maha täynnä etanoita

Enää 2 viikkoa kesälomaan... Ilmakin alkaa viimein myös hieman muistuttaa kesää, aurinko ruvennut paistamaan ja asteet nousemaan! Muutama päivä sitten vielä vettä vaan sateli ja kylmä tuuli kävi. Mutta jospa se nyt tästä!

Motivaatio on kyllä vähän hukassa. Työharjottelupaikka on ollut ihan ok, eikä mua tässä harjottelussa hirveesti muu ookkaan stressannut kuin se viriketuokioiden pitäminen. Niitä ei kuitenkaan käytännössä oo tarvinnut pitää, kun siellä olevat vanhukset on sen verran huonokuntoisia, ettei niille auta mitään tietovisoja ja muistipelejä vetää... Eniten se kuntoutus on siis ollut sitä hoitotyön ohessa tapahtuvaa. Nyt kuitenkin ens viikolla alkavassa näytössä mulla on yks tuolijumppasessio vedettävänä, ja ei innosta ei. Saati sitten se 5:10am herääminen aamuvuoroon, tai koko päivän kuluttaminen iltavuorossa... inspiraatio niin poissa kuin olla ja voi!

Mutta tsemppaan itteäni tällä, että 2 viikkoa kesälomaan! Sitte ku näytönki saan jo ens viikolla pois alta, niin viimenen viikko on sitten hieman rennompi. Jaksaa jaksaa!

Lappeenrannan Teerenpelissä juoma- ja pelitauolla

Tämä viikonloppu onkin ollut hyvää pohjustusta sille tulevalle kesälomalle. Perjantaina käytiin avaamassa terassikausi - vaikka tietysti juuri kun ehdittiin terassille, aurinko meni pilveen, ja sitten kun oltiin päästy takas kotiin, aurinko taas paistoi... Lauantaina lähdettiin käymään Lappeenrannassa treffaamassa Jussin serkkujen kanssa. Käytiin kurkkailemassa uutta ostoskeskusta, pysähdyttiin Teerenpeliin nauttimaan yhdet pienen pienet juomat ja pelaamaan Trivial Pursuitia (joka olikin joku millenium-versio, ja kaikki kysymykset koski aikaa ennen 2000-lukua.)

Ja sitten tietysti illan kohokohtana ETANAPANNU. Tää oli siis ihan erikseen sovittu juttu, että tällä tapaamisella täytyy maistella nää etanat. Ja siis no täytyy sanoa, että ei ne pahoja ollut! Oikeestaan ei maistuneet juuri millekään, tuli mieleen säilykeherkkusienet. Sitten ne oli vielä upotettu sellaseen ihanaan voi-valkosipuliseokseen, joka oli oiva niin etanoille kuin patongin dippaukseenkin :D

Etanat voi-valkosipulikylvyssä

Olempa taas kokemusta rikkaampi!

Nyt tympäisee jo etukäteen huominen maanantai (2 viikkoa, 2 viikkoa, 2 viikkoa.....) mutta harrastetaas tässä todellisuuspakoa videopelien ja netflixin parissa loppuilta!

Ei teräviä kulmia

Hei, työharjottelusta selvitty! Omasta mielestäni mun näytöt meni ihan hyvin, lääkkeidenjaot virheettömästi ja silleen, mutta keskiviikkona on sit palautekeskustelu ja saan tietää lisää. Joka tapauksessa oon tyytyväinen itseeni, koska jälleen kerran oon selviytynyt jostain, joka aluksi tuntui ihan kamalalta. Eikä se edes loppujen lopuksi ollut niin kamalaa.

Mulle on kyllä iskenyt kova kriisi sen kanssa, mihin nyt haen. Nää kaks työharjottelua, jotka mulla on ollut, on nimittäin osoittanut mulle sen, että saatan olla hieman väärässä paikassa. Tai siis, molemmista töistä oon selvinnyt, mutten oikeastaan nauttinut. Mistä taas toki pääsen siihen kysymykseen, että onko mun edes mahdollista alkaa nauttia jostain työstä viidestä viikosta, kun koko aika kuluu vaan uusien asioiden opetteluun, oman suorituksen arviointiin ja stressaamiseen....

