ensi viikolla enää yhdet treenit ja showcase night, ja sekin on sitten siinä. Sanoisin jotenkin, että muutenkin tosi antoisa kevät ollut tanssin suhteen. Alkukevään olin toooosi pienessä ryhmässä ja saatiin melkein yksityisopetusta, ennen kuin ryhmä lopetti juurikin kokonsa takia, ja siirryin tähän isompaan. Myös se joulun jälkeen aloitettu baletti on kyllä tarjonnut mulle ihan uudenlaisia haasteita tanssin saralla :D

Koko syksy meni - mitä on tapahtunut

Vuodenvaihde on lähentymässä, ja mulle tuli sellanen viime hetken himo tehdä kuluneeseen syksyyn pieni katsaus. Se on nimittäin oikeasti mennyt ohi nopeammin kuin aika koskaan. Yksi erittäin pätevä syy siihen on, että mun syksy on ollut TODELLA tiivis. Joten, ennen kuin vuosi 2017 pamahtaa paikalle, erittäin pikainen katsaus kuluneeseen syksyyn:


Mulla oli alkusyksystä ensimmäinen bioanalyytikkokoulutuksen työharjoittelu, eli näytteenoton harjoittelu. Tein sen Raahessa, koska harjoittelu kesti vain pari viikkoa ja se on sellanen sopiva aika viettää Raahessa, ja Tampereen alueella muutenkin on ruuhkaista harjoittelupaikkojen suhteen. Odotin siis, että tää harjottelu on se pahin ja odotin vaan niitä seuraavia, labrapainotteisia harkkoja. Et tää vaan pois alta.

Mutta toisin kävi: Mun harjottelu oli tosi antoisa, opin ihan sairaasti kaikkea uutta, sain hurjan määrän itsevarmuutta mun näytteenottoon, ja työyhteisö otti mut tosi lämpimästi vastaan, ja heippoja sanoessa monet toivoi, että tulisin vielä takaisin. Kyllä se varsinainen labrapuoli yhä kiinnostaa mua enemmän kuin näytteenotto, mutta huomattavasti odottamaani parempi fiilis jäi!

Tähän syksyyn on myös kuulunut tuutorointi! Hain viime keväänä hieman hetken mielijohteesta tulevien biojen tuutoriksi, ja tulin sit päässeeksi. Keväällä käytiin jo koulutukset, mutta the main event on ollut tässä syksyllä.

Meillä oli myös kissa hoidossa noin viikon ajan!

Jukka Palmu on ehtinyt pyörähtää Tampereella ilokseni parikin kertaa.

Ainoat opiskelijabileet, joissa oon kunnolla ollut (eli siis alkoholin vaikutuksen alaisena) tänä vuonna: Hämeenkadun appro. Ja kyllähän sitä oltiinkin. Jatkoilla pähkäiltiin Jussin kans ihan hirveesti, että miten ihmeessä Mighty 44 ei soita Dynamitea, ja huudeltiin Dynamitea tasaisin väliajoin keikalla. Kotona sitten hoksattiin, että ei se tainnut olla sen biisi.

Oon hankkinut tänä syksynä mun ensimmäiset lasit! Mulla on siis ollut hajataittoa jo jonkin aikaa, se ei oo muuten mua häirinnyt kuin silloin, jos yritän vaikka luokan perältä lukea mustaa tekstiä valkoiselta pohjalta: se teksti näyttää jotenkin "suttuiselta." Hirveästi muuten erot ei pistä silmään juuri kuin kauempaa tekstiä lukiessa, mutta oon kyllä tykästynyt näihin laseihin asusteenakin!

Syksyyn on kuulunut erittäin paljon opiskelua. Tässä Pekka avustamassa mua molekyylibiologian opinnoissa.

Suuri muutos elämässä: Myytiin Volvo pois! Ja ei siis ostettu mitään autoa tilalle, vaan ollaan nyt täysin autottomia. Näin joulun aikaan sen on kyllä taas jotenkin paremmin huomannut, kun ei voinutkaan vaan kasata kaikkea autoon ja lähteä huristelemaan, vaan piti varailla lippuja ja kantaa tavaroita ja ties mitä. Ja onhan se ollut outoa, kun oon kuitenkin 18-vuotiaasta asti liikkunut autolla just sinne ku haluan just sillon ku haluan. Toisaalta, ihana tietää, että huoltoihin ja bensaan ei mene enää rahaa, ja Tampereen sisällä oon kyllä tarvinnut autoa toooosi vähän.

Myös siskoni Tiina kävi kaverinsa kanssa Tampereella vierailulla!

Sijoitettiin Volvon myyntirahoista Jussin kans osa meidän sähköröökeihin: tilattiin kunnolla nesteitä, jotta riittää pitkäksi aikaa, Jussille nikotiinilla ja mulle ilman. Näiden avulla me ollaan arjesta jätetty tupakointi lähes kokonaan pois, lähinnä poltetaan jos joku tarjoaa ja jos ollaan lomalla tai juhlimassa.

Kuva koulun kuntosalin tanssimaratoonista. Oli siis yhteensä 3 tuntia hiphoppia ja zumbaa. Mun oli eka tarkoitus käydä vain se eka hiphop-tunti, mutta sitten ne ohjaajat sanoi, että ne, jotka on loppuun asti, saa pienen palkinnon. Joten jäin sit koko maratooniksi. Oisitte nähnyt mun ilmeen, kun paljastu, et se palkinto oli pieni proteiinipatukka...

