Prokrastinaation jalo taito

Yleisesti ottaen oon elämäni aikana saanut aika paljon kehuja siitä, että oon ahkera, tehokas ja tunnollinen. Mun omakuva itsestäni on kuitenkin enemmän laiska ja mukavuudenhaluinen. Paljon on pitänyt siitäkin itsensä kanssa neuvotella, että millonhan sitä on laiska, ja milloin sitten ihan oikeasti vaan todella väsynyt ja levon tarpeessa, ja miten laiska ja mukavuudenhaluinen on oikeasti enemmän itsensä haukkumiseen käytettäviä moitteita, kuin varsinaisia luonteenpiirteitä, ihan kuten tyhmä ja aikaansaamaton.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä, todella laiska fiilis.

Pari viime kuukautta tuntuu humpsahtaneen jotenkin tosi kiireellä, ja hieman sumussa. Vähän koko ajan ollut sellanen fiilis, että "no nyt vielä loppurutistus!" ja sitten se ei ookaan vielä loppurutistus vaan oikeesti on vielä hommaa. Joka tapauksessa, viime viikon koekasan ja "loppurutistuksen" jälkeen, mun aivot totaalisesti heittäytyi narikkaan ja kesälomafiilikseen, ja oon kirjaimellisesti 4 päivää yrittänyt tehdä jotain, saamatta mitään aikaiseksi. Ongelmana kuitenkin se, että vielä pitäis jostain kaivaa inspiraatio näihin kevään viimesiin hommiin. Jutun ei pitäis olla kiinni levosta, sillä mun edellinen koe oli torstaina, ja sen jälkeen mulla on ollut hyvin aikaa levätä ja viihdyttää itseäni, että jaksaisin vielä palata hommiin. Mutta nyt ei meinaa millään lähteä.

Jussin pääsykoemateriaaleissa oli artikkeli, jossa pohdittiin, että aikaansaamattomuuden tunne olisi huipussaan 20-25-vuotiaana, ja etenkin akateemisessa ympäristössä. Yllättäen myöskään perfektionismi ei ehkäissyt aikaansaamattomuuta, vaan päinvastoin ennusti sitä. Ihanaa. Tässähän voi melkein heittäytyä olosuhteiden uhriksi!

Pystyn kyllä myöntämään sen, että sillon kun rupean hommiin, niin asioita tapahtuu, ja reippaaseen tahtiin. Toisaalta voisin kyllä palkita itseni myös erittäin hyvästä prokrastinaatiotaidoistani. Yleensä velvollisuuksien lähestyessä ensin siivotaan koko kämppä lattiasta kattoon, ehkä siivotaan laatikoitakin, silloin tällöin vaatekaappi. Oon tosi hyvä tekemään opiskelusuunnitelmia, ja tekeen niistä todella hienon näkösiä, koristelemaan muistiinpanoja ilman, että luen niitä. Parhaimmillani voin myös avata kirjan eteeni ja tuijottaa sen ohi pöytään haaveillen omiani, jos mitään muuta keinoa velvollisuudenvälttelyyn ei löydy.

Blogia en ole päivittänyt moneen kuukauteen, mutta nyt kun vaihtoehtona on joko tuutorointiraportin kirjoittaminen, opparisuunnitelman kirjoittaminen tai isotooppilääketieteen kokeeseen lukeminen, yhtäkkiä mun vaan teki mieli tehdä juuri tätä! Viime aikoina oon myös miettinyt, pitäiskö kokeilla omien saippuoiden valmistusta, ja tekis mieli tää bloginkin ulkoasu päivittää. Mistä tavallaan pääseekin miettimään, että kokonaisuudessaan ei oikeastaan ole kyse siitä, etten saa aikaiseksi mitään, vaan etten saa aikaiseksi sitä mitä pitäisi.

Ja koska tää on ensimmäinen päivitys vuonna 2017, juhlitaanko asioita, joita OLEN saanut tänä keväänä aikaiseksi?

PALJON kouluhommia. Sitä ei voi kieltää. Tää meidän bioanalyytikkopäivän videoprojekti on varmaan yksi suurimmista hommista, ja jää kyllä iki ajoiksi mieleen sellasena "ei helvetti ei tää vaan koskaan voi tulla valmiiks?!"-projektina, joka valmistuikin aikatauluansa edellä. Onnistuttiinhan sitä someakin vähän kuohuttamaan :D

Samuli Putron keikka, pitkästä aikaa. Sattui olemaan juuri sopivasti mun synttärien aikaan, joten ostin sen itselleni vähän niinkuin lahjana.