Ongelmana vielä on, etten oikein osaa eritellä sitä, mikä tässä mättää. Ensimmäinen miete mulla oli, etten jaksa olla näin paljoa ihmisten kanssa tekemisissä, en jaksa jutella näin paljoa ja olla avuliaana. Oon sosiaalinen ihminen joukkoon päästessäni, mutta jossain mun sisällä asuu pieni introvertti, joka väsyy kamalasti siitä, että 8 tuntia päivästä pitäisi jaksaa sosialisoida aktiivisesti ja mukautua eri ihmisten erilaisiin sosiaalisiin tarpeisiin. Olisi kiva tehdä välillä itsenäistä työtä. Toisaalta kyllä koen, että se ihmiskontakti on näissä molemmissa harjoitteluissa ollut se ehdottomasti paras asia, ja olen siinä hyvä.

Toisena mietteenä oli, että en koe työtä oikein mielellisesti haastavana. Toisin sanoen, tylsistyn työtehtäviini. Kaipaisin hieman enemmän jotain tutkimista, miettimistä, aivopähkinöitä... Toisaalta ajatus haasteista myös pelottaa, ja tällainen rutiininomainen asioiden toistaminen tuntuu turvalliselta.

Oon vakavasti harkinnut nyt bioanalyytikon tai röntgenhoitajan opintoja, mutta molemmat on siinä rajalla, että pääsenkö pääsykokeisiin vai en. Saati sitten, että pääsisinkö sisään.... Sairaanhoitajakin toki vielä kiinnostaa, ja sinne on hieman matalammat pisterajat, mutta ehkä nuo kaksi muuta vaihtoehtoa houkuttelisi enemmän... Sisältö tuntuu kiinnostavammalta.

Argh.

ps. ostin kameraani uuden 35mm objektiivin, ja ajattelin taas maustaa blogiani tulevaisuudessa enemmän myös kuvilla, mutta tietystikään mulla ei ole tähän merkintään yhden yhtäkään kuvaa. Ehkä ensi kerralla.

kvaak

Nyt on jo kaksi viikkoa työharjoittelua takana, ja täytyy kyllä sanoa, että se on mennyt yllättävän nopeasti! Pääsin siis ihan perus palvelukotiin harjotteluun, niin kuin moni muukin, eipä juuri niitä vuodeosastopaikkoja ollut valittavissa. Yllättäen kuitenkin on sanottava, että tää ei oo ollut läheskään niin kamalaa kuin aattelin. Eka viikko mua kyllä stressas ihan hirveästi, tuntui että opittavaa on aivan valtavat määrät ja koko ajan tulee jotain uutta, mutta nyt toisella viikolla kyllä huomas, että pikku hiljaa kun on rutiineihin ruvennut pääsemään, niin ei se sitten niin paha ookaan. Ei tää tietysti ihan vastaa sitä, mistä oisin kiinnostunut, eikä mitään lempihommaa... Mutta kyllä stressi- ja ahdistustaso on huomattavasti matalampi kuin esim. sillä päiväkodin harjottelujaksolla. Ei tarvii koko ajan suunnitella jotain aamupiirejä ja leikkejä... Eikä oo sitä hirveää meteliä! Ja osa niistä asukkaista on kerrassaan herttasia :)

Perjantaina pääsin ensimmäisen kerran yövuoroonkin, ja täytyy kyllä sanoa, että saattaisin olla yövuoro-ihmisiä. Mulla menee muutenkin unirytmi tosi helposti niin päin, että valvon myöhään, eikä mua haittais sekään että pääsen vasta kasilta aamulla nukkumaan, ja nukkuisin sitten 15-16 asti päivällä. Sillon on vielä melko reilusti päivää jäljellä käydä kaupassa ja ulkona ja vaikka mitä, kun vasta yöksi tarvii mennä taas töihin. Toki se talvella voi olla vähän masentavaa, kun silloin ei varmasti näe aurinkoa koskaan, mutta no, ei sitä kyllä tänä talvena oo muutenkaan hirveästi näkynyt!

Yövuorosta pääsinkin suoraan hiihtolomalle, ah tätä onkin odotettu! On ollut aika hurjaa väsymystä tää tammi-helmikuu, mutta jospa se tästä eteenpäin sitten ois jo voiton puolta!

kaksi perunaa

Joululoman jälkeiset viikot on menneet ohi taas vaihteeksi aivan liian nopeasti, kun yhtäkkiä on helmikuu (joulukoristeetkin keräsin tänään pois......). Enää viikko koulua, ja sitten alkaa taas uusi harjoittelu :D hyvä jos oon ehtinyt toipua vielä edellisen stressistä! No, tällä kertaa pääsin kuitenkin keskustaan harjottelupaikkaan, että ei tartte matkata montaa kymmentä kilometriä autolla joka päivä, vaan yhdellä bussilla pääsee. Se on jonkinlainen palvelukoti, eli vanhusten huoltoon päästään tällä kertaa.