Tässä random-kuva tanssitreeneistä. Meillä oli tänkin puolen vuoden aikana ihan huippuryhmä, ja meillä oli tosi hauska jouluesitys. Huomasin samalla, että oon ollut jo vuoden tässä ryhmässä, ja siirryn kevääksi yhden haastavampaan ryhmään. Vedin myös pienet yolot ja ilmottauduin kevääksi myös aikuisbalettiin. En oikeastaan sen takia, että alkaisin harrastaan balettia päätanssina, koska kyllä show-, jazz- ja nykytanssi on se mistä tykkään, sellasta vapaata ja satunnaista, mutta aattelen, että baletista vois olla hyötyä mun pirueteille ja nilkan ohjennuksille. JA SELÄLLE. Koska oon koko syksyn yrittänyt saada itseäni panostamaan selän hyvinvointiin, mutta pilates. selkävenytyset yms. on vaan niin tylsiä.

Pihvien pikkujouluissa askarreltiin pipareita.

Koko vuosi on mennyt kertakaikkiaan todella nopeasti ohi. Vilkaisin nopeasti blogia, ja huomasin, että oon kesällä tehnyt vaan tällasen samankaltasen "monsteripäivityksen", kun ei oo ollut aikaa kirjoittaa erillisiä merkintöjä kaikesta, mistä ois halunnut. Sama kesän meno on jatkunut aika lailla vuoden loppuun asti. Ja vaikka jotenkin tuntuu, että moni on voivotellut somessa, miten 2016 on ollut huono vuosi, niin mulle henkilökohtaisesti 2016 on ollut todella hyvä vuosi.

Jouluksi meno on hidastunut. Tultiin nimittäin viettään koko joulun aika Raaheen. Aluksi oli tarkotus matkata vähän siellä sun täällä, mutta nyt kun ei ole enää sitä autoa, pitäis kamoja raahata busseissa/junissa paikasta toiseen, eikä liputkaan ihan ilmaisia ole, joten tehtiin tällanen päätös sitten. Onkin ihan kiva, että on saanut olla tosi joutilaana, kun ei oo tarvinnut miettiä mitään tiukkaa aikataulua, milloin liikutaan paikasta A paikkaan B jne, vaan on täysin saanut rentoutua lomatunnelmaan!

Ei kai muuta sitten! Aion jatkaa lomailua rennoissa tunnelmissa, jotain järkevää teen sitten vasta tammikuun puolella. Vaikka joulu nyt jo menikin, niin hyvää joulua, ja ennen kaikkea  onnea tulevalle vuodelle 2017!

Koira ja kylpyamme

Mulla on ollu aivan järkyttävä koulukiire muutaman viime viikon ajan. Kaikki lähti sellasesta loppusyksyn molekyylibiologian opiskelurumbasta, joka sulavasti siirty biokemian ja genetiikan opiskelurumbaksi, ja siitä se vaan jatku, kun aina tuli uusi koe toisen perään, samalla kun uusia aineita alko. Ja tällä samalla rallilla mennään jouluun asti. Ensi viikolla 2 koetta, sitä seuraavalla vielä 2, josta päästään suoraan joululomalle.

Tarpeetonta liene siis sanoa, että aavistuksen verran on vanne kiristänyt päätä. Vaikka kyllä mä oon yrittänyt tosi parhaani mukaan priorisoida, että opiskelen eniten sitä, mikä mua kiinnostaa, ja sitten ne vähän vähemmän oleelliset asiat luen vaan kevyemmin. Tunnistan itessä melko hyvin sellaset "varo loppuunpalamista" -oireet, jos niitä ilmaantuu, ja viime aikoina sitä on kyllä vähän ollut ilmassa. Tsemppinä toimii kuitenkin se, että enää 2 viikkoa joululomaan, kyllähän sellanen aika nyt menee vaikka päällään seisten.

No, pääsin kuitenkin tekeen kunnon irtioton arjesta kun lähdettiin viime viikonloppuna käymään Jussin ja Jussin perheen kans Helsingissä. Ihan tarkoituksellisesti jätin kaikki koulukirjat kotiin, jopa läppärin, että oikeasti tulisi pidettyä se parin päivän paussi. Kyllä oli hyödyllistä, vaikka sitten maanantain tenttiin astellessa olikin mahanpojassa se vähän ikävä "tiiän että olisin voinut valmistautua paremmin" -fiilis, täysin sen arvosta!

Käytiin sekä perjantaina että lauantaina nauttimassa aivan ihanat kolmen ruokalajin illalliset. Tuli taas kokeiltua paljon sellasta, jota en oo koskaan syönyt, kuten graavattua hevosta, jonkin sortin artisokkaa (kuvassa), lakritsi creme bruleeta, häränhäntä-ankanmaksarilletteä, sekä nieriää. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ruokaelämykset on yksiä parhaista elämyksistä.

Lauantaina käytiin kiasmassa. Tykkäsin kovasti Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelystä, ja Kiasman omat kokoelmat on aina superhauskoja. Sen sijaan peräti 2 kerrosta vallottanutta Mona Hatoumin kokoelmaa en osannu juurikaan arvostaa. Suurin osa siitä oli vaan jotenkin niin omituista, ettei se herättänyt mussa minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen, ja 2 kerrosta kun katteli niitä mitä oudompia teoksia niin loppupäässä huomasi jo olevansa melko kyllästynyt. Mutta tää "Hot Spot" oli kyllä hieno, siitä tykkäsin!

Myös. mm. tämän pingviinivideon merkitys jäi mulle täysin epäselväksi, mutta olihan ne söpöjä!

Lauantaina osuttiin Jussin kans täysin vahingossa ilotulitukseen. Tultiin ihan asiasta tietämättöminä just Kampista ulos, kun rupes paukkumaan, ja hoksasin, että jaa katos ilotulitukset alko. En kyllä yhtään tiennyt, että mitä varten, mutta oli kyllä yhdet hienoimmista ilotulituksista mitä oon nähnyt!

