Saako juhlapyhinä olla allapäin?

Musta on vuosien saatossa kehittynyt tosi joulun lomapyhien ihminen. Heti kun oon ylipäässyt Halloween-hypestä, kämppään ilmestyy jouluvaloja ja koristeita, tulee jouluaskartelufiilis, odotan uutta alkavaa vuotta ja sitä "uuden alun" tuntua, puhtaalta pöydältä aloittamista. Toisin sanoen, nautin joulukuusta niin paljon, että arjen stressinkin kiireessä on helppo pysyä positiivisena.

Joulu ja uusivuosi on kuitenkin myös tosi isoa riskiaikaa sille, että mieli jää matalaksi. Varsinkin uusi vuosi on jotenkin sellainen merkkipaalu, että tulee helposti mietittyä, missä oli edellisinä vuosina näihin aikoihin, ja missä on tulevina. Voi nähdä asioita, joissa on kehittynyt, ja toisaalta myös niitä, joissa ei ole. Ehkä asiat ei ole muuttunut niin paljon, kuin on halunnut, tai ne on muuttuneet, vaikkei olisi halunnut. Samalla tavalla jouluja on helppo vertailla keskenään: missä on ollut ja kenen kanssa. Oliko koko joulu täynnä lämpimiä tunteita, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, vai jotain ihan muuta, kuten rahahuolia tai yksinäisyyttä? Tuleeko tästä, tai mistään seuraavasta joulustakaan yhtä hyvä kuin jostain edellisestä? Onko joku läheinen edesmennyt tai muuten vain poissa kuvioista?

Samalla kun voi pohtia monenlaista omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja pahaa, ympäristöstä tulee tosi selkeä viesti, että nyt on juhlan aika, kaikki on yhtä isoa iloa, ja nyt asetetaan kaikki uudet tavoitteet tulevalle vuodelle! Ja paine olla tosi iloinen ja tuntea mystistä inspiraatiota ei oikeastaan yhtään helpota sitä ilon tuntemista, päinvastoin. Se vielä oikein lisää niitä juhlaan liittyviä odotuksia, nostaa riman oikein korkealle, joten sellainen peruskivan joulun viettäminenkin voi tuntua lässähtäneeltä, puhumattakaan siitä, jos juhlafiilis on teillä tuntemattomilla.

Oon viime aikoina paininut jonkin verran stressin ja apeiden fiiliksen kanssa, ja hetkittäisiä joulunpyrähdyksiä lukuunottamatta mun on ollut ehkä hankala päästä joulunodotusfiilikseen. Saati sitten, että odottaisin vuotta 2018, se tuntuu lähinnä uhkaavalta stressin vuodelta. Muistan viime uutena vuonna ottaneeni tavoitteeksi harjoitella inhimillisempää lähestymistapaa itseeni, mutta stressin keskellä itsensä piiskaamiseen ja sättimiseen on todella helppo palata. Tätä - tai mitään muitakaan ongelmia, joita ihmisillä on - joulu tai uusivuosi ei mitenkään maagisesti siirrä sivuun juhlan ajaksi.

Joulusta puhutaan paljon lähimmäisenrakkauden juhlana, mutta yhtä tärkeää olisi osoittaa edes hieman rakkautta itselleen. Juhlafiilis ei ole mikään ilmassa leijuva atomi, jonka voi hengittää sisään ja unohtaa murheet, eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Mulla on ollut monta täydellisyyttä hipovaa joulua viime vuosina peräkkäin, mutta tänä vuonna multa jää luultavasti suurin osa joulukorteista askartelematta, eeppisiä lahjaideoita ei ole päähän siunaantunut, eikä tuleva vuosi innosta, mutta mitä sitten? Nautin joulusta ja uudesta vuodesta sen verran kuin pystyn, silloin kun pystyn, ja sillä tavalla kuin tänä vuonna tuntuu <3

Tänä vuonna ostin itselleni tee-joulukalenterin :3

solut jaloissa

Ensimmäinen hengähdystauko alkuvuoden koulurupeaman jälkeen. Tai en tiedä voiko sanoa varsinaisesti hengähdystauko, kun projekteja on alla pari liikaa, mulla on yhä matikkakemian uusinta edessä ja seuraava koekin on jo ei ensiviikolla, vaan sitä seuraavalla. Mutta ainakin se ensi viikko on kokeista täysin vapaa, ja kudosleikkeiden aivan kamala verkkokurssiosio on viimein takana, ja koekin meni loistavasti (ihme kyllä)!