Toivoin kyllä viimeseen asti, että ois ollut edes jotain tk:n vuodeosastopaikkoja, mutta luonnollisesti niitä oli vaan pari, ja ne oli ihan väärissä paikoissa. Mua siis kiinnostais juurikin sairaalatyöskentely, eikä niinkään nää päiväkodit tai palveluasuntolat sun muut. Mutta no, kokemustahan näistäkin saa. Jospa se antais mulle vähän lisäpisteitä tämän kevään yhteishakuun ja aukeais nyt sieltä AMK:sta paikka :) tai sitten ei. En tiedä haluanko tsempata itseäni vai olla varovainen etten elättele liikoja toiveita.


Tämä viikonloppu meni mulla kyllä harvinaisen plörinäksi. Jätin väliin Raahen kavereiden juhlat JA pihvien risteilyn, kun oli tarkoitus lähteä käymään Assyilla ja sen sellaista. Sattuikin sitten niin, että Volvo oli päättänyt tyhjentää akkunsa, eikä starttiapua saatu tarpeeksi aikaisin, että ois ehditty aikataulun mukaan (Jussilla oli assyilla siis kans joku striimausjuttu ja semmosta tiettyyn aikaan), joten kun oli selvää ettei ehditä jos vielä odotellaan, niin päätettiin että Jussi lähtee ite junalla. Köyhiä kun ollaan, ei raskittu pistää enempää rahaa junalippuihin, joten minäpä jäinkin kotiin.

Huolissani tietysti hätäpäissäni annoin sille vielä mukaan kaiken käteiseni, jota myöhemmin harmittelin kun hoksasin, etten voi edes ostaa ruokaa :D:D tein sitten itelle kahesta perunasta naksuja ja dippasin niitä hampurilaiskastikkeeseen, VOI JUKU MIKÄ PERJANTAI. Mulla oli 3 hyvää menovaihtoehtoa, mutta päädyinkin yksin kotiin syömään perunaa.

Aika menee nopsaa kun paljon tapahtuu

Työharjottelui sujui loppuun ihan jouhevasti :) Viimeisenä päivänä tuli jopa ihan tippa linssiin, kun lapset oli askarrelleet mulle kortin, ja lauloivat sitte laulunkin. Kokonaisuudessaan tuosta työharjottelusta voisinkin sanoa, että loppujen lopuksi se lasten kanssa oleminen ei ollut ollenkaan se kamala osa. Niiden kanssa oli oikeastaan ihan kivakin pelailla ja leikkiä, jutustella ja muuta vastaavaa. Ei musta nyt toki mitään hurjan lapsirakasta ihmistä siltikään tässä ajassa muovautunut, mutta kyllä mun näkökulmat saivat vähän laajennusta.

Sen sijaan haastavampaa oli kyllä se kaiken suunnitteleminen. Tuntui, että vaikka lapset saa varmasti innostettua vaikka mihin, niin mites sitten koulu, ohjaaja, opettaja... minkälaista niitä varten pitää suunnitella, että vaikutan asian osaavalta, perusteelliselta opiskelijalta. No, sain kuitenkin vahvan kakkosen tästä näytöstä (asteikolla 1-3), jonka koin ihan kohtuulliseksi, varsinkin kun siinä keskustelutilaisuudessa sitten harmiteltiin, että miksi ei voisi antaa 2½, niin joo tyytyväinen olen.

Ja etenkin tyytyväinen itseeni, koska mun henkilökohtaiset tavoitteet toteutu todella hyvin. Sain luotua tosi hyvän suhteen niihin lapsiin, vaikka aluksi pelkäsin ja huolehdin, etten osaa edes puhua niille. Yllätyin kans tosi paljon siitä, että ne lapset tykkäsi musta ihan hirveästi, ja no tietysti myös siitä, miten paljon sitten itse myös tykkäsin niistä.
Pääsin myös harjoittelemaan sitä todella käskevää ja tiukkaa äänensävyä, ja onnistuinkin siinä. Ja no, kuka tahansa joka mua vähän tuntee, tietää kyllä, että minkäänlainen ankarana, tuimana tai komentelevana olo ei oikein istu mun luonteeseen. Joten se, että saan riehuvan lapsiryhmän asettumaan aloilleen ihan vaan käyttämällä ääntäni vakuuttavasti, on kyllä saavutus. Niin joo, olen kyllä tyytyväinen, en ois uskonut että pääsen ihan niin pitkälle.