Tää oli ehottomasti yks viikonlopun kohokohtia myös: meidän hotellihuoneessa oli kylpyamme!!! Tässä täytyy tietää, että haaveilen ihan hirveästi kylpyammeesta, ja viime viikonloppuun asti olin viimeksi käynyt kylvyssä... joskus ennen ala-astetta? Kaikki ilo irti siis.

Kylpyammeeseen liittyen liitän mukaan tällasen tutustumislapun siltä vuodelta kun aloitin lähihoitajaopiskelun. Meidän piti piirtää eri papereiden lokeroihin mm. meidän perhe, odotukset koulutukselta yms. ja yks lokero oli tää haaveet. Mä jäin jotenkin todella yksinkertaiselle tasolle, koska kaikki muut oli sitten kirjoittanut siihen haavekohtaan jotain "hyvä työ, perhe, mukava koti", ja mun versio haaveesta oli sit koira ja kylpyamme.

Tulipa maksettua Starbucksista myös oikee 6 euron kahvi. Kahvi oli tasoa 'ihan ok', joten mun veikkaus on, että ihmiset oikeesti maksaa vaan siitä, että saa sen omalla nimellä varustetun pahvimukin. Myönnettäkööt pois, että kyllä se jostain syystä tuntui mukavalta!

Joo, eiköhän näillä pyristellä jouluun asti!

solut jaloissa

Ensimmäinen hengähdystauko alkuvuoden koulurupeaman jälkeen. Tai en tiedä voiko sanoa varsinaisesti hengähdystauko, kun projekteja on alla pari liikaa, mulla on yhä matikkakemian uusinta edessä ja seuraava koekin on jo ei ensiviikolla, vaan sitä seuraavalla. Mutta ainakin se ensi viikko on kokeista täysin vapaa, ja kudosleikkeiden aivan kamala verkkokurssiosio on viimein takana, ja koekin meni loistavasti (ihme kyllä)!

Mulla on ollut "lievästi" stressiä kaiken kouluhässäkän kanssa, varsinkin viimeiset pari viikkoa kun kokeita on tykitetty aika tiuhaan tahtiin. Varsinkin viimeisimmät immunologian ja histologian kokeet kiristi päätä, näin oikeasti viimeisen viikon ajan aivan ihmeellisiä unia soluista. Yhtenä yönä mun jalat oli jumissa jossain solumassassa enkä saanut niitä pois sieltä millään, ja kun heräsin olinkin hikisenä jumissa peitossa. Toisena yönä näin unta, että yritin käsitellä rauhasia kokonaisina, mutta ne oli epärealistisen isoja, ja puristin ne aina vahingossa rikki. Ja kaikkea muuta "hauskaa." Joo-o :D

Eipä siis varmaan ihme että kun tuo viimeisin koe oli ohi, sain nukuttua 12 tunnin täysin unettomat unet. Heräsin ja fiilis sellanen että nyt oon uudestisyntynyt. Toki tää kaikki kestää tasan sen aikaa, että avaan Tabulan ja katson mitä kaikkea nyt on vielä tekemättä, mutta ajattelin pitää tämän viikonlopun sellaista ajatustaukoa. Eilen käytiin katsomassa Jussin kans Deadpool ja illasta vaan rentouduin pelaamalla Sherlockia, tänään meen pyörähtään Vaasassa pienissä tuparikemuissa, sunnuntaina sitten vielä ihan rentoutumista. Kyl sitä sit taas ehtii palata kouluasioiden pariin. Maanantai ei myöhästy koskaan, vai miten se meni.



Meillä on ensiviikonloppuna tuparitkin, ja tässä häseltämisen ohella oon jotenkin kummasti saanut kuitenkin tätä kotiakin laitettua. Ai niin joo, en mä varmaan ole edes ehtinyt hehkuttaa että me ollaan tammikuussa muutettu ihan mahtavaan uuteen kämppäänkin? No, me ollaan. Sekin tehtiin parissa päivässä muuttoapulaisten avulla. Ai niin ja uskaltauduin viimein alottamaan taas tanssiharrastukseni muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja pääsin tuutoriksi. Mut tästä kaikesta lisää joku toinen kerta, tää oli enemmän tällanen "meinasin kuolla mut selvisin kuitenki!" -merkintä.


Kyl on ollut tehokas tammi-helmikuu. Ei auta kuin toivoa että tää tahti tästä edes vähän hidastuis!

harri hylje

Kyllä on taas menty ja meinattu. On tähän opiskelijan elämäntahtiin pieni totuttelu taas. Jos haluais tiivistää, niin toissaviikolla oli Alkumetri (ja saman viikon perjantaina lähdettiin Pihvien kans risteilylle), viime viikolla oli Tursajaiset, ja tällä viikolla olis ensimmäiset Pistot! Että huhhuh! Ja siis minä sanon huhhuh, vaikka yksistäkään noista opiskelijapirskeistä en oo ollut alkoholi-linjalla, ja propsit vaan niille jotka siellä jaksaa juodakin :D Mulla ei kyl energia riitä. Mutta kiva niissä on silti käydä, tollaset teemalliset pirskeet on aina jees!

Meidän luokalla oli Tursajaisissa teemana miimikot

Pihvien risteilyllä pääasia oli tietysti se buffetti, ja tais tulla sen verran syötyä että illan aikana kulutetut pari alkoholijuomaa oli vähän yhtä tyhjän kans, maha oli niin täynnä koko illan että millään ei ollut mitään vaikutusta. Siitä huolimatta paluumatkalla junassa oli kyllä jo hyvin väsyneet jutut. Kyllä sitä välillä ihmettelee, että miten sitä osaakin valikoida semmosia just sopivanlaisia ja oikealla tavalla sekaisin olevia ihmisiä ympärilleen<3

Löydettiin laivalta joku maailman upeimman värinen drinkki!

