Saako juhlapyhinä olla allapäin?

Musta on vuosien saatossa kehittynyt tosi joulun lomapyhien ihminen. Heti kun oon ylipäässyt Halloween-hypestä, kämppään ilmestyy jouluvaloja ja koristeita, tulee jouluaskartelufiilis, odotan uutta alkavaa vuotta ja sitä "uuden alun" tuntua, puhtaalta pöydältä aloittamista. Toisin sanoen, nautin joulukuusta niin paljon, että arjen stressinkin kiireessä on helppo pysyä positiivisena.

Joulu ja uusivuosi on kuitenkin myös tosi isoa riskiaikaa sille, että mieli jää matalaksi. Varsinkin uusi vuosi on jotenkin sellainen merkkipaalu, että tulee helposti mietittyä, missä oli edellisinä vuosina näihin aikoihin, ja missä on tulevina. Voi nähdä asioita, joissa on kehittynyt, ja toisaalta myös niitä, joissa ei ole. Ehkä asiat ei ole muuttunut niin paljon, kuin on halunnut, tai ne on muuttuneet, vaikkei olisi halunnut. Samalla tavalla jouluja on helppo vertailla keskenään: missä on ollut ja kenen kanssa. Oliko koko joulu täynnä lämpimiä tunteita, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, vai jotain ihan muuta, kuten rahahuolia tai yksinäisyyttä? Tuleeko tästä, tai mistään seuraavasta joulustakaan yhtä hyvä kuin jostain edellisestä? Onko joku läheinen edesmennyt tai muuten vain poissa kuvioista?

Samalla kun voi pohtia monenlaista omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja pahaa, ympäristöstä tulee tosi selkeä viesti, että nyt on juhlan aika, kaikki on yhtä isoa iloa, ja nyt asetetaan kaikki uudet tavoitteet tulevalle vuodelle! Ja paine olla tosi iloinen ja tuntea mystistä inspiraatiota ei oikeastaan yhtään helpota sitä ilon tuntemista, päinvastoin. Se vielä oikein lisää niitä juhlaan liittyviä odotuksia, nostaa riman oikein korkealle, joten sellainen peruskivan joulun viettäminenkin voi tuntua lässähtäneeltä, puhumattakaan siitä, jos juhlafiilis on teillä tuntemattomilla.

Oon viime aikoina paininut jonkin verran stressin ja apeiden fiiliksen kanssa, ja hetkittäisiä joulunpyrähdyksiä lukuunottamatta mun on ollut ehkä hankala päästä joulunodotusfiilikseen. Saati sitten, että odottaisin vuotta 2018, se tuntuu lähinnä uhkaavalta stressin vuodelta. Muistan viime uutena vuonna ottaneeni tavoitteeksi harjoitella inhimillisempää lähestymistapaa itseeni, mutta stressin keskellä itsensä piiskaamiseen ja sättimiseen on todella helppo palata. Tätä - tai mitään muitakaan ongelmia, joita ihmisillä on - joulu tai uusivuosi ei mitenkään maagisesti siirrä sivuun juhlan ajaksi.

Joulusta puhutaan paljon lähimmäisenrakkauden juhlana, mutta yhtä tärkeää olisi osoittaa edes hieman rakkautta itselleen. Juhlafiilis ei ole mikään ilmassa leijuva atomi, jonka voi hengittää sisään ja unohtaa murheet, eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Mulla on ollut monta täydellisyyttä hipovaa joulua viime vuosina peräkkäin, mutta tänä vuonna multa jää luultavasti suurin osa joulukorteista askartelematta, eeppisiä lahjaideoita ei ole päähän siunaantunut, eikä tuleva vuosi innosta, mutta mitä sitten? Nautin joulusta ja uudesta vuodesta sen verran kuin pystyn, silloin kun pystyn, ja sillä tavalla kuin tänä vuonna tuntuu <3

Tänä vuonna ostin itselleni tee-joulukalenterin :3

Koko syksy meni - mitä on tapahtunut

Vuodenvaihde on lähentymässä, ja mulle tuli sellanen viime hetken himo tehdä kuluneeseen syksyyn pieni katsaus. Se on nimittäin oikeasti mennyt ohi nopeammin kuin aika koskaan. Yksi erittäin pätevä syy siihen on, että mun syksy on ollut TODELLA tiivis. Joten, ennen kuin vuosi 2017 pamahtaa paikalle, erittäin pikainen katsaus kuluneeseen syksyyn:


Mulla oli alkusyksystä ensimmäinen bioanalyytikkokoulutuksen työharjoittelu, eli näytteenoton harjoittelu. Tein sen Raahessa, koska harjoittelu kesti vain pari viikkoa ja se on sellanen sopiva aika viettää Raahessa, ja Tampereen alueella muutenkin on ruuhkaista harjoittelupaikkojen suhteen. Odotin siis, että tää harjottelu on se pahin ja odotin vaan niitä seuraavia, labrapainotteisia harkkoja. Et tää vaan pois alta.