Viimeisen päivän jälkeen perjantai-iltana me otettiinkin Jussin kans asiaksemme rentoutua oikeen kunnolla raskaan viikon jälkeen. Ostettiin kaikkea mahdollista epäterveellistä: pahoja rasvoja, huonoja hiilihydraatteja, alkoholia, kofeiinia, sokeria, nikotiinia. Sitten yhdistettiin ne vielä siihen, että leiriydyttiin sohvalle katsomaan telkkaria, valvottiin koko yö ja mentiin vasta aamulla nukkumaan. Selviydyttiin kuitenkin hengissä. Ei tosin kaikkea syöty, joten se voi olla syy selviytymiseen,

Heti lauantaina pääsinkin sitten näkeen pitkästä aikaa koulukavereita, kun vieteltiin yhden kaverin tupareita. Mukana oli tortillaa ja tequilaa, ja ilta päättyi luontevasti baariin, jossa tienasin itselleni ilmaisia juomia voittamalla vanhassa kunnon Duck Huntissa jatkuvasti.

Eka kouluviikko meillä oli tosi lyhyt, niin pääsin jo torstaina lähtemään Raaheen. Ehdin näkeen jo toiset ilotulitukset tälle vuodelle (ja mitä ihmettä, Raahessa oli oikeasti isommat ilotulitukset ku Tampereella???) joulukadun avajaisissa. Perjantai-ilta menikin rauhallisesti pienellä porukalla Sing Staria laulellen ja korttia pelaten, ja kerrankin jätettiin se bluukkari väliin. Thank god, koska mun lompakolla ei tosiaan olis ollut varaa maksaa mitään kuutta euroa sisään ja yhdeksää euroa valkovenäläisestä. Mukava viikonloppu oli kyllä taas kerrassaan, eiköhän tällä Raahe-annoksella taas pärjää sitten jouluun asti :)

jättimonneja

Viime viikonloppu oli kyllä taas actionia täynnä. Perjantaina nautittiin pienellä porukalla muutamat alkoholipitoiset virvoitusjuomat ja lähdettiin tsekkaamaan Hervannan yökerho Cupola :D Muistutti etäisesti vanhaa kunnon Blues Moonia, mutta vaan vielä hieman astetta alemmalta tasolta. Juomat silti edullisempia! Lauantaina lähdettiin hieman erilaisella kokoonpanolla syömään Pancho Villaan, ja vaikka niitä "jatkoja" suunniteltiin, niin istuttiinkin sitten iltaa vaan tässä meidän kämpillä ja katseltiin ihmeellisiä videoita. Kyllä se ilta niinkin meni erittäin rattoisasti!

Sunnuntaina lähdettiin Jussin kans heti aikaisin OnniBussilla Helsinkiin. Käytiin tsekkaileen valtavia monneja ja muita kivoja kalaotuksia Sealifessä, haahuilemassa Verkkokaupassa, pelaamassa minigolffia ja tällasta mukavaa. Kyllä oli illalla kotiin päästessä jalat vähän poikki kun muutama askel oli päivän aikana tullut otettua. Maistui uni!

Jättimonneja, karppeja, meduusoita ja muuta mukavaa. Kuvia ei kyllä hirveästi tullut otettua, pari vain puhelimella, mutta eipä siellä kannatakaan tuhlata huomiota kuvailuun - siellä on kaikki paljon upeampaa livenä!

Maanantaina mulla alkoikin sitten työharjoittelu englanninkielisessä päiväkodissa. Eka päivä tuntu musta aivan hirveän nihkeältä, ihan kuin oisin koko ajan seisonut väärässä paikassa enkä ymmärtänyt ollenkaan, miten mun nyt pitäisi olla. Oon siis ollut aivan äärettömän vähän missään tekemisissä lasten kanssa, eikä mulla oo ollut mitään tarvetta tai halua ollakaan, ja mulle suuri kysymys ennen tota työharjottelun alkamista oli ihan sekin, että miten ihmeessä niille lapsille voi sitten puhua. Varsinkin englantia?