Viime viikonloppuna ennätin käymään pikaisen mutkan Raahessa, ja hoksasin, että edellisestä kerrasta ehti kulua lähes 2 kuukautta. Aika vaan taas harppailee niin hirveitä jaksoja kerrallaan, että ei voi tajuta!

Ja mitä taas ajan harppailuun tulee, oon muka käynyt tuota kouluakin jo lähes kuukauden. Tuntuu aivan omituiselta... Hirveä määrä infoja ja asioiden läpikäymistä siinä alussa tosin saattoi vähän sekottaa, kun tuntui ettei pariin viikkoon päästy mihinkään "itse asiaan." Tänään kuitenkin päästiin yhden asian ytimeen, kun päästiin harjoittelemaan laskimoverinäytteen ottoa avoneulalla. Hirveästi mää sitä jännäsin, mutta ei se mitään kovin mahdotonta hommaa ollutkaan! Opettaja sanoi, että ton ekan tunnin tarkoituksena on ennen kaikkea sellasen onnistumisen tunteen saaminen, ja täytyy kyl sanoa että se tavoite ainakin täyttyi. Koulupäivän jälkeen oli aika hieno fiilis! On se onnistuminen vaan kivaa.

lämpötila: sauna

Melko hurja viikko takana. Opinnot aloitettu uudessa koulussa, ja se on kyllä pitänyt kiireisenä. Joka päivä ollut paljon infoa ja tekemistä, ja illalla vielä ohjelmaa. Keskiviikkona kaupunkikierroksen jälkeen olin kotona joskus 10 maissa, torstaina saviriehan jälkeen joskus 8 jälkeen. Saviriehassa meidän joukkue muuten pääsi toiselle sijalle, saatiin hienot cola-lasit ja haalarimerkit (ensimmäiseni!) Joka tapauksessa, kotiin päästessä ei oo unta tarvinnut odotella, oon tipahtanut sänkyyn kuin kivi ja nukahtanut saman tien :D

Mut ei sillä, erittäin mukava viikko ollut! Melko hurja inspiraatio on näitä bioanalyytikon opintoja kohtaan varsinkin nyt, kun on vähän päässyt kuulemaan että mitä me käytännössä tehdään esim. ekan vuoden aikana. Ja se koko oppilaitos on muutenkin niin erilainen ku mikään missä oon ollut aiemmin. Kokonaismieliala koulusta siis tällä hetkellä erittäin positiivinen! Mitä nyt näin aluksi infopaketteja tulee sellasta tahtia että huhhuh.


Hellettä on. Hirveen moni hokee nyt sitä, että ei passais valittaa kun kerrankin on lämmintä, mutta oikeasti, mää en nauti lainkaan mistään +27 lämmöstä. Mulle 20 astetta on ihan riittävästi lämpöä, ja hieman korkeammatkin menee jos tuuleskelee jonkin verran (ei semmosta kylmää merituulta tietysti :D)


Sossu aiheutti tänään taas tunteita. Aattelinkin, että Jussin heinäkuussa saama synttäriraha näkyy matalammassa toimeentulotuessa (sen jälkeen kun saatiin tilattua ne vuoden 2013 verotodistukset 25 eurolla verotoimistosta ihan vaan niitä varten...), mutta siis ne ihan suoraan vaan vähensi lahjarahan määrän tuen määrästä :D vähän hapan maku jäi tosta. Lahjan antaja varmaan kuitenkin ajatellut, että tässä vähän extrarahaa jolla voit ostaa itelle jotain hyvää, käydä jossain tai syödä hyvin (eli tehdä jotain muuta kuin maksaa laskuja). Mutta se ei oikeastaan olekaan extraa, kun tulevasta tuesta vähennetään saman verran rahaa. Eli oikeastaan rahan määrä ei lisääntynyt lainkaan, lahjan antaja vaan köyhtyi ja valtio säästi rahaa :D

No, onneksi syyskuulle tulee jo opintotuki ja -laina. Alkaa ahdistaa tuo, että laskuja on koko ajan rästissä, ja tulee lisää sitä mukaan kun niitä saa maksettua pois. Ei ehdi tulla sellasta "ah ihanaa kaikki laskut maksettu!" fiilistä lainkaan. Ja meillä on sentään tosi hyvä tukisysteemi, tai molemmilta puolilta on sukua joka tukee hädän tullessa, molemmat on mieleltään terveitä (ainakin suunnilleen!) ja saa asioita hoidettua. Välillä sitä vaan jää miettimään, että mites joku sellanen ihminen, jolla ei oo juurikaan läheisiä, on yksinäinen, masentunut, epämotivoitunut... Miten se pärjää tässä tukijärjestelmän kieputuksessa. Koska tää on perusterveelle ihmisellekin välillä stressaavaa ja väsyttävää, niin mites sitten sairaalle?

kissan viha

Kesälomalle päästy ja pääsykoeruljanssikin on jo takana. Harmitti kyllä vähän niiden pääsykokeiden kanssa, että bioanalyytikon koulutuksen koe oli 1.6, ja sairaanhoitajan vasta 5.6. Ois saanut olla toisin päin. Nimittäin niissä se kirjallisen osuuden koe oli SAMA. Samat matikan tehtävät, samat persoonallisuustestit, samat luetun ymmärtämiset... Joten vaikka musta tuntui, että se bioanalyytikon kirjallinen osuus meni hyvin, niin se sairaanhoitajan osuus meni vielä paremmin, kun muisti osan niistä tekemistään tehtävistä.