Käytiin Jussin kanssa Tallinassa. Tää on ollu mun "to do"-listalla ERITTÄIN pitkään, koska c'mon se on tossa vieressä ja sinne pääsee halvalla. Tuli tarpeeksi hyvä laivatarjous eteen, niin tulipa viimein sielläkin käytyä, ja pakko kyllä sanoa, että ens kerraksi täytyy varata paljon enemmän aikaa!

Vappukin oli, mutta enemmän se aikaansaaminen tässä on ollut se haalarimerkkien kiinni ompeleminen ja ihmisten ilmoille lähteminen, kylmästä ilmasta huolimatta. 

Tää on kyllä enemmänkin jonkun muun aikaansaannos, mutta jotain, mitä oon käynyt ihmettelemässä joka kerta kun oon käynyt Raahessa: meidän vanhojen kotitalojen purkamista. Niin ne yksi kerrallaan päätyi romuksi. Hauska ajatella, että sitä pihapiiriä ei ole siinä enää ihmeteltävänä!

Tanssin kevätkausi on pian purkissa! Tässä meidän jazztanssin ryhmä, meillä oli juuri tänään kevätnäytös :) Ensi viikolla enää yhdet treenit ja showcase night, ja sekin on sitten siinä. Sanoisin jotenkin, että muutenkin tosi antoisa kevät ollut tanssin suhteen. Alkukevään olin toooosi pienessä ryhmässä ja saatiin melkein yksityisopetusta, ennen kuin ryhmä lopetti juurikin kokonsa takia, ja siirryin tähän isompaan. Myös se joulun jälkeen aloitettu baletti on kyllä tarjonnut mulle ihan uudenlaisia haasteita tanssin saralla :D

Koira ja kylpyamme

Mulla on ollu aivan järkyttävä koulukiire muutaman viime viikon ajan. Kaikki lähti sellasesta loppusyksyn molekyylibiologian opiskelurumbasta, joka sulavasti siirty biokemian ja genetiikan opiskelurumbaksi, ja siitä se vaan jatku, kun aina tuli uusi koe toisen perään, samalla kun uusia aineita alko. Ja tällä samalla rallilla mennään jouluun asti. Ensi viikolla 2 koetta, sitä seuraavalla vielä 2, josta päästään suoraan joululomalle.

Tarpeetonta liene siis sanoa, että aavistuksen verran on vanne kiristänyt päätä. Vaikka kyllä mä oon yrittänyt tosi parhaani mukaan priorisoida, että opiskelen eniten sitä, mikä mua kiinnostaa, ja sitten ne vähän vähemmän oleelliset asiat luen vaan kevyemmin. Tunnistan itessä melko hyvin sellaset "varo loppuunpalamista" -oireet, jos niitä ilmaantuu, ja viime aikoina sitä on kyllä vähän ollut ilmassa. Tsemppinä toimii kuitenkin se, että enää 2 viikkoa joululomaan, kyllähän sellanen aika nyt menee vaikka päällään seisten.

No, pääsin kuitenkin tekeen kunnon irtioton arjesta kun lähdettiin viime viikonloppuna käymään Jussin ja Jussin perheen kans Helsingissä. Ihan tarkoituksellisesti jätin kaikki koulukirjat kotiin, jopa läppärin, että oikeasti tulisi pidettyä se parin päivän paussi. Kyllä oli hyödyllistä, vaikka sitten maanantain tenttiin astellessa olikin mahanpojassa se vähän ikävä "tiiän että olisin voinut valmistautua paremmin" -fiilis, täysin sen arvosta!

Käytiin sekä perjantaina että lauantaina nauttimassa aivan ihanat kolmen ruokalajin illalliset. Tuli taas kokeiltua paljon sellasta, jota en oo koskaan syönyt, kuten graavattua hevosta, jonkin sortin artisokkaa (kuvassa), lakritsi creme bruleeta, häränhäntä-ankanmaksarilletteä, sekä nieriää. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ruokaelämykset on yksiä parhaista elämyksistä.

Lauantaina käytiin kiasmassa. Tykkäsin kovasti Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelystä, ja Kiasman omat kokoelmat on aina superhauskoja. Sen sijaan peräti 2 kerrosta vallottanutta Mona Hatoumin kokoelmaa en osannu juurikaan arvostaa. Suurin osa siitä oli vaan jotenkin niin omituista, ettei se herättänyt mussa minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen, ja 2 kerrosta kun katteli niitä mitä oudompia teoksia niin loppupäässä huomasi jo olevansa melko kyllästynyt. Mutta tää "Hot Spot" oli kyllä hieno, siitä tykkäsin!