Mulla on ollut "lievästi" stressiä kaiken kouluhässäkän kanssa, varsinkin viimeiset pari viikkoa kun kokeita on tykitetty aika tiuhaan tahtiin. Varsinkin viimeisimmät immunologian ja histologian kokeet kiristi päätä, näin oikeasti viimeisen viikon ajan aivan ihmeellisiä unia soluista. Yhtenä yönä mun jalat oli jumissa jossain solumassassa enkä saanut niitä pois sieltä millään, ja kun heräsin olinkin hikisenä jumissa peitossa. Toisena yönä näin unta, että yritin käsitellä rauhasia kokonaisina, mutta ne oli epärealistisen isoja, ja puristin ne aina vahingossa rikki. Ja kaikkea muuta "hauskaa." Joo-o :D

Eipä siis varmaan ihme että kun tuo viimeisin koe oli ohi, sain nukuttua 12 tunnin täysin unettomat unet. Heräsin ja fiilis sellanen että nyt oon uudestisyntynyt. Toki tää kaikki kestää tasan sen aikaa, että avaan Tabulan ja katson mitä kaikkea nyt on vielä tekemättä, mutta ajattelin pitää tämän viikonlopun sellaista ajatustaukoa. Eilen käytiin katsomassa Jussin kans Deadpool ja illasta vaan rentouduin pelaamalla Sherlockia, tänään meen pyörähtään Vaasassa pienissä tuparikemuissa, sunnuntaina sitten vielä ihan rentoutumista. Kyl sitä sit taas ehtii palata kouluasioiden pariin. Maanantai ei myöhästy koskaan, vai miten se meni.



Meillä on ensiviikonloppuna tuparitkin, ja tässä häseltämisen ohella oon jotenkin kummasti saanut kuitenkin tätä kotiakin laitettua. Ai niin joo, en mä varmaan ole edes ehtinyt hehkuttaa että me ollaan tammikuussa muutettu ihan mahtavaan uuteen kämppäänkin? No, me ollaan. Sekin tehtiin parissa päivässä muuttoapulaisten avulla. Ai niin ja uskaltauduin viimein alottamaan taas tanssiharrastukseni muutaman vuoden tauon jälkeen. Ja pääsin tuutoriksi. Mut tästä kaikesta lisää joku toinen kerta, tää oli enemmän tällanen "meinasin kuolla mut selvisin kuitenki!" -merkintä.


Kyl on ollut tehokas tammi-helmikuu. Ei auta kuin toivoa että tää tahti tästä edes vähän hidastuis!

monnivauvoja!

Suuret oli odotukset syyslomalle, mutta kävikin niin, että pienenä kurkkutuntumana alkanut flunssan alku pääsi valloilleen :( Niin me sitten maanantai ja tiistai vaan maattiinkin äidin kanssa sohvalla kattomassa telkkaria, molemmat kipeenä. Nooo käytiin me tokmannilla kunnon kierros kuitenkin tekemässä! Onneksi aiemmin perjantaina ja lauantaina oli vielä niin hyvä olo, että pysty olemaan viihdekannalla. Tosin jos ois ollut fiksu, niin ei ois lähtenyt, niin ehkä se flunssa ei ois sitte pahentunu... Mutta kyllä sitä syyslomaan tällaiset aktiviteetitkin kuuluu! Ainakin nyt on ollut aikaa levätä rauhassa, kun ei mihinkään tarvii mennä.

Tulin torstaina kotiin, ja sen jälkeen oonki vaan katellut netflixiä ja pelaillut. Jussikin on tossa vaan streamaillut sitä sen hurjaa 150h streamia, niin täällä sitä on vaan viihdytty sisätiloissa. Pääsimpä itekki vähä vieraileen streamissa hölöttelemässä ja pelailemassa, ja chatti keksi mulle kaivatun uuden nimimerkinkin ;D Nyt on sitte avaruutta ja kuuttia kaikkialla. On se vaikeaa kun keksii jonkun teeman, niin se pitää päivittää joka ikiseen eri sosiaaliseen mediaan. Ja tänä päivänä kun näitä sosiaalisia medioita on niin monta...

Streamista puheen ollen haluan suositella kaikille tätä biisiä, jonka Herbalisti oli tehnyt streamin kunniaksi. Huumorilla tehty, mutta minusta aivan älyttömän tarttuva, varsinkin kertsi :D Mutta joo ei voi muutaku ihmetellä miten Jussi on jaksanu koko viikon tosi vähillä unilla vaan vetää streamia, en minä vaan jaksas, vaikka kuinka mukavaa onki! Nyt enää onneksi reilu tunti jäljellä, pääsee tuoki ottamaan kunnon unet.