Mutta toisin kävi: Mun harjottelu oli tosi antoisa, opin ihan sairaasti kaikkea uutta, sain hurjan määrän itsevarmuutta mun näytteenottoon, ja työyhteisö otti mut tosi lämpimästi vastaan, ja heippoja sanoessa monet toivoi, että tulisin vielä takaisin. Kyllä se varsinainen labrapuoli yhä kiinnostaa mua enemmän kuin näytteenotto, mutta huomattavasti odottamaani parempi fiilis jäi!

Tähän syksyyn on myös kuulunut tuutorointi! Hain viime keväänä hieman hetken mielijohteesta tulevien biojen tuutoriksi, ja tulin sit päässeeksi. Keväällä käytiin jo koulutukset, mutta the main event on ollut tässä syksyllä.

Meillä oli myös kissa hoidossa noin viikon ajan!

Jukka Palmu on ehtinyt pyörähtää Tampereella ilokseni parikin kertaa.

Ainoat opiskelijabileet, joissa oon kunnolla ollut (eli siis alkoholin vaikutuksen alaisena) tänä vuonna: Hämeenkadun appro. Ja kyllähän sitä oltiinkin. Jatkoilla pähkäiltiin Jussin kans ihan hirveesti, että miten ihmeessä Mighty 44 ei soita Dynamitea, ja huudeltiin Dynamitea tasaisin väliajoin keikalla. Kotona sitten hoksattiin, että ei se tainnut olla sen biisi.

Oon hankkinut tänä syksynä mun ensimmäiset lasit! Mulla on siis ollut hajataittoa jo jonkin aikaa, se ei oo muuten mua häirinnyt kuin silloin, jos yritän vaikka luokan perältä lukea mustaa tekstiä valkoiselta pohjalta: se teksti näyttää jotenkin "suttuiselta." Hirveästi muuten erot ei pistä silmään juuri kuin kauempaa tekstiä lukiessa, mutta oon kyllä tykästynyt näihin laseihin asusteenakin!

Syksyyn on kuulunut erittäin paljon opiskelua. Tässä Pekka avustamassa mua molekyylibiologian opinnoissa.

Suuri muutos elämässä: Myytiin Volvo pois! Ja ei siis ostettu mitään autoa tilalle, vaan ollaan nyt täysin autottomia. Näin joulun aikaan sen on kyllä taas jotenkin paremmin huomannut, kun ei voinutkaan vaan kasata kaikkea autoon ja lähteä huristelemaan, vaan piti varailla lippuja ja kantaa tavaroita ja ties mitä. Ja onhan se ollut outoa, kun oon kuitenkin 18-vuotiaasta asti liikkunut autolla just sinne ku haluan just sillon ku haluan. Toisaalta, ihana tietää, että huoltoihin ja bensaan ei mene enää rahaa, ja Tampereen sisällä oon kyllä tarvinnut autoa toooosi vähän.

Myös siskoni Tiina kävi kaverinsa kanssa Tampereella vierailulla!

Sijoitettiin Volvon myyntirahoista Jussin kans osa meidän sähköröökeihin: tilattiin kunnolla nesteitä, jotta riittää pitkäksi aikaa, Jussille nikotiinilla ja mulle ilman. Näiden avulla me ollaan arjesta jätetty tupakointi lähes kokonaan pois, lähinnä poltetaan jos joku tarjoaa ja jos ollaan lomalla tai juhlimassa.

Kuva koulun kuntosalin tanssimaratoonista. Oli siis yhteensä 3 tuntia hiphoppia ja zumbaa. Mun oli eka tarkoitus käydä vain se eka hiphop-tunti, mutta sitten ne ohjaajat sanoi, että ne, jotka on loppuun asti, saa pienen palkinnon. Joten jäin sit koko maratooniksi. Oisitte nähnyt mun ilmeen, kun paljastu, et se palkinto oli pieni proteiinipatukka...