Myös. mm. tämän pingviinivideon merkitys jäi mulle täysin epäselväksi, mutta olihan ne söpöjä!

Lauantaina osuttiin Jussin kans täysin vahingossa ilotulitukseen. Tultiin ihan asiasta tietämättöminä just Kampista ulos, kun rupes paukkumaan, ja hoksasin, että jaa katos ilotulitukset alko. En kyllä yhtään tiennyt, että mitä varten, mutta oli kyllä yhdet hienoimmista ilotulituksista mitä oon nähnyt!

Tää oli ehottomasti yks viikonlopun kohokohtia myös: meidän hotellihuoneessa oli kylpyamme!!! Tässä täytyy tietää, että haaveilen ihan hirveästi kylpyammeesta, ja viime viikonloppuun asti olin viimeksi käynyt kylvyssä... joskus ennen ala-astetta? Kaikki ilo irti siis.

Kylpyammeeseen liittyen liitän mukaan tällasen tutustumislapun siltä vuodelta kun aloitin lähihoitajaopiskelun. Meidän piti piirtää eri papereiden lokeroihin mm. meidän perhe, odotukset koulutukselta yms. ja yks lokero oli tää haaveet. Mä jäin jotenkin todella yksinkertaiselle tasolle, koska kaikki muut oli sitten kirjoittanut siihen haavekohtaan jotain "hyvä työ, perhe, mukava koti", ja mun versio haaveesta oli sit koira ja kylpyamme.

Tulipa maksettua Starbucksista myös oikee 6 euron kahvi. Kahvi oli tasoa 'ihan ok', joten mun veikkaus on, että ihmiset oikeesti maksaa vaan siitä, että saa sen omalla nimellä varustetun pahvimukin. Myönnettäkööt pois, että kyllä se jostain syystä tuntui mukavalta!

Joo, eiköhän näillä pyristellä jouluun asti!

maha täynnä etanoita

Enää 2 viikkoa kesälomaan... Ilmakin alkaa viimein myös hieman muistuttaa kesää, aurinko ruvennut paistamaan ja asteet nousemaan! Muutama päivä sitten vielä vettä vaan sateli ja kylmä tuuli kävi. Mutta jospa se nyt tästä!

Motivaatio on kyllä vähän hukassa. Työharjottelupaikka on ollut ihan ok, eikä mua tässä harjottelussa hirveesti muu ookkaan stressannut kuin se viriketuokioiden pitäminen. Niitä ei kuitenkaan käytännössä oo tarvinnut pitää, kun siellä olevat vanhukset on sen verran huonokuntoisia, ettei niille auta mitään tietovisoja ja muistipelejä vetää... Eniten se kuntoutus on siis ollut sitä hoitotyön ohessa tapahtuvaa. Nyt kuitenkin ens viikolla alkavassa näytössä mulla on yks tuolijumppasessio vedettävänä, ja ei innosta ei. Saati sitten se 5:10am herääminen aamuvuoroon, tai koko päivän kuluttaminen iltavuorossa... inspiraatio niin poissa kuin olla ja voi!

Mutta tsemppaan itteäni tällä, että 2 viikkoa kesälomaan! Sitte ku näytönki saan jo ens viikolla pois alta, niin viimenen viikko on sitten hieman rennompi. Jaksaa jaksaa!

Lappeenrannan Teerenpelissä juoma- ja pelitauolla

Tämä viikonloppu onkin ollut hyvää pohjustusta sille tulevalle kesälomalle. Perjantaina käytiin avaamassa terassikausi - vaikka tietysti juuri kun ehdittiin terassille, aurinko meni pilveen, ja sitten kun oltiin päästy takas kotiin, aurinko taas paistoi... Lauantaina lähdettiin käymään Lappeenrannassa treffaamassa Jussin serkkujen kanssa. Käytiin kurkkailemassa uutta ostoskeskusta, pysähdyttiin Teerenpeliin nauttimaan yhdet pienen pienet juomat ja pelaamaan Trivial Pursuitia (joka olikin joku millenium-versio, ja kaikki kysymykset koski aikaa ennen 2000-lukua.)

Ja sitten tietysti illan kohokohtana ETANAPANNU. Tää oli siis ihan erikseen sovittu juttu, että tällä tapaamisella täytyy maistella nää etanat. Ja siis no täytyy sanoa, että ei ne pahoja ollut! Oikeestaan ei maistuneet juuri millekään, tuli mieleen säilykeherkkusienet. Sitten ne oli vielä upotettu sellaseen ihanaan voi-valkosipuliseokseen, joka oli oiva niin etanoille kuin patongin dippaukseenkin :D

Etanat voi-valkosipulikylvyssä

Olempa taas kokemusta rikkaampi!