MUTTA. SUURIA UUTISIA. (Tai oikeastaan pieniä, he he!) Löysin mun akvaariosta kaksi pientä monnivauvaa! Ne on ehkä sentin pitusia pikkusinttejä :3 Aluksi katoin, että mitä mustaa levää kasvaa nurkassa, mutta kun katoin tarkemmin niin siinähän imuttelikin pieni monni! Aika ihme, että ne on selvinnyt, kun yleensä jos akvaarioon tulee munia, niin kaikki kalat syö ne heti. Ja ilmeisesti on aika tyypillistä, että jos joku poikanen pääsee ihan uiskentelemaan asti, niin ne menee saman tien parempiin suihin. Vaan jospa ne nyt jo selviäisivät! Eihän niitä voi isoksi asti pitää, kun mun akvaarioon ei mitään hurjaa monnisukua mahdu, pitää sit antaa eteenpäin. Mutta jos niistä nyt hetken sais nauttia :3


Vaan ei kai tässä muuta, syysloma mennyt taas ohi niin että hurahti, huomenna takaisin työharjottelun pariin! Arjen odotusta piristää kyllä ehdottomasti se, että ens viikolla äiti ja Tiina on tulossa meidän luokse muutamaksi yöksi, niin on ainakin mielekästä tekemästä sitte vapaa-ajalle :3

asfadrhsdxfgdfg

Hohhoh, hirveä häslinki taas. Akvaario vuotaa vieläkin ja se piti taas tyhjentää (ja piilosta löytyi jo monnin munia??? Heti vaan kutemaan kun pääsi pois vankeudesta, kunnon alfa-monni...). Tein päätöksen, että se saa nyt olla lattialla täytettynä kaloineen. Ei kuitenkaan vuoda niin paljoa, että kastelisi lattian, kun pistää retkipatjan päälle ja pyyhettä viereen, mutta kuitenkin sen verran, että puutasolla ollessa se taso on imenyt hirveästi kosteutta, eikä näytä oikeen luotettavalta... Uutta varmaan sitten pitäisi katsella, en enää siihen silikonirumbaan ala, en osaisi tehdä sitä yhtään paremmin kuin viime kerrallakaan. Ja ylimääräistä rahaahan tässä onkin hirveästi? :I

Eilen kävi ilmi kans, että telkkariin kytkettynä olleet kaijuttimet ei enää toimi. Ne ei toista ääntä televisiosta, eikä puhelimesta, että kai nekin on sitten menetetty. Onneksi telkkarissa on kuitenkin omat kaijuttimet, vaan kuulostaahan ne vähän laimeilta kun on parempaan tottunut.

Tää muutto on kyllä aiheuttanut meidän omaisuudelle tappioita!


Sitten vielä lisäksi kävin maanantaina näöntarkastuksessa ja siellä todettiin, että mun oikeassa silmässä tosiaan on hieman hajataittoa, joka aiheuttaa sumennusta näköön. En siis ole kuvitellut koko asiaa. Lasit siis varmaan pitäis koulua ja autolla ajamista varten hankkia, että varmasti näkee kauas tarkasti.

On vähän nyt kyllä valituksen meininkiä ilmassa. :D

Onneksi pian on viikonloppu ja lähtään Raaheen juhliin kaverin läksiäisiä ja siskon rippijuhlia, saa jättää hetkeksi tän sekaisin olevan kämpän pois mielestä (tänne on huomenna ja ylihuomenna tulossa jotain työmiehiä tekemään ikkunoillekin vielä jotain, ja piti verhot ja huonekalut siirtää pois ikkunoiden tieltä????saatana.) ja pääsee näkemään hieman pidemmän tauon jälkeen kaikenlaisia Raahe-ihmisiä 8) Can't wait!

Se on lusikka

Viikonloppu on kyllä taas mennyt ohi ihan täysiä. Perjantaina käytiin Oulussa, jonkin verran kaupungilla hyörimistä ja sitten vaan sohvalla löhöilyä, illasta sitten hetki Ollinsaaressa puljuttamista, mutta äkkiä hurahti koko päivä, ja mua rupes aivan hirveän aikasin väsyttään. Ja siitä huolimatta heräsin lauantaina vasta 16:30, päivä meni äkkiä kaverilla ja taas väsytti, sitten olikin jo sunnuntai ja töitä, nyt kello 00:00 ja ei taivas että voi väsyttää taas!

Onneksi on lukuloma, ja hiihtolomakin muuten alkaa, vaikka sillä ei sinänsä mun ohjelman kannalta oo mitään merkitystä. Oishan sitä hyvä saada jotain aikaseksi, esim. matikan laskemista, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, etten enää koskaan jaksa tehdä yhtään mitään.