Tässä random-kuva tanssitreeneistä. Meillä oli tänkin puolen vuoden aikana ihan huippuryhmä, ja meillä oli tosi hauska jouluesitys. Huomasin samalla, että oon ollut jo vuoden tässä ryhmässä, ja siirryn kevääksi yhden haastavampaan ryhmään. Vedin myös pienet yolot ja ilmottauduin kevääksi myös aikuisbalettiin. En oikeastaan sen takia, että alkaisin harrastaan balettia päätanssina, koska kyllä show-, jazz- ja nykytanssi on se mistä tykkään, sellasta vapaata ja satunnaista, mutta aattelen, että baletista vois olla hyötyä mun pirueteille ja nilkan ohjennuksille. JA SELÄLLE. Koska oon koko syksyn yrittänyt saada itseäni panostamaan selän hyvinvointiin, mutta pilates. selkävenytyset yms. on vaan niin tylsiä.

Pihvien pikkujouluissa askarreltiin pipareita.

Koko vuosi on mennyt kertakaikkiaan todella nopeasti ohi. Vilkaisin nopeasti blogia, ja huomasin, että oon kesällä tehnyt vaan tällasen samankaltasen "monsteripäivityksen", kun ei oo ollut aikaa kirjoittaa erillisiä merkintöjä kaikesta, mistä ois halunnut. Sama kesän meno on jatkunut aika lailla vuoden loppuun asti. Ja vaikka jotenkin tuntuu, että moni on voivotellut somessa, miten 2016 on ollut huono vuosi, niin mulle henkilökohtaisesti 2016 on ollut todella hyvä vuosi.

Jouluksi meno on hidastunut. Tultiin nimittäin viettään koko joulun aika Raaheen. Aluksi oli tarkotus matkata vähän siellä sun täällä, mutta nyt kun ei ole enää sitä autoa, pitäis kamoja raahata busseissa/junissa paikasta toiseen, eikä liputkaan ihan ilmaisia ole, joten tehtiin tällanen päätös sitten. Onkin ihan kiva, että on saanut olla tosi joutilaana, kun ei oo tarvinnut miettiä mitään tiukkaa aikataulua, milloin liikutaan paikasta A paikkaan B jne, vaan on täysin saanut rentoutua lomatunnelmaan!

Ei kai muuta sitten! Aion jatkaa lomailua rennoissa tunnelmissa, jotain järkevää teen sitten vasta tammikuun puolella. Vaikka joulu nyt jo menikin, niin hyvää joulua, ja ennen kaikkea  onnea tulevalle vuodelle 2017!

kun joulupukki puukon sai

Viime päivityksestä vierähtänyt tovi. Oli nimittäin melko hurja spurtti tuossa ennen joululomaa kaiken kanssa. Hirveä määrä tenttejä, vaikeita aineita, kaikenlaista. Monesti viimekuukauden aikana kyllä kirjoitin blogimerkinnän - ja jätin sen julkaisematta, koska joka ikinen niistä kuulosti siltä kuin olisin tosi väsynyt kaikkeen :D Mikä siis ei pidä paikkaansa. Olin kyllä väsynyt, mutten kaikkeen, mulla on oikeastaan ollu tosi pitkään jo semmonen joulunodotusfiilis :3

Joten, jätettäkööt se viimeisin stressintäytteinen kuukausi kokonaan taakse, keskityn nyt vain jouluun ja lomaan<3 Meillä on tänä vuonna taas hurja joulumaratoni Jussin kans, kun käydään ensin Jussin puolisko Kausalassa ja sitten Porissa, ja tällä kertaa jätetään Raahe sitten viimeiseksi joulukohteeksi, ennen kuin suunnataan Turkuun juhlimaan uuttavuotta. On muuten hieman erikoinen fiilis olla varsinainen joulu jossain muualla kuin oman perheen parissa, vaikka perhettä kai se tämäkin alkaa jo olemaan. Tai ainakaan ei ole sellainen fiilis, että olis ihan väärässä paikassa :D Mutta kuitenkin! Hieman erilaista.