Mutta sitten taas haastatteluissa mun mielestä bioanalyytikon haastattelu meni paremmin, toki koska mulla ois suurempi motivaatio siihen. Sairaanhoitajan haastattelu ei ollut läheskään niin luonteva. Blagh. No, nyt vaan odotellaan sinne heinäkuun alkuun, että mitä tulee, turha sitä enää on stressata! En tosin tajua miten sinne voi muka sisään päästä, porukkaa niin älyttömästi että huhhuh :D

Mutta yhden idean tästä sain: Jos ei vielä tänä vuonnakaan tärppää, niin ens vuonna teen niin, että ilmottaudun vaan mahdollisimman moneen sos.-terv.alan pääsykokeeseen, niin siihen viimeseen kokeeseen mennessä oon ehtinyt tehdä ne tehtävät niin moneen kertaan, ettei ainakaan niistä jää kinni :D Oisin luullu, että ne jotenkin on edes erilaisia, mutta ei.

Kesäloma potkaistiin alkuun juhlimalla Lotan synttäreitä! Onneksi silloin sattui olemaan kesäinen ilma, nyt kun taas vaan... tuulee ja sataa.

No, viimeisestä pääsykokeesta pääsinkin kotiin perjantaina joskus 18 maissa, että semmonen 11 tunnin kevyt päivä (miten voikin olla niin huono tuuri, että molempina pääsykoepäivinä oma haastatteluvuoro sijoittuu 10 viimeisen joukkoon, vaikka järjestys arvottiin!)... Siitä sitten startattiin Jussin kans melkeen suorilta kohti Raahea, kun meidän piti ehtiä lauantaiks vielä pelaileen Vectoramaan lautapelejä :D Oltiin päädytty siihen, ettei lähetä koneiden kans tänä vuonna, mutta kyllä siinä kun katteli sitä lanitunnelmaa vähän sivulta, rupes vähän harmittaan ettei ollu sitä konepaikkaa. Kahdeksalta sitte vierailijoiden piti lähtä, ja harmittelin siinäki vähän sitä, että jos oltais täällä paikalla ni voitais tässä pelata vaikka koko yö. Mutta jos sitten ensi vuonna taas!

Illuminatin pelausta.

Ilmat ei oo kyllä hirveän kesäisiä nyt. Hassua ajatella, että ens viikolla on muka jo juhannus. Ja kohta alkaa taas päiväkin lyhenemään ja illat pimenemään. Tuntuu, ettei kesä oo vielä edes alkanut, kun ei oo päässyt nauttimaan kunnon helteistä! Mutta jospa ne sieltä tulisivat... toivottavasti pian!

Käytiin äitin kans kauhistelemassa tuulimyllyjen kokoa. Ei mahtunut edes koko härveli känykkäkameran kuvaan.

leikkiläjä

Tampereen synttärit tuli vieteltyä hilpeissä merkeissä. Trivial Pursuit ja juomapelit oli näissäkin bileissä aika kova sana! Baariin ei tullut onneksi lähdettyä, säästyi nekin rahat, ja rahaa tässä kuussa onkin ollut aivan hirveän vähän. Opintolainattomat kuukaudet ei kovin häävejä oo, ja rupesinkin miettimään, että jos sitä opintolainaa ei olis, niin joka kuukausi ois aika lailla tällanen. Ja siis, "tällainen" tarkottaa sitä, että oon nyt tän kuukauden syönyt aamupalaksi aina yhden kananmunan ja päivälliseksi jotain pirkan 1e pussikeittoa, jossa yhdestä pussista tulee litra :D nyt menossa pinaattikeitto neljättä päivää ja ei maistus hirveesti enää! Tilillä kuitenkin vajaat 2 euroa, että ei hirveästi varaa ole muuta syödä ku tätä nyt. Mutta ei parane valittaa, syön kuitenkin useamman kerran päivässä ja saan vielä ilmaisen kouluruuan, että asiat voisi olla huonommin vai miten se meni!

No, Jussin äiti oli onneksi ilmeisesti tänään laittanut meille vähän käyttörahaa, ja bensarahaa sitä varten kun lähdetään perjantaina ajeleen sinne kyläilemään, joten päästään tänään hakeen kaupasta vähän täytettä tyhjähköön jääkaappiin, ja kuukausihan on kohta ohikin niin helposti menee viimeinen viikko. Mut tuota pussipinaattikeittoa en kyllä hetkeen enää sit osta!

Viimeisetkin 22v-pippalot nyt juhlittu.

Viime viikonloppuna Santeri tuli yökyläilemään meille viikonlopuksi, kun sillä oli kämpänkatselumenoja täällä päin. Käytiin tietysti kaupungissa pyörimässä (ja molempien ollessa todella köyhiä se olikin todella edulliseksi jäänyt reissu :"D), ja sitten päästiin viimein käymään Kissakahvila Purnauskiksessa! Jostain syystä mun ei oo vaan tullu käytyä siellä, vaikka oonkin siitä haaveillut. Ja kyllä se vaan on ihana paikka! :3 Jostain syystä se kissojen keskellä hengailu vaan nostaa uskomattomasti mielialaa. Osa niistä oli toki tosi väsyneitä, kun mentiin ihan illasta, ja niitä oli koko päivä leikitetty, mutta mikäs sen parempaa ku rapsutella rentona lököttelevää kisua :3

Meille tarjoiltiin kisucappuccinot<3

Sonja sai pari kissaa innostettua leikkimään :3

Kisu pesulla.

Tähän kisuun tykästyin kovasti, kun sillä oli samanlain liikavarpaita kuin meidän Pekalla, ja se oli tosi leppoisa ja tykkäsi rapsutteluistani :3

Työssäoppimispaikatkin saatiin tietää, ja mulle on paikka Koukkuniemestä, mikä siis on vanhainkoti. Samaa hommaa siis varmaan pääsee tekemään kuin viime harjoittelussa. Paitsi että tän jakson painotushan on se kuntoutumisen tukeminen, mutta mulla on kyllä omat epäilykseni siitä, että sitä kuntoutusta ei mitenkään hirveän reippaasti tai aktiivisesti ole, että se on sitten vaan sitä nykyisen kunnon ylläpitämistä.