Tyytyväisenä voin kuitenkin sanoa, että nyt tän viikon aikana homma on lähtenyt rullaamaan varsin mukavasti! Kyllä mää sen nyt jo voin sanoa, että ei tuo se mun juttu ole, mutta se on paljon mukavampaa kuin uskoin, ja lapsetkin ihan herttaisia suurimman osan ajasta. Aika myös vierähtää sen verran nopsaa, että se työajan loppuminen tulee jotenkin tosi yllätyksenä. Yleensä kuitenkin oon sattunut just muutaman minuutin yli katsomaan kelloa, niin oon hoksannut lähteä :D

Mutta niin, ei tarvii joka ilta ennen nukkumaanmenoa ahdistua siitä, että huomenna töihin, vaan on oikeestaan ihan mukava lähteä. Vaikka mulla nyt onkin työmatkaa se 30 kilometriä...... Eikä kelalta oo vielä kuulunut päätöstä mun matkatuen maksamisesta. Saas nähdä.

Nyt pääsin kuitenkin alottelemaan syyslomaa! Ja huomenna starttaakin taas matka Raaheen :) Synttärijuhlaa tiedossa sieläkin, ei nää viikonloput vaan tunnu rauhottuvan!

kalavauvan kohtalo

Pian alkaa taas koulujen hakuajat :o Miten ihmeessä on taas vuosi mennyt näin nopeasti, taas kevät edessä! Tällä kertaa ajattelin pelata varman päälle tän kouluasian kanssa, ja hakea vähän useampaan kuin yhteen kouluun :D ajattelin kans hakea ammattikorkeakoulun lisäksi ihan perus ammattikouluunkin, ihan vaan siltä varalta, että jos ei tärppää, niin ei tule toista tällaista vuotta ihan lusmuttua. Tai ei kai tässä lusmuilussa sinänsä mitään vikaa, mutta kyllä tästä ylioppilaan tittelistä haluaa edetä vähän johonkin sellaiseen suuntaan, josta voi saada mielenkiintoista työtäkin.

Ja sitten jos ei pääse edes perus ammattikouluun, voi myöntää kelvottomuutensa ja käydä loppuelämänsä työkkärin rakentavia kursseja tai mitä jotain?...


Mikäs tässä lusmutessa, kun kohta sentään pääsen eroon karenssista ja odotusajastani ja alan saamaan ihan oikeaa työmarkkinatukea jatkuvan sossulla ravaamisen sijasta. En kyllä tiedä huvittaako tämän kaiken kituuttelun jälkeen edes hakea mihinkään kesätöihin, kun viimein alan saada sitä tukeakin. Ja entä jos työpaikka onkin tosi vastenmielinen ja saan sitten päälle kolmen kuukauden karenssin kun irtisanoudun, terveisin katkera. En uskalla enää koskaan hakea töitä ellen oo 100% varma että haluan olla siellä :D

Ja toisaalta viime kesä meni jotenkin ihan hullunmyllyssä kaiken mullistavan elämänmuutoksen seassa, ja hyvin moni viikonloppukin meni töitä tehdessä, niin jos tämän kesän hoitais hieman toisella tavalla. Vaikka sitten tietysti vähemmillä tuloilla, mutta kuitenkin.

jukupekka

Viime viikon keskiviikkona tulin niihin mietelmiin, että työ jossa aloitin, ei ollut ollenkaan mun juttu. Ei ollenkaan mielenkiintoista, itse asiassa jopa vähemmän mielenkiintoista kuin edellinen työ, siellä sentään aika kului yleensä nopeaa :D Työnantajan kanssa asiallisesti sovittiin, että koeajalla voi lopettaa vaikka heti, enkä sitten enää siis seuraavana päivänä mennyt töihin, vaan hyppäsinkin junaan ja lähdin unikaverin perään etelään!

Oon sitten saanut loikoilla ja olla lomalla oikein urakalla. Mikä sinänsä varmaan on ihan oikeutettua, kun mulla ei ole ollut viikkoa enempää lomaa sitten... viime joululoman? Eikä mitään koulujuttuja tai mitään järjestelyjä alla. Kyllä kelpas.

Oon laitellu pari työhakemusta sinne sun tänne, mutta oon onnekseni rahallisesti sen verran tasaisella alustalla toistaiseksi, etten ole aivan hirveässä huutavassa pulassa asian kanssa. Oottelen kuumotellen, että joko siitä asunnostakin kuuluis jotaki ja pääsisin jo muuttamaan :3 Työkkärissä pitäis sitten varmaan käydä, ja kelassa. Mutta no worries, kyllä nämä tästä tapahtuu!