Viimeistään tämä joulukuusen koristelu viritti joulutunnelmaan<3

Meillä ehti olla jo 22. päivä ensimmäinen varsinainen joulun vietto vähän isommalla porukalla: nautittiin kunnon ateria, koristeltiin kuusi jne. Joten jouluaatto on sitten hieman pienemmässä kaavassa. Ilmeisesti tarkoituksena on perus lahjojen avaamisen, syömisen ja piirrettyjen lisäksi (lumiukko on MUST joka jouluaatto) illalla mennä vielä paikalliseen, mikä on musta ihan tosi omituista! Mulle jouluun ei koskaan oo missään nimessä sisältynyt missään ulkona käynti, aina sitä on oltu vaan sisällä. Mutta nyt kun mietin, että me vietetään kuitenkin kolmessa eri paikassa kolme eri joulua, niin onko niillä päivillä loppujen lopuksi niin väliä. Joten mikäs siinä, huomenna tsekkaan mikä fiilis olla jouluaattona pubissa!

Jouluaterian valmistelua

Mulla ois kyllä ihan hirveä määrä asiaa, mikä musta ois ihan kivaa kertoa: miten tentit meni, sain uuden puhelimen, löydettiin uusi kämppä, kuinka paljon mahtavia lahjoja oon löytänyt, kuinka hauskoissa pikkujouluissa oon ehtinyt käydä, ja vaikka mitä! Mut jos rupeaisin siihen, niin tästä merkinnästä tulis varmaan pienen kirjan mittanen. Joten sen sijaan tähän loppuun vaan

hyvää joulua kaikille!

Jouluvolvo matkaan jo käy

No nyt alkaa tää varsinaiset joulupäivät olla vieteltynä! Kyllä sitä onkin syöty ja löhötty. Ennen joulua ehti jopa kertyä vähän univelkaa, mutta kyllä se nyt on otettu hyvin kiinni.

Toki mun ja Jussin joulu - tai ainakaan lomailu - ei varsinaisesti lopu tähän: Meillä on vielä hurjasti matkattavaa tehtävänä. Täältä Raahesta on tarkotus ajella huomenissa Poriin, sieltä sitten Kausalaan (tosin varmaan Pori-Kausala matkalla pysähdytään matkan varrella kotona). Uudeksi vuodeksi sitten suunnataan vielä Mäntsälään.

Eihän siitä tule kuin tollanen 1400 kilometriä joulumatkailua!

Ei sillä, tämmönen maakuntamatkailu on kyllä tosi mukavaa, on ihan kiva ettei tuu koko lomaa nyhvättyä samassa paikassa! Varsinkin kun tuli lunta, on tosi mukava ajaa, kun ei tuu missään vaiheessa ihan pilkkopimeää niinku sateisilla ilmoilla. Ja saapahan volvokin ladata akkuja kunnolla :D nimittäin viikko ennen joululomaa oli mokoma päästänyt akkunsa tyhjäksi ja piti soitella starttiapua!


Sen enemmittä löpinöittä kuitenkin hyvää joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille! :) Toivottavasti teillä on yhtä ihana loma kuin mulla!

Joulutunnelmaa

Ei enää edes kahta viikkoa jouluun! Sää on kyllä ollut koko joulukuun niin hirveä, että on ollut tosi hankala kokea elävänsä edes joulukuuta. Kuitekin jouluvalot ja kynttilät tekee paljon, joten kämpän sisällä voi kyllä kokea joulutunnelmaa, mutta ulos mennessä on tuntunut ehkä lokakuulta. MUTTA TÄNÄÄN ON VIIMEIN NÄHTY KUNNOLLA LUNTA.

Tää on aiheuttanut mulle kyllä ihan hirveän jouluboostin. Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, niin oon tosi jouluinen ihminen, ja tää on aina semmonen aika vuodesta, jota joka kerta ootan aina yhtä innolla.

Inspiroituneena lumesta nappasin hieman kuvaa meidän kämpän jouluvalaistuksesta:

Makuuhuone asianmukaisesti vaaleanpunaisena (päätettiin muuten kääntää sänkykin tolleen tohon ikkunan viereen, jos joku huomaa eron!) 

Parveke

Keittiössä on värikkäät valot

Olkkarissa meillä ei oikein oo mitään, koska 1) parvekkeen valot näkyy sinnekin, 2) siellä on akvaario, josta tulee aika paljon valoa. Muutama kynttilä siellä yleensä palaa, mutta ei tunnu järkevältä hankkia mitään kovin hurjaa valonauhaa, kun ei se oikein pääse oikeuksiinsa. Ehkä se minijoulukuusi tulee sitten olkkariin, ja siinä on pienet valotkin :3

Lähestyvän joulun ja oman jouluhypetykseni myötä oon myös jo pariin kertaan joutunut joka vuotiseen joulu on ihan kaupallista paskaa -väittelyyn. Tai siis joo, tietysti joululla nyt myydään paljon, kaupataan ylihintaisia koristeita ja joka ikisen mahdolliseen esineen hintaa nostetaan, kun lahjojen metsästäjiä on kaupoilla pilvin pimein. Mutta sitä taas en ymmärrä, että jääkö joulu-negatiivisilla ihmisiltä oikeasti kaikki muu joulusta huomaamatta?