Noooh, eipä sitäkään sitten ole kuin 5 viikkoa, ja sitten pääsee kesälomalle!

kissa liekeissä

Torstai oli varsin hauska pääsiäisloman aloituspäivä. Oli vaan pari tuntia koulua (tosin se tuntui aivan hirveän pitkältä ajalta) ja sitten "itsenäistä työskentelyä." No, kyllä me sit ihan oikeastikin harrastettiin itsenäistä työskentelyä, kaikilla läppärit mukana ja kunnon kokous pystyyn :D:D

Äkkiä pois vaan tehtävät alta et päästiin tilaileen ebaysta peruukkeja! Me pistettiin kunnon vappuhiukset tilaukseen ;)

Asiallista työskentelyä. Oli muuten myös joka merkin kone edustuksessa, kellään ei ollut samaa merkkiä! Lenovo, Acer, Asus, Apple ja HP :D

En tiedä kuinka moni tän ehti facebookista jo nähdä, mutta tässä meininki sitten palaverin jälkeen :D..... pihvit<3

Mukavan päivän jälkeen oliki mukava jatkaa junalla Raaheen viettämään pääsiäislomaa. Itse junamatka oli taas kyllä luultavasti esikatselukokemus helvetistä. Netti ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana, joillakin pysäkeillä kännykän netti kyllä toimi, mutta muuten ei, eikä se hemmetin wifikään.

Toisekseen lähes mun vieressä istui joku nelihenkinen perhe, jonka yhdestä tyttölapsesta lähti vähän väliä aivan järkyttävä meteli. Spotify ei tietysti toiminut kun ei toiminut nettikään, ja vannoin että rupean taas kuljettamaan ipodia mukana junassa.

No, mitäs muuta, ennen ylivieskaa koko juna sitten pysähtyi keskelle korpea ja valot ja sähköt meni kokonaan. Meille ilmoitettiin, että teknisiä ongelmia veturin kanssa. Hohhoijaa. No, puolen tunnin päästä ne onneksi sai sen veturinsa toimimaan, eikä tarvinnut sen enempää odotella, mutta no joo :D En erityisemmin kyllä nyt matkastani nauttinut.

Vihannista Raaheen ajaessa matka oli jo nautinnollisempi, ja nätti taivas<3

Nyt pääsiäisloma onki erityisen mukava viettää Raahessa, kun äidilläkin on koko viikonloppu vapaata :3 Yleensähän se on siis AINA viikonloput töissä, eikä näillä viikonlopun yli kestävillä visiiteillä ehdi hirveästi mitään hommailla, mutta nyt!

Äiti suoritti jo jonkin uuden torttutaikina-rahka-persikka -leivoskokeilun, ja niistä tuli kyllä älyttömän hyviä! Jälkiruuaksi sitten kinkkua :D Naurettiinkin tossa jo, että meillähän onkin näin pääsiäisenä joulutorttuja ja joulukinkkua.

Nam.

Pekka himoitsee äidin kinkkua >:3

Nyt luvassa rentoa elokuvan katsomista (tai äidin tapauksessa sohvalla nukkumista ;D), jossain vaiheessa käydään salilla, ja illalla mahdollisesti käymme katsastamassa Players Clubin ja nauttimassa yhdet alkoholipitoiset virvoitusjuomat.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Pieni kakun kimpale

On ollut kyllä kerrassaan ihanaa palata taas koulun penkille. Se on jotenkin tohon työharjotteluun verrattuna niin stressitöntä ja helppoa, varsinkin kun meidän käsiteltävät asiat ei ole mitään tähtitiedettä, vaan oikeasti tosi simppeleitä asioita. Toki tulee tylsää ja selkä taas kipeytyy jatkuvasta istumisesta, mutta sentään saa ilmaista ruokaa ja seura on hyvää!

Maanantaikahvit pihvien kanssa.

Oon nyt taas melko täpinöissäni, kun huomenna lähdetään kohti Raahea, ja perjantaina pääsen vietteleen synttäreitä! Vaikka siitä vuosien täyttämisestä en välttämättä enää oo niin täpinöissäni, mutta juhlat on aina juhlat. Tänä vuonna tilanne on vielä poikkeuksellisen hieno, kun vietän synttärit erikseen sekä Raahessa että Tampereella, niin pääsen juhliin kahdesti merkkipäivääni :D

Joskus ois kyllä mielenkiintoista saada kaikki kaverit saman katon alle, koska oon varma että kaikki tulis niin loistavasti toimeen keskenään, kun mun kaverit nyt luonnollisestikin on kaikki sellaisia valioyksilöitä että ei ne vois muutakuin viihtyä keskenään! Melko mahdoton ajatus tosin.

Mun edellinen reppu on ottanut lopputilin, ja tämä astui nyt korvaavaksi kuljetusvälineeksi :3 (tämä malli on täysin sopiva 22-vuotta täyttävälle, jos epäilitte)

ps. Kysymys: KUKA VOI KÄYDÄ HULLUILLA PÄIVILLÄ???? Kävin siellä aikani kuluksi pyörähtämässä, ja meni 5 minuuttia kun mun pää tuli jo kipeäksi siitä kosmetiikkatuoksujen ja hienhajun sekamelskasta. Ei oo ihmisiä varten se paikka.

Ei teräviä kulmia

Hei, työharjottelusta selvitty! Omasta mielestäni mun näytöt meni ihan hyvin, lääkkeidenjaot virheettömästi ja silleen, mutta keskiviikkona on sit palautekeskustelu ja saan tietää lisää. Joka tapauksessa oon tyytyväinen itseeni, koska jälleen kerran oon selviytynyt jostain, joka aluksi tuntui ihan kamalalta. Eikä se edes loppujen lopuksi ollut niin kamalaa.

