Mun hiuksia kautta aikojen

Hiukset on ehkä yks yleisin aihe, josta multa kysytään ja josta tuntemattomatkin ihmiset tulee mulle puhumaan. Enkä sinänsä ihmettele sitä, mulla on lähes aina, tosi pitkän aikaa, ollut hieman erikoisemman väriset hiukset. Vaikka nykyään eri värejä näkeekin jo paljon enemmän. Yleisimmät kysymykset on miten ja miksi, mutta paljon myös kysellään, mitä kaikkia värejä oon kokeillut.

Tää ehdotus on tullut jo hyvän aikaa sitten, mutta tässä se nyt viimein on: mun hiuksia kautta aikojen. Luonnollisesti, kaikesta ei vain ole kuvaa, mutta kyllä tässä jo melkoinen kuvasetti on yhden ihmisen hiuksista!

Moni on kysynyt, mikä mun oikea hiustenväri on, ja koska mulla ei oikeastaan ole parempaa kuvamateriaalia asiasta kuin lapsuuden hiukset, niin tässä on siis lähtötilanne. Mulla on ruskeat hiukset. Tässä kuvassa ne on vielä suht vaalean ruskeat, iän myötä ne on tummentunut TOSI reilusti, nyt esimerkiksi mun juurikasvu kasvaa aina lähes mustanruskeana.

Värjäsin mun hiuksia ensimmäisen kerran joskus vitosluokalla, jollain hieman punaiseksi sävyttävällä shampoolla. Sitten laitettiin vaaleita raitoja, vaalennettiin etuhiuksia yms. Näistä mulla ei ole kuvia, koska no, silloin ei vaan otettu niin paljon kuvia. Kutosluokalla mulle iski goottityylin fanitus, jolloin olisin halunnut kovasti värjätä mustaksi hiukset, mutta isä kielsi, että ei ikimaailmassa mustaksi.

No, mustathan niistä tuli!

Samaan aikaan mulla alko kova hinku leikata hiukset lyhyeksi. Se projekti alkoi vähän pätkittäin, eli leikattiin vähän, vähän enemmän, kerrostettiin, pätkittiin, ja sitten lopulta vedettiin kunnolla lyhyeksi. Siinä samalla gootti-ihailu vaihtui sulavasti tyylikkääksi teini-iän emovaiheeksi, as you can see.

Parin vuoden ahkeran mustaksi värjäämisen jälkeen päätin, että mä haluaisin nyt sinistä raitaa. Kävin Raahen varmaan kalleimmassa parturissa ihan sen takia, että varmasti saisin just sitä mitä maksetaan, mutta tää oli tosiaan varmaan vuotta 2008, siellä lähin mahdollinen väri oli sinertävä musta, eli eihän siitä mitään tullut. Se potkaisikin liikkeelle mun kotivärjääjän uran, sillä tiesin kyllä, että netistä saa ihan kunnon shokkivärejäkin.

Koska mun hiuksissa tosiaan oli monen vuoden mustat kestovärit, lähdettiin liikkeelle sillä, että yritettiin blondata vaan etuhiukset, sen jälkeen toista puolta päästä, jolloin lopputulos oli tietysti varsin hämärä. Hiukset lähti tietty vaalenemaan ensin ihan kirkuvan oransseiksi, mutta vaihe vaiheelta ne saatiin kondikseen, jossa niihin sai väriä tarttumaan. Kun etuosa ja toinen puoli oli valmis, iskettiin loppujenkin hiusten kimppuun. Luojan kiitos mun paksuista hiuksista jotka kasvaa nopeasti, koska tän projektin jälkeen mun hiukset oli aivan kamalassa kunnossa. Mutta kun niitä ei enää värjännyt mustaksi, ja nopeasti kasvavaa hiusta sai koko ajan leikata lyhyeksi, asia helpottui.

Tällöin shokkivärit oli vielä sellasia, että kun sen värin laitto, se kesti oikeasti pari viikkoa hyvänä, ja kuukaudessa sen vaaleni lähes täysin blondiksi pelkällä shampoopesulla. Tätä mä hyödynsin tosi paljon mun värin vaihtelussa. Etenkin jos pohjaan jäi liikaa ihmeellisiä värijäämiä, paras juttu oli aina värjätä hiukset siniseksi ja antaa niiden haaleta, koska sininen jätti aina tosi valkoisen pohjan, johon oli taas ihana värjätä päälle jotain uutta.

Tällöin mä kokeilin kaikkea ihmeellistä, kaikkia värejä, hiustenpidennyksiä, ja kaikki tulokset ei tosiaan oo niitä kauneimpia :D mulla ei tietty edes ole kaikista kuvaa, koska ne vaihtui  k o k o  a j a n .

 

Mun taktiikka värjäyksissä oli usein se, että mä asetin jonkun lievän tavoitteen, mutta tulos oli oikeasti aika arvaamaton. Joskus joku hiusväri ei haalistunut odotettavasti, tai siitä tuli liian kirkas, tai se taittui johonkin ihan eri väriin. Mulla oli melkonen arsenaali hiusvärejä kotona, eli kun joku meni pieleen, mä vaan katoin että jahas, tästä tuli nyt tämmönen... No, mä värjään yläosan tolla toisella niin sitten se varmaan näyttää hyvältä.

Samoin mä hyödynsin aina haalentuvien hiusten välivaiheet. Jos sininen alkoi haalistua violetiksi, mä saatoin alkaa värjätä sitä kohtaa violetiksi, ja jos se taas vaaleni vihreeksi, laitoin siihen vähän lisää vihreää. Näin värin vaihteluiden välillä ei oikeastaan koskaan tarvinnut varsinaisesti vaalentaa hiusta tai poistaa väriä - paitsi tietysti tyvikasvu - siitä huolimatta, että värimaailma vaihteli koko ajan.

Tampereelle muuttaessa tuli ensimmäistä kertaa vaihe, jolloin ajattelin kasvattaa hiuksia vähän. Lakkasin värjäämästä niitä, latvoja lukuunottamatta, ja lopulta annoin niidenkin olla vaan sinisenä. Sitten mua alkoi taas poltella, että mä haluan jotain muuta tohon yläosaan ku tota omaa ruskeaa. Melko kauan mä sitä jaksoin vastustaa, sitten ajattelin, et no jos pistän vaan jonku lievän sävyisen tumman värin, niin ei tarvi sit kuitenkaan koko ajan olla värjäämässä juurikasvua.

No, kyllä mä hetken sillä violetihtavan sävyisellä ruskealla jaksoin olla, kunnes oli pakko saada värjätä yläosa kunnolla violetiksi :D

Sitten teki mieli vaihtaa värit toisinpäin, ja koska monivärjäys on niin raskasta ylläpitää niin ehkä kokonaan sininen. Tätä ympyrää mä oon mennyt muutaman kerran, kuten näkyy jo seuraavasta roundista:

Ja tässä taas ollaan.

Sininen on ehkä se mun väri, siihen mä palaan aina uudestaan. Ja lisukkeena vaaleanpunainen ja violetti. Tykkään kyllä kokeilla muita värejä, mutta näihin aina palaan, ja ne tuntuu "mun omalta väriltä", jopa enemmän kuin mun alkuperäiset, ruskeat hiukset.