Se kaupallinen joulu on nimittäin pieni siivu siitä koko joulukokonaisuudesta, johon kuuluu esimerkiksi arjen kiireiden keskellä laiminlyötyjen ystävyys- tai sukulaissuhteiden lämmittely jouluterveisillä ja -korteilla, monilla entisillä kaveriporukoillakin kokoonnutaan vielä jonkin sortin pikkujoulun viettoon vaikkei olisi muuten ehditty hirveästi nähdä. Monet kerääntyy joulun aikaan syömään yhdessä koko perheen tai jopa sukulaisten kanssa, mikä nykypäivänä arkena on melko harvinnaisuus. Sitten aina takerrutaan siihen, että kyse on vain kalliista lahjoista, mutta kuinka moni nyt oikeasti pystyy sanomaan, että jos joku antaa itselle lahjan, on tärkeää, että se on kallis? Minä ainakin nautin lahjasta kuin lahjasta, ja uskon, että moni muukin. Aikuisiällä vielä paremmaksi asiaksi on myös noussut se lahjan antaminen: kun näkee jonkun ilmeen, kun se avaa pakettia, ja löytää mitä on sisällä.

Jokainen voi ihan itse päättää, onko oma joulu kaupallinen vai ei. Mikään ylempi taho ei pakota ketään jouluruuhkaan Stockmannille - enkä ole sinne itsekään menossa. Tokmannin 10e valot kelpaa mulle, ja hurjaa lahjakasaa tärkeämpää on ehdottomasti se, että pääsee näkemään monia harvemmin nähtyjä ihmisiä näin jouluaikaan, ja joulukiireen lisäksi nauttimaan siitä joulurauhasta :)

Tässä tän illan fiilistelymusat

Testis tänää vuodehoito ja uus läppäri

Viime viikolla koulussa tarjoiltiin kyllä ties minkälaista elämystä. Ollaan saatu pestä toisiamme, myös toistemme hampaita, syöttää toisiamme... Ja en kyllä voi sanoa, että ihan hirveästi oisin tykännyt :D Tai siis, eihän se nyt ole paha pestä jotakin toista, mutta se itse pestyksi tuleminen on kyllä melko epämukavaa. Ja siis, tämä vielä tutussa ja hyvässä seurassa, jossa huumoria riittää, sitten vielä jos kuvittelee, että joku tuntematon sen tekisi. Ehkä tässä vuodepesun opettelua tärkeämpää onkin oppia se, millaista on sen vuodepotilaan asemassa. Ei yhtään voi sitten ihmetellä, jos joku paljon apua tarvitseva mummo on kärttyinen, kun saa koko ajan painia nolouden ja avuttomuuden kanssa...



No, hieman pirteämpänä asiana: Joulu on taas tullut mulle etuajassa! Hain iskän rahoittaman lahjan verkkokaupasta, ja mukaan tuli siis tommonen Asuksen Transformer Book T200. Semmonen hybridikannettava siis, joka on melko perus pieni läppäri, mutta kosketusnäytöllä, ja näytön saa irti tabletiksi! Oon kyllä tykästynyt tohon ihan hirveästi. Eihän sillä mitään hurjan raskaita pelejä siis pelata, mutta sitä varten mulla onkin pöytäkone. Perus Hearthstone ja Binding of Isaac pyörii. Tuon tarkoitus on kuitenkin olla enemmänkin nettiselaimena, telkkariin yhdistettävänä videon toistajana ja ennen kaikkea koulujuttuja ja matkakäyttöä varten.

Uusi perheenjäsen<3

Oon pitänyt Windows kasia aivan hirveänä mörkönä, ja mietin, että mitenhän tuun tulemaan toimeen sen kanssa, mutta oikeastaan yllättävän hyvin! Työpöytäsovellus tuo todella tutun Windows-tuntuman, ja ihan samalla tavalla sieltä netistä ladataan niitä perus-sovelluksia kuin aiemminkin. Steamit ja Chromet ja kaikki toimii ihan kuin aiemminkin. Ainoastaan sitten on vielä lisänä tuo Windows-kaupan tarjoamat sovellukset, jotka voi asentaa rinnalle ihan ilman ongelmia. Ei siis ollenkaan niin paha kuin luulin. Voi tosin olla, että tuolla kosketusnäytöllä sen navigointi toimiikin saumattomammin, en ole hiirellä edes hirveästi viitsinyt yrittää, kun kosketusnäytöt nyt vaan on niin kivoja :D

Toimii loistavasti myös tablettina!