Mulle on kyllä iskenyt kova kriisi sen kanssa, mihin nyt haen. Nää kaks työharjottelua, jotka mulla on ollut, on nimittäin osoittanut mulle sen, että saatan olla hieman väärässä paikassa. Tai siis, molemmista töistä oon selvinnyt, mutten oikeastaan nauttinut. Mistä taas toki pääsen siihen kysymykseen, että onko mun edes mahdollista alkaa nauttia jostain työstä viidestä viikosta, kun koko aika kuluu vaan uusien asioiden opetteluun, oman suorituksen arviointiin ja stressaamiseen....

Ongelmana vielä on, etten oikein osaa eritellä sitä, mikä tässä mättää. Ensimmäinen miete mulla oli, etten jaksa olla näin paljoa ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksa jutella näin paljoa ja olla avuliaana. Oon sosiaalinen ihminen joukkoon päästessäni, mutta jossain mun sisällä asuu pieni introvertti, joka väsyy kamalasti siitä, että 8 tuntia päivästä pitäisi jaksaa sosialisoida aktiivisesti ja mukautua eri ihmisten erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Olisi kiva tehdä välillä itsenäistä työtä. Toisaalta kyllä koen, että se ihmiskontakti on näissä molemmissa harjoitteluissa ollut se ehdottomasti paras asia, ja olen siinä hyvä.

Toisena mietteenä oli, että en koe työtä oikein mielellisesti haastavana. Toisin sanoen, tylsistyn työtehtäviini. Kaipaisin hieman enemmän jotain tutkimista, miettimistä, aivopähkinöitä... Toisaalta ajatus haasteista myös pelottaa, ja tällainen rutiininomainen asioiden toistaminen tuntuu turvalliselta.

Oon vakavasti harkinnut nyt bioanalyytikon tai röntgenhoitajan opintoja, mutta molemmat on siinä rajalla, että pääsenkö pääsykokeisiin vai en. Saati sitten, että pääsisinkö sisään.... Sairaanhoitajakin toki vielä kiinnostaa, ja sinne on hieman matalammat pisterajat, mutta ehkä nuo kaksi muuta vaihtoehtoa houkuttelisi enemmän... Sisältö tuntuu kiinnostavammalta.

Argh.

ps. ostin kameraani uuden 35mm objektiivin, ja ajattelin taas maustaa blogiani tulevaisuudessa enemmän myös kuvilla, mutta tietystikään mulla ei ole tähän merkintään yhden yhtäkään kuvaa. Ehkä ensi kerralla.

kvaak

Nyt on jo kaksi viikkoa työharjoittelua takana, ja täytyy kyllä sanoa, että se on mennyt yllättävän nopeasti! Pääsin siis ihan perus palvelukotiin harjotteluun, niin kuin moni muukin, eipä juuri niitä vuodeosastopaikkoja ollut valittavissa. Yllättäen kuitenkin on sanottava, että tää ei oo ollut läheskään niin kamalaa kuin aattelin. Eka viikko mua kyllä stressas ihan hirveästi, tuntui että opittavaa on aivan valtavat määrät ja koko ajan tulee jotain uutta, mutta nyt toisella viikolla kyllä huomas, että pikku hiljaa kun on rutiineihin ruvennut pääsemään, niin ei se sitten niin paha ookaan. Ei tää tietysti ihan vastaa sitä, mistä oisin kiinnostunut, eikä mitään lempihommaa... Mutta kyllä stressi- ja ahdistustaso on huomattavasti matalampi kuin esim. sillä päiväkodin harjottelujaksolla. Ei tarvii koko ajan suunnitella jotain aamupiirejä ja leikkejä... Eikä oo sitä hirveää meteliä! Ja osa niistä asukkaista on kerrassaan herttasia :)

Perjantaina pääsin ensimmäisen kerran yövuoroonkin, ja täytyy kyllä sanoa, että saattaisin olla yövuoro-ihmisiä. Mulla menee muutenkin unirytmi tosi helposti niin päin, että valvon myöhään, eikä mua haittais sekään että pääsen vasta kasilta aamulla nukkumaan, ja nukkuisin sitten 15-16 asti päivällä. Sillon on vielä melko reilusti päivää jäljellä käydä kaupassa ja ulkona ja vaikka mitä, kun vasta yöksi tarvii mennä taas töihin. Toki se talvella voi olla vähän masentavaa, kun silloin ei varmasti näe aurinkoa koskaan, mutta no, ei sitä kyllä tänä talvena oo muutenkaan hirveästi näkynyt!

Yövuorosta pääsinkin suoraan hiihtolomalle, ah tätä onkin odotettu! On ollut aika hurjaa väsymystä tää tammi-helmikuu, mutta jospa se tästä eteenpäin sitten ois jo voiton puolta!

kaksi perunaa

Joululoman jälkeiset viikot on menneet ohi taas vaihteeksi aivan liian nopeasti, kun yhtäkkiä on helmikuu (joulukoristeetkin keräsin tänään pois......). Enää viikko koulua, ja sitten alkaa taas uusi harjoittelu :D hyvä jos oon ehtinyt toipua vielä edellisen stressistä! No, tällä kertaa pääsin kuitenkin keskustaan harjottelupaikkaan, että ei tartte matkata montaa kymmentä kilometriä autolla joka päivä, vaan yhdellä bussilla pääsee. Se on jonkinlainen palvelukoti, eli vanhusten huoltoon päästään tällä kertaa.

Toivoin kyllä viimeseen asti, että ois ollut edes jotain tk:n vuodeosastopaikkoja, mutta luonnollisesti niitä oli vaan pari, ja ne oli ihan väärissä paikoissa. Mua siis kiinnostais juurikin sairaalatyöskentely, eikä niinkään nää päiväkodit tai palveluasuntolat sun muut. Mutta no, kokemustahan näistäkin saa. Jospa se antais mulle vähän lisäpisteitä tämän kevään yhteishakuun ja aukeais nyt sieltä AMK:sta paikka :) tai sitten ei. En tiedä haluanko tsempata itseäni vai olla varovainen etten elättele liikoja toiveita.