Kriisiä Kirsi-pedillä

Huomenna alkaa työt uudessa paikassa ja meinaa jo aika lailla jänskättää 3: Toisaalta tietysti oon innoissani, koska kyseessä on työ joka ihan oikeasti vaikuttaa kiinnostavaltakin, mutta sitte samaan aikaan on se "oh dog entä jos en osaa yhtään mitään ja kaikki menee kamalasti" -fiilis. Vielä ahistavampaa siitä tekee se, ettei voi asennoitua niin, että no yks päivä ja sitte se on ohi, vaan se työsopimus kirjotetaan puoleksi vuodeksi, ja jos se on kamalaa, niin se on kamalaa puoli vuotta.

MUTTA miksi se nyt kamalaa olisi, ei varmasti ole, afagbakbjkabjae. :)

En ois myöskään koskaan arvannut, että asunnon hankkiminen on näin vaivalloista. Ne haluaa vain lisää papereita! >:I


Hoksasin vasta nyt telkkarista, että Heurekassa on ollu - tai on yhäkin - Body Worlds -näyttely ja nyt mua kuumottaa se aivan hirveästi! Mulla ei vaan oo oikeen mitään erikoista asiaa sinne päin, ja tuntuis ehkä vähän hölmöltä maksaa hirveet summat junalipuista ja muista että pääsee käymään, mutta kunnnn 3: jos haluaa?

Vakit ja lorikset

Helteet on vissiin tullu takasi. Pesin tänään auton ja tuntu, että sormet palaa kun pelti niin kuumana ö_ö Käytiin eilen äitin kans nakkaamassa viimein talviturkkikin! :D Hyvissä ajoin.

Sopivasti iski nämä helteet tosiaan, sillä mulla on huomenna viimeinen päivä töitä Take Awaylla :D Ehdin vielä kuolemaan kuumuuteen! Mun oli tarkoitus pitää nyt sitte töiden loppumisen jälkeen pari viikkoa lomaa, mutta koska hain randomisti yhtä tosi kiinnostavan kuulosta henkilökohtasen avustajan paikkaa ja menin jotenkin ihmeessä jopa saamaan sen paikan (KERRANKIN MUT VALITAAN JOHONKIN!!!), niin mulla alkaakin siellä sitten heti ensimmäinen päivä työt, eli jää vain kolme päivää lomaa! Mutta ei viitsi kuitenkaan valittaa, mielenkiintosen olonen työ hyvällä palkalla.

Tosiaan, tilasin myös itelleni viimein sen uuden kameran! Verkkokaupan uskolliseen tyyliin se tuli postissa supernopeasti jo pari päivää tilauksen jälkeen <3 Oon vähän tuota päässyt näpertelemään, mutta kunnon muistikortti uupuu, ja se rajoittaa tätä kameran käyttöä melkoisesti :D Pitää käydä ostamassa, mutta kun maksoin tuon kameran heti kerralla pois, ei rahaakaan jäänyt kovin hurjasti. MUTTA onneksi pian on taas palkkapäivä! Siihen asti pitänee vielä tyytyä puhelinkameraan.

import ant

Mulla on eilisestä asti ollut sellainen lievä elämänsurku. Mulle tuli siis sellainen hilpeä viesti PSOASilta, että hei meillä ois sulle kämppä, tämmönen yksiö, vuokra 258,10e. Joo. Kyllä kelpais. Paitsi että ah ainiin en olekaan menossa opiskelemaan. Sitten aamusta heräsin yhtäkkiä tosi omituiseen fiilikseen kun oikeasti tajusin, etten ole enää mitenkään siinä kolmen vuoden parisuhteessani, en edes vähän, en prosenttiakaan, eikä mun tarvitsisi tehdä tästäkään asiasta itselleni hankalampaa kuin se oikeasti on.