Ja akunkesto tässä koneessa on aika huikea (tai sitten oon vaan niin puutunut siihen, että yhdessä vanhassa läppärissä akku kestää 2min ilman piuhaa, ja edellisessä miniläppärissä noin 1-2h), kestää aika lailla päivän ahkerassa käytössä, yöksi sitten lataukseen. Ja siis, en tiedä miten, mutta minkäänlaista kuumenemista ei tapahdu lainkaan, edes silloin pelikäytössä, jolloin kone varmaan joutuu ahkeroimaan eniten. Hyvä jos edes kevyttä lämpenemistä havaittavissa. Enkä edes tiedä onko tässä mitään tuuletinta missään kun mitään ääntä ei kuulu mistään, tuskin??? What is this magic.

Tulipa vähän joo läppäri-hehkutus -kirjotus nyt, mutta joo, jos joku muu on harkinnut kätevän kokoista hybridiläppäriä, niin voin kyllä tosi lämpimästi suositella tätä mallia. Verkkokaupasta vähän alle 500e, ja ihan helposti rahansa arvoinen.


Eikös ole kiva tietää näin kolmelta aamuyöstä? Valvottiin vahingossa koko su-ma yö Jussin kans, ja nukuttiin sitten maanantai-iltaan asti sohvalla (näin käy heti jos maanantaina ei olekaan koulua, iha hunningolle menee elämä!), joten edessä pakollinen all-nighter rytmien kääntämisen vuoksi. Onnekseni/epäonnekseni oon vähän innostunut pelaamaan wowia, joka imaisee aikaa tehokkaasti, ja kohta on varmasti jo aamu. Hyvää yötä ja huomenta siis ja silleen!

on joulu jälleen tullut kummattiin

Uusimmat monni-uutiset: Kahden pienen poikasen sijasta löydettiinkin akvaariosta 12 pientä poikasta... Nyt en oo nähnyt enää niin montaa, että niistä on varmaan pari ehkä mennyt hukkaan/suodattimeen/menehtynyt muuten vaan, mutta kyllä siellä ainaki muutamia on :D Vähän meinas jo stressi nousta, että mihin ihmeeseen ne saa sitten kasvaneena tungettua, kun partamonneista on niin hirveä ylitarjonta kaikkialla, mutta päädyin sitten siihen, että ei ne nyt niin täysiä kasva, että mun akvaario heti ois ylikansoitettu. Pistelen sitten viestiä muutamalle akvaariokaupalle ja ehkä akvaariofoorumille, että ois monneja tarjolla, niin eiköhän ne mahdolliset selvinneet paikkansa tästä maailmasta löydä :3 Nyt kuitenkin saa nauttia vielä noista pienistä söpöläisistä.


Se monneista! Tänään pääsin jo hieman maistelemaan joulutunnelmaa, kun Tampereen keskustorilla oli valojuhlat :3 oon aina ollut suuri ilotulitusten ystävä (siis silleen kaukaa katsottuna, pelkään räjäytellä niitä ite!) joten tietysti meidän piti Jussin kans lähtä katsastaan ne :D Oli aivan älyttömän kylmä tuuli, joten ois voinut melkeen kuvitella olevansa Raahessa joulukadun avajaisissa. Mitä nyt vähän suuremmassa mittakaavassa...

Myös ihanat valot pistettiin kaupunkiin päälle, ja kyllä se vaan heti näyttää niin joululta! Tekis mieli jo laittaa vähän jouluvaloa tännekin asuntoon... mutta jospa sitä marraskuun puolille malttais odottaa.

Tosiaan, yksi viikko taas pulkassa. Tämä tuntui menevän jotenkin aivan poikkeuksellisen nopeaa, en oo jotenki edes sisäistänyt syysloman loppumista. Tai sen alkamista. Tai tätä ajankulua yleensäkään. Jotenkin tuntuu siltä, että aina kun vanhenee, niin aika tuntuu menevän aina vaan nopeampaa ja nopeampaa. Mikä tietysti on sinänsä ihan järkevää, kun jollekin 5-vuotiaalle yksi vuosi on vain 1/5 elämästä, mutta tällaiselle 21-vuotiaalle vain 1/21, mikä on tietysti paljon pienempi osio sinänsä. Ehkä se siksi tuntuu menevän niin äkkiä. En edes halua ajatella, miten nopeaa aika muutaman kymmenen vuoden päästä kuluu.