Tämä viikonloppu meni mulla kyllä harvinaisen plörinäksi. Jätin väliin Raahen kavereiden juhlat JA pihvien risteilyn, kun oli tarkoitus lähteä käymään Assyilla ja sen sellaista. Sattuikin sitten niin, että Volvo oli päättänyt tyhjentää akkunsa, eikä starttiapua saatu tarpeeksi aikaisin, että ois ehditty aikataulun mukaan (Jussilla oli assyilla siis kans joku striimausjuttu ja semmosta tiettyyn aikaan), joten kun oli selvää ettei ehditä jos vielä odotellaan, niin päätettiin että Jussi lähtee ite junalla. Köyhiä kun ollaan, ei raskittu pistää enempää rahaa junalippuihin, joten minäpä jäinkin kotiin.

Huolissani tietysti hätäpäissäni annoin sille vielä mukaan kaiken käteiseni, jota myöhemmin harmittelin kun hoksasin, etten voi edes ostaa ruokaa :D:D tein sitten itelle kahesta perunasta naksuja ja dippasin niitä hampurilaiskastikkeeseen, VOI JUKU MIKÄ PERJANTAI. Mulla oli 3 hyvää menovaihtoehtoa, mutta päädyinkin yksin kotiin syömään perunaa.

sorsaystävät

Enää tämä viikko koulua jäljellä, ja alkaa jo työharjottelu päiväkodissa! Musta tää on tullut jotenki aivan kauhean nopeasti, ja yhtäkkiä on tullut sellanen fiilis, etten oo ollenkaan valmis :D Lähinnä sen vuoksi, että paljastui, kuinka monimutkanen projekti onkaan kyseessä, kun kaikesta pitää tehdä kirjallinen suunnitelma ja pohtia miten edes jonku leikkituokion vetäminen vaikuttaa lapsen kehitykseen ja voi sentään. Luulin, että kyseessä ois vaan sitä... noh, tekemistä. Mutta toisaalta joo onhan se ihan ymmärrettävää, että vaaditaan todisteita myös siitä, että ymmärtää mitä on tekemässä ja miksi. Silti. Kyllä se on mua nyt pistänyt vähän ahdistamaan. Vaan eiköhän se siitä sitten, kun pääsee vauhtiin! 5 viikkoa kuitenkin aikaa opetella ja totutella :)

Työharjotteluakin ehtii olla vaan viikko, ennen kuin alkaa syysloma... Ja siis huomennahan on LOKAKUU. Musta tuntuu, että aina päivittelen tätä, kun aika menee niin nopeasti, mutta kun se vaan menee!

Mun on ollut tarkotus tehdä kämppämerkintä jo jonkin aikaa, nyt kun tää tosiaan on ollut valmis tovin. Pidettiin lauantaina ensimmäiset pirskeetkin täällä, Mexico-teemalla. Asiaankuuluvasti tortillojen ja nachojen lisäksi nautittiin huimat määrät tequilaa...

Mutta siis niin, ei oo kämpästä tullut vielä kuvia otettua (ensi kerraksi sitten!) mutta eilen satuin käymään ihan vieressä olevalla järvellä lenkillä, ja huomasin siellä olevan ihan kesyjä sorsia! Päätin siis tänään lähteä ihan kameran ja leivän kanssa liikenteeseen, jos niistä otuksista saisi jotain kuviakin :3 Samalla aattelin ottaa vähän kuvia tästä mun ihan lähiympäristöstä. Asun tosiaan siinä mielessä tosi hyvällä paikalla, että asun ihan Hervannan keskustan vieressä, mutta sitten täällä on joka puolella tällasia ihania luonto-spotteja. Varsinkin lenkkeily on ihan eri tavalla mielekästä, kun voi kulkea oikeasti kauniissa ympäristössä. Nyt en edes lähtenyt käymään sillä pidemmällä lenkkireitillä, jonka varrella on kans oikeasti niin ihania paikkoja. Sen kiertämiseen vaan menee aina se 45 min - kävellen ja kuvaillen vielä enemmän - ja olin niin myöhään liikkeellä, että ehti nytkin tulla pimeää!

Niin, takaisin niihin sorsiin sitten :D Menin leivän ja kameran kanssa rantaan, heitin muutamia palasia. Ne oli tosi kesyjä, joten aattelin, että ainakin muutama tulis siihen niin lähelle, että sais hyvää kuvaa. Ja kyllä vaan ne nousivat sieltä vedestä hyvin pian rannalle. Niitä sorsia ui myös sieltä kauempaa järveltä siihen rantaan kun hoksasivat, että joku nakkelee leipää. Pian kaikki niistä änkesi siihen rannalle ja rupesi muodostamaan piiriä mun ympärille. Yks jopa nokkas mua ihan kevyesti jalasta, ja siinä vaiheessa kyllä hoksasin että nämä sorsat ei pelkää mitään :D Äkkiä nappasin repun selkään ja lähdin hyppelehtimään sorsapiiristä pois! Jäi kyllä kuvat ottamatta, palasin paikalle vasta kun hirveä kokoontuminen oli vähän hiljentynyt, eikä ne enää kävellyt mun perässä heti kun näkivät mut!

Tuon viimeinen kuva kyllä mun mielestä todistaa, että tämän järven sorsilla on jotain pahoja suunnitelmia ihmiskunnan varalle. Tai siis - no - KATTOKAA SITÄ.

En ole 100% varma onko tuo ilme ystävällinen vai sellanen, että se haluaa katsoa kun maailma palaa.

Mutta ei, kivoja kavereita ne on! :3