Nyt tympäisee jo etukäteen huominen maanantai (2 viikkoa, 2 viikkoa, 2 viikkoa.....) mutta harrastetaas tässä todellisuuspakoa videopelien ja netflixin parissa loppuilta!

asfadrhsdxfgdfg

Hohhoh, hirveä häslinki taas. Akvaario vuotaa vieläkin ja se piti taas tyhjentää (ja piilosta löytyi jo monnin munia??? Heti vaan kutemaan kun pääsi pois vankeudesta, kunnon alfa-monni...). Tein päätöksen, että se saa nyt olla lattialla täytettynä kaloineen. Ei kuitenkaan vuoda niin paljoa, että kastelisi lattian, kun pistää retkipatjan päälle ja pyyhettä viereen, mutta kuitenkin sen verran, että puutasolla ollessa se taso on imenyt hirveästi kosteutta, eikä näytä oikeen luotettavalta... Uutta varmaan sitten pitäisi katsella, en enää siihen silikonirumbaan ala, en osaisi tehdä sitä yhtään paremmin kuin viime kerrallakaan. Ja ylimääräistä rahaahan tässä onkin hirveästi? :I

Eilen kävi ilmi kans, että telkkariin kytkettynä olleet kaijuttimet ei enää toimi. Ne ei toista ääntä televisiosta, eikä puhelimesta, että kai nekin on sitten menetetty. Onneksi telkkarissa on kuitenkin omat kaijuttimet, vaan kuulostaahan ne vähän laimeilta kun on parempaan tottunut.

Tää muutto on kyllä aiheuttanut meidän omaisuudelle tappioita!


Sitten vielä lisäksi kävin maanantaina näöntarkastuksessa ja siellä todettiin, että mun oikeassa silmässä tosiaan on hieman hajataittoa, joka aiheuttaa sumennusta näköön. En siis ole kuvitellut koko asiaa. Lasit siis varmaan pitäis koulua ja autolla ajamista varten hankkia, että varmasti näkee kauas tarkasti.

On vähän nyt kyllä valituksen meininkiä ilmassa. :D

Onneksi pian on viikonloppu ja lähtään Raaheen juhliin kaverin läksiäisiä ja siskon rippijuhlia, saa jättää hetkeksi tän sekaisin olevan kämpän pois mielestä (tänne on huomenna ja ylihuomenna tulossa jotain työmiehiä tekemään ikkunoillekin vielä jotain, ja piti verhot ja huonekalut siirtää pois ikkunoiden tieltä????saatana.) ja pääsee näkemään hieman pidemmän tauon jälkeen kaikenlaisia Raahe-ihmisiä 8) Can't wait!

ouroboros head

Nyt on sitte tän vuotisista Vectoistakin selvitty, enkä muista että oisin vielä koskaan lanien jälkeen nukkunut noin kauaa putkeen :D että vissiin sitä ei hirveästi maltettu nukkua paikan päällä! Poikkeuksellisen paljon aikaa me vietettiin lautapelien parissa, ja oon tullut siihen tulokseen, että kaikenlaiset lautapelit on ehdottomasti aliarvostettuja. Loistavaa seuraviihdettä! Vielä enemmän, jos sattuu olemaan hieman väsynyt.

Aivan Vectoramaa ennen pääsin käymään pääsykokeissa Hämeenlinnassa, ja olin aivan yllättynyt siitä, miten nätti kaupunki sekin oli. Aattelin, että sehän on pieni kaupunki eikä sielä varmaan ketään liiku, mutta yllättävän paljo sielä oli populaa liikenteessä, ainakin näin Raaheen verrattuna. Toki ihan rehellisesti ajateltuna mieluummin muuttaisin Tampereelle kuin Hämeenlinnaan, mutta tuolla reissulla varmistuin siitä, että mieluummin muuttaisin Hämeenlinnaan kuin Ouluun!

Tässä iltahuvit klo 4am tai jotain. [Kuva täältä ©Atte Haapalahti.]

[Kuva täältä ©Joona Leinonen]

Nyt onkin taas mukava palata arkeen (hetkeksi, ennen ensi viikon uusia reissuja). Mulle ehti muodostua tohon kokonaisen parin viikon tauko lähes kaikenlaisesta liikunnasta ja kämppäkin on päässyt vähän levälleen, kun oon onnistunut sairastumaan vuorotellen flunssaan ja vti:hin pariinkin kertaan, ja motivaatio ihan kaikkea kohtaan on kyllä ollut hieman matalissa vaihtelevan olotilan takia. Sitten sitä vielä sättii itseään, että noh et oo nyt jaksanut siivota kämppää, pyykkikorikin on täynnä, etpäs oo muuten käynyt lenkillä tai salilla, oletpa laiska ja saamaton, ja siitä nyt ei ainakaan mieliala parane, saati sitten että motivaatio saisi minkäänlaista boostia.

Tuossa mielessä Vectot kyllä osuikin aivan loistavaan saumaan. Sai jättää hetkeksi nurkissa pyörivät pölypallerot taakse ja unohtaa ateriarytmit ja ihmisten aikoihin heräämisen. Sen kun vaan pelailee päivät pitkät, syö helposti syötäviä naksuja ja pikaruokaa muutaman päivän ajan, nauttii kavereiden seurasta, ei mieti lenkille lähtemistä. Kaikki täysin ilman syyllisyyttä, nautiskellen.

Ja kappas vaan, tänä aamuna herätessä tuntui asioihin olevan aivan toisenlainen fiilis. Hyvin nopsakasti sai kämpän imuroitua ja tiskit tiskattua, oli suorastaan vapauttavaa vetää lenkkarit kahden viikon tauon jälkeen jalkaan ja suunnata lenkkeilemään, ja huomista salille pääsyä odotan jo innolla.

Luin joskus jostain, että on olemassa koulu, jossa lapset saa leikkiä niin kauan kuin haluavat, ja mennä oppitunneille sitten kun tuntuu siltä. En koskaan oo päässyt lukemaan siitä, miten tämä käytännössä toimii ja onko tuota koulua todellisuudessa olemassa, mutta omaa motivaatiotani oon ruvennut tarkastelemaan tuon kautta. Välillä käy niin, että rupeaa kasaamaan itselleen listaa asioista, joita on "pakko tehdä", ja kaikki tuolla listalla alkaa tympäsemään, painostamaan, mikään ei tunnu kivalta. Mutta siinä samassa kun nämä asiat muuttu vapaaehtoiseksi, kun on saanut pitää leikkihetken ja olla hetken ajan paha, alkaakin taas luonnostaan kiinnostua asioista, haluta saada asioita aikaiseksi ja tehdä omalle terveydelle hyviä valintoja. Ihan ilman minkäänlaista pakottamista.

possumunkki

Toukokuu. Samalla tavalla kuin bluukkari imasi eilen mun rahat, tuntuu joku imevän tuota aikaakin. Mihin se karkaa? Äsken oli joulu! Mulla on valmistujaiset kohta ja oon suunnitellut niitä yhtä paljon kuin kuukausi sitten. Tai kaksi. Pääsykokeetkin häämöttää edessä, enkä oo muuta kuin silmäillyt epäilevästi ennakkotehtävää.

Tuli taas ihan joulufiilis kun katoin ulos ja siellä sataa yhtäkkiä lunta. Mun ikkunasta näkee just tommosen hulmuavan suomenlipun, kaljut puut ja lumisateen. Vois melkein kuvitella, että on itsenäisyyspäivä :D syksy jäämässä taakse ja talvi tulossa.

Täydellinen ilma kääriytyä vilttiin Doctor Whon ääreen kera siman ja ihan vaan nautiskella vapaapäivästä! Thank god en oo sitä ihmistyyppiä, joka kärsii hirveästi krapulasta, koska jos olisin, niin mulla ois varmasti vuosisadan tukkakipu.

Tuota lunta tulee oikeasti aivan älyttömästi.

kevät kummatissa

Rattikelkkapoliisi

Ohboy, tuli taas valvottua sitten koko yö. Nyt vähän väsyttäis, mutten oo varma haluanko mennä päiväunille, vai yritänkö häiritä itseäni tekemällä jotain muuta ja meen sitte illalla tosi aikaisin nukkumaan.

Piti käydä tänään hampilääkärissäkin :3 Oon siinä mielessä onnekas, että mulle ei oo koskaan täytynyt tehdä mitään kivuliasta hammaslääkärissä (ellei sitä suun yleistä venyttämistä lasketa), ja mulla on aina ollut aika hyväkuntoiset hampaat. Käyn tosi mielellään itse asiassa hammaslääkärissä, musta on mukava tietää, että suussa on kaikki ok!

Pitäis varmaan laskea matikkaa nyt. Noooh, lasken heti kun oon vähän viihdyttänyt itseäni Potterin parissa.