Tässä ajassa oon joka tapauksessa ehtinyt saada jo uuden flunssan! Olin ehkä kolme päivää terveenä, tiistaina töissä rupes tuntuun kurkkukivut ja nyt ollaan taas ihan samanlaisessa flunssassa ku syyslomallakin. Monet sanoo, että varsinki aluksi kyllä päiväkodissa saa helposti jokaisen taudin, ja kyllähän siitä etukäteenkin varoiteltiin, mutta jotenkin en ottanut siitä hirveästi stressiä. Olinhan selvinnyt koko syksyn ilman flunssaa! Nyt sitte senki edestä...

Pikkusisko osti mulle lahjaksi parit korvikset - ei kuulemma malttanut odottaa jouluun asti :3 On kyllä ihan semmosen näköset, että oisin voinut itse ostaa!

Äiti ja Tiinakin tosiaan kävi kylässä, ja eihän me nyt parissa päivässä mitään ihan hurjaa ehditty tehdä, varsinkaan kun mun piti käydä töissä päivät, mutta käytiimpä ruokkimassa niitä hulluja sorsia, kateltiin muutamat lasten elokuvat, syötiin paljon ja semmosta. Sillon ku olin töissä, niin ne kaks pääsi shoppailemaankin, ei tarvinnut itse uhrautua :D Vaikka joululahjashoppailuja vois kyllä tän fiiliksen voimilla melkeen alkaa harrastaakin.:3
Semmonen mini-joulu tässä kyllä olikin, kun Tiina ja äiti toi mukanaan ihanan läjän tuliaisia meille :D Nyt on saunasiiliä ja hullua keksipurkkia... näistä sitten lisää joskus ilmestyvässä kämppämerkinnässä!

Kämppämerkinnästä - tai sen puutteesta - puheen ollen, otin aiemmin jo kännykällä kämpästä kuvat kun olin hukannut mun kameran laturin, mutta päätin sitte tilata uuden laturin, että saan vähän parempia kuvia tänne blogiin. Ja kappas, pari päivää sen jälkeen kun olin tilannut sen, niin löydän sen kadonneen siivouskomerosta???? Siellä se oli vessanpöntönraikastimen vieressä. Joskus tuntuu, ettei näin hajamielisellä päällä pitäis edes selvitä tässä maailmassa...

joulupuu on naposteltu

Mulla oli varmasti paras joulu ikinä. Tai siltä se ainakin tuntui. Vasta ihan viime viikonloppuna pidettiin vaan parin kaverin kanssa pienet pikkujoulut, spurdoiltiin mun kämpillä ja käytiin baarissakin, mutta lähdettiinkin jo tosi aikaisin ja mentiin kiinalaiseen syömään :D Aaton aattona iskä toi etukäteen oman lahjansa mun kämpille, ja niinpä laitettiin samantien pleikkari kolmonen asemiin 8) Nyt on kyllä koti 100% valmis kun on kunnon pelikonekin!

Itse jouluaatossa tietysti parasta on se, että ollaan isolla porukalla jossain syömässä hyvää ruokaa - ja tänä jouluna olikin vielä tavallista enemmän porukkaa joulupöydässä, mikä oli aivan mahtavaa! Mutta nyt mun on kyllä aivan pakko myös hehkuttaa mun lahjoja: pieni Pusheen-pehmo♥♥♥ montakohan vuotta sitäkin on ihailtu? ja avaimenperä, powerball, hirveä läjä kynttilöitä, aaaaivan ihana kaulakoru, nami hajuvesi, ihonhoitotuotteita ja saippuaa, kynsijuttuja, laastareita ???:D, alkoholijuomia, epäpyhä määrä suklaata ja karkkia, herkkupussi jossa suklaan lisäksi ilokseni oli kaiken maailman mausteita, chilikastiketta, suklaakahvia, teetä, kuivattuja hedelmiä ja vaaaikkka mitä ihanaa jännää, uusia tyynyjä, oma akvaario!!!.. Mun kämppään se allas ei juuri nyt mahdu, mutta se saa ilmeisesti oleilla porukoilla toistaiseksi :) Ja toki myös hieman rahaa tuli paketeista.