Ei auta kuin diilata asioiden kanssa, pitää vain suunnitella jotain muuta. Ajattelin joku päivä jo käväistä jossain kummatin ja RSA:n toimistoilla kyselemässä oisko mulle sopivia kämppiä ja kuinka pitkiä jonoja niihin on, koska oman kämpän mää nyt kuitenkin haluan, vaikken päässytkään opiskelemaan. Sitten ilokseni sain kuulla, että mulle ois mahdollisesti töitäkin tarjolla sellaisesta paikasta, josta ois ehdottomasti hyötyä jos haen vielä sosiaalialalle ensi vuonna uudestaan. Ja nykyistä työtäkin on ilmeisesti ihan kesän loppuun asti mahdollista tehdä. Että ei tämä niin paha. Nyt kun vaan lakkaan kuuntelemasta surullisia biisuja eroamisista tai epäonnistumisista ja lohduttomista tulevaisuuksista, otan itseäni rivakasti niskasta kiinni ja alan toteuttamaan suurenmoista plan B:täni, niin kyllä tästä vielä hyvä tulee! Ties vaikka parempi kuin alkuperäisestä suunnitelmasta, ei ainakaan tarvii vielä lähteä Raahesta ja muuttaa heti kauas äitistä<3 ja muusta.

hakuna matata

Hirveä blogihiljaisuus. Mun viimesimmät viikot on vilahtaneet ohi aivan salamannopeudella. Oon tosiaan tuore ylioppilas (!) ja sitä edeltävän 9 päivän työputken ohessa ehdin järjestellä juhlia ja valmistautua pääsykokeeseen muun muassa, sitten oli jo se pääsykoe, perään vectorama ja no, johonkin mää oon kuluttanut semmosen kolme viikkoa!

Huomenna pitää palata taas töiden pariin, mutta syystä jos toisestakin en juuri nyt olis yhtään asiakaspalvelufiiliksissä :p Toisaalta ei tuu ainakaan jäätyä vaan kotiin makaamaan kun on jotain velvollisuuksia hoidettavana.

Joka tapauksessa vaan tämä viikko töitä, ja keskiviikollekkin on luvassa suomen tivoli ja silleen 8) Sitte onki taas juhannusviikko vapaata, että kyllähän tää nyt menee vaikka päällään seisten!

Pug

Jukran pujut, kirjotuksista on nyt selvitty - toivottavasti ihan ok tuloksinkin - ja lukion voi kai nyt periaatteessa laskea hoidetuksi asiaksi 8) Kevyt olo muutenkin, sillä oon onnistunut hommaamaan itselleni myös töitä, mikä on tosi vapauttavaa hyvin vähätuloisen alkuvuoden jälkeen! Tietysti mahdollisimman paljon rahaa laitan säästöön, mutta on se nyt kiva kun voi jotain ostaakin ilman, että täytyy laskea viimeisiä kolikoita koko ajan.

Oon nyt keksinyt, mitä haluan tehdä mun hiuksille :3 Mulle vaan on nyt tuottanut ongelmaa se, että oon kasiluokalta lähtien värjännyt ja leikannut hiuksiani itse (2 kertaa on joku muu vaalentanut mun juurikasvun) ja mulla on jotenkin sisäinen paniikki parturille menemisestä. Mutta homma nyt vaan on niin, että en voi näin pitkää hiusta ite leikata. Semmosta lyhyttä oli helpomi käsitellä, mutta nyt mun hiukset on jo päässeet niin pitkiksi, että on annettava jonkun muun leikata. Jäiks. Vaan eipä se auta, pakko vaan marssia johonkin liikkeeseen ja toivoa, että parturi saa jotenki kiinni mun visioista :D

Värjäyksen kyllä silti hoidan ite!

Ps. Jos en oo vielä valmis täyttämään 20 vuotta, niin voinko vaan täyttää uudestaan 19?

Se on lusikka

Viikonloppu on kyllä taas mennyt ohi ihan täysiä. Perjantaina käytiin Oulussa, jonkin verran kaupungilla hyörimistä ja sitten vaan sohvalla löhöilyä, illasta sitten hetki Ollinsaaressa puljuttamista, mutta äkkiä hurahti koko päivä, ja mua rupes aivan hirveän aikasin väsyttään. Ja siitä huolimatta heräsin lauantaina vasta 16:30, päivä meni äkkiä kaverilla ja taas väsytti, sitten olikin jo sunnuntai ja töitä, nyt kello 00:00 ja ei taivas että voi väsyttää taas!

Onneksi on lukuloma, ja hiihtolomakin muuten alkaa, vaikka sillä ei sinänsä mun ohjelman kannalta oo mitään merkitystä. Oishan sitä hyvä saada jotain aikaseksi, esim. matikan laskemista, mutta tällä hetkellä musta tuntuu, etten enää koskaan jaksa tehdä yhtään mitään.