Kun oli massut syöty täpötäyteen, paketit availtu, ihasteltu kaloja ja muuten vaan hengailtu, niin loppuilta menikin sitten kämpillä mies-otuksen kanssa kaksin nautiskellen :3

Kaikesta päätellen oon siis tänä vuonna ollut aivan äärimmäisen kiltti!


Tänään on ehditty jo käydä syömässä porukoilla lisää jouluruokaa, ja kun äiti tulee illasta käymään niin napostellaan juustoja ja viiniä naminami. Huomenna sitten heti aamusta urheasti tien päälle ja lähdetään otuksen kans katsomaan meininkejä etelässä päin. Kun joskus uuden vuoden jälkeen palaan, niin aion näyttää teille tarkemmin niitä mun kaloja! :3

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!

hauska fontti

Marraskuu meni kyllä jotenkin tosi vauhdilla ohi. Mutta kyllä siihen mahtuikin vaikka mitä! Take Awayn pikkujouluissa päästiin kattomaan Jesse Kaikurantaa ja kiertämään läpi useamman baarin, sitten ollaan käyty kaveriporukalla etelämmässä juhlimassa hurjasti (ja jälleen manasin sitä, että viimeinen kerta ikinä kun oon ainoa ajokortillinen missään pitkällä matkalla mutta saapa nähdä...), ja viime viikonloppuna vihittiin vielä kämppä viralliseksi juhlimalla tupareita helposti yli kymmenen hengen voimin, mikä näin pieneen yksiöön ahdettuna on... melkoisesti :D

No, juhlasta arkeen, viime viikon maanantaina mulla alkoi se työkkärin urasuunnittelu-kurssi, joka ei kuulostanut mitenkään hirveältä, ajattelin että voin jopa hyötyä jotain siitä, että saan vähän miettiä tarkemmin, mihin kouluun suuntaan nyt syksyllä. Mutta mitä että... Yksi ainoa päivä on ollut mulle jotenkin hyödyllinen. Muuten mulla on päivät menneet kyllä aivan etanan vauhdilla, en oo oppinut mitään uutta itsestäni, kouluun tai työhön hakemisesta, tai oikein mistään muustakaan. Ilmeisesti tossa loppupäässä pitäis tulla jotain tutustumiskäyntejä eri paikkoihin, jotka luultavasti ois vähän mielenkiintoisempia, mutta tuo luokkatyöskentely on kyllä mun näkökulmastani katsottuna aivan hyödytöntä. Vaaaan eipä se kurssi kestä kuin jouluun asti, kyllähän se nyt on heleppo homma!

Juhlatilanteista en viitsi jakaa kuvia (vaikka hienoja kuvia oliskin) niin taidan pläjäyttää sekaan geneeriset kuvat mun nyt valmiista kämpästä (+jouluvalaistus!), mitään ei enää puutu. Eikä mitään kyllä mahtuisikaan? :D

Asiaankuuluva kala-suihkuverho :3

En kyllä osaa sanoa, miksi kuvanlaadusta tuli yhtäkkiä ripuli, kun ne vielä koneella näyttävät hyvältä, mutta OH WELL ette te tarvitse enempää yksityiskohtia.

possumunkki

Toukokuu. Samalla tavalla kuin bluukkari imasi eilen mun rahat, tuntuu joku imevän tuota aikaakin. Mihin se karkaa? Äsken oli joulu! Mulla on valmistujaiset kohta ja oon suunnitellut niitä yhtä paljon kuin kuukausi sitten. Tai kaksi. Pääsykokeetkin häämöttää edessä, enkä oo muuta kuin silmäillyt epäilevästi ennakkotehtävää.

Tuli taas ihan joulufiilis kun katoin ulos ja siellä sataa yhtäkkiä lunta. Mun ikkunasta näkee just tommosen hulmuavan suomenlipun, kaljut puut ja lumisateen. Vois melkein kuvitella, että on itsenäisyyspäivä :D syksy jäämässä taakse ja talvi tulossa.

Täydellinen ilma kääriytyä vilttiin Doctor Whon ääreen kera siman ja ihan vaan nautiskella vapaapäivästä! Thank god en oo sitä ihmistyyppiä, joka kärsii hirveästi krapulasta, koska jos olisin, niin mulla ois varmasti vuosisadan tukkakipu.

Tuota lunta tulee oikeasti aivan älyttömästi.

kevät